Masentuneelle tämä palsta

Kannattaa puhua ammattiauttajille eikä kirjoitella tällaisille palstoille.Oikea apu on muualla kuin virtuaalimaailmassa.

Koska ainakin täältä saat vastakaikua omille ajatuksillesi. Eihän kaikkien tarvitse olla samaa mieltä kaikista asioista, siitähän se keskustelu juuri syntyy!

Kyynel olet paitsi masentunut myös kyyninen. Mottaat suoraltaan kaikki palstalla kirjoittelevat vain koska joku saattoi hiukan kritisoida itsemurha-aikomustasi (ja aivan asiallisesti).

Masennukseen liittyy monia erilaisia tunnetiloja ja niiden eri variaatioita, olisi todella itsesikannalta parasta että hakeudut johonkin terapiaan.

Virtuaalimaailma on kylmää ja kovaa. Ei täällä kirjoitella eläville ja hengittäville ihmisille, vaan kylmille ja persoonattomille nimimerkeille, joiden takana piilevistä ihmisistä ei tiedetä mitään. Moni purkaa omaa pahaa oloaan nettipalstoilla - jopa julmuus on helppoa, kun ei tarvitse nähdä purkaustensa seurauksia.

Tämä asia kannattaa ottaa huomioon myös, kun lukee mielipiteitä. Et saa ottaa henkilökohtaisesti persoonaasi kohdistuvina asioita, jotka kohdistuvat satunnaisiin kirjoituksiisi. Mikäli niin teet, etsit vain tekosyitä painaaksesi itseäsi lyttyyn kaikin mahdollisin keinoin.

Masennuksesta pääsee irti vain ottamalla itseään niskasta kiinni ja hakemalla apua elävältä ihmiseltä, ei nettipalstoilta. Ihmisen elämässä on laskukausia ja nousukausia, ja aina paha mieli ja surullisuus eivät johdu masennuksesta, vaan kuuluvat esim. nuoren ihmisen kasvuun aikuiseksi.

Sydänsurut ja menetykset ovat asioita, jotka ovat normaalielämää, ja niitä kuuluukin surra - eikä kyse silti välttämättä ole diagnosoitavissa olevasta masennuksesta.

Todelliseen masennukseen on olemassa lääkitystä, joka helpottaa elämää niin paljon, että saa suhteellisen lyhyessäkin ajassa masentuneen ihmisen aivan toisenlaiseen vireeseen. Lääkitystä on turha ylenkatsoa, mikäli kokee sitä oikeasti tarvitsevansa.

Mikään surusieppari lääkitys ei kuitenkaan ole. Surut on surtava ja löydettävä kanava, miten niitä saa helpotettua. Jollekin se kanava on harrastus, toiselle ahkera työnteko tai liikkuminen. Joku tykkää puhua ja selvittää siten ajatuksiaan - joskus ne asettuvat omiin uomiinsa ihan sillä, että niitä ajatuksia jäsentelee ääneen sanotuiksi lauseiksi.

Itsesääli on alakuloisen ihmisen säännöllinen seuralainen, joka on kuitenkin syytä karkottaa. Itsesääli johtaa vain entistä surkeampiin ajatuksiin - ihmisen psyyken voima on suuri, ja se, mitä kuvaa itsestäsi itsellesi annat, muodostuu päähäsi vallitsevaksi ajatukseksi.

Kokeilepa joskus psyykata itseäsi positiivisempaan suuntaan. Olet hyvä ja tärkeä ihminen, itsellesi olet lopulta ainokainen. Mihin tarvitset kenenkään muun mielipidettä? Ole itse itsesi paras ystävä! Usko pois, tämä ei ole tyhjänpäiväinen klisee, vaan täysi tosiasia.

Elämän ei kuulu olla ruusuilla tanssimista ja yhtä korkealentoa. Rakasta itseäsi ja anna itsellesi tilaa ja aikaa. Pidä itsestäsi huolta, vaikka miten raskaalta tuntuisi - monesti se piristää melkoisesti myös mieltä. Hemmottele liikunnalla, kylpemisellä, hyvillä tuoksuilla, kivoilla vaatteilla, uudella kampauksella... Tutkiskele itseäsi henkisesti ja ota tämä vaiheesi kasvun paikkana.

Ja muista, että olet hyvä ja arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet!

Olen huomannut saman, sillä täällähän keskustelee muutkin kuin masentuneet ja aidosti välittävät ihmiset. Käy ihmeessä eri palstoihin tutustumassa. Itse olen selaillut seuraavia:

http://www.tukiasema.net/keskustelu/default.asp
http://www.suru.fi/yhteiso
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/viestit.php

ja näitähän löytyy!

On ihan totta, että kun keskustelufoorumi "kasvaa liian suureksi", siellä on hankala viihtyä. Mielestäni sairaille jne. on hyväksi muunlainen ympäristö...

Masennusta ei voi ymmärtää, ei tajuta, ellei itse ole sitä kokenut.
Pahinta mitä masentuneelle voi sanoa tai kirjoittaa on:koeta piristyä, ota itseäsi niskasta kiinni, ajattele positiivisesti, ajattele asioita, jotka ovat hyvin.
Sitä juuri masentunut EI PYSTY tekemään. Masennuksen oire on kaiken mielihyvän, merkityksen, mielenkiinnon menettäminen.
Depresssio on vakava, jopa hengenvaarallinen sairaus. Ihan samaa olisi mennä sanomaan nuhaiselle, että ajattele positiivisesti, niin räkä lakkaa valumasta.
Masentunut tarvitsee apua, ongelma on siinä, ettei hän yleensä edes jaksa hakea sitä.
Kuka on niin vahva ja viisas ja epäitsekäs, että jää masentuneen rinnalle? Sillä masentunut tarvitsee vierellä olijaa. Usein hän ei edes jaksa puhua, joten sekin kysyy lähimmäiseltä kärsivällisyyttä.
Hän saattaa olla jopa aggressiivinen lähimmäistään kohtaan. Masennus on usein torjuttua aggressiivisuutta.
On omakohtaista kokemusta kaikesta edellä mainitusta sekä potilaan että lähimmäisen vinkkeleistä katsottuina.
Mutta edellisessä viestissä esitetyt keskustelufoorumit olis varmaan asiallisia.
Itse oon miettinut ilmaisia vertaistukiryhmiä.
Masentuneena eristäytyy helposti, mutta ihminen tarvitsee silti toisia. Ja jos kuulis toisten tarinoita, sais ehkä ikäänkuin perspektiiviä omaan tuskaansa, että noin on joku muukin asian kokenut.
Silti jokaisen masennus ja ahdistus on hänen itsensä näköinen eikä kukaan toinen täysin sitä voi ymmärtää.

jotka mollaavat, oikeassakin elämässä.
Ei niistä kannata välittää.
Itse luen vain pari riviä, jos huomaan, että teksti on sekavaa, tai pirullista, siirryn seuraavaan.
Jonkinaikaa palstaa seuranneena oppii tuntemaan "sairaat" viestit.
Itsemurha viesteihin saa melkein aina asiallisia vastuksia, joukkoon osuu sitten provoja, jotka ovat harmittavia, mutta ne voi unohtaa suoraan.
Voimia sinulle, tuntematon, kyllä elämä vielä hymyilee sinullekin.