En edes tiedä, että miten näin pääsi käymään, mutta, mutta...ihastuin sinuun niin kovasti, kuukausia nyt kulunut samassa tilanteessa ja ikävä / tunteet eivät vaan lopu.
Pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen, mitä kaikkea hyvää kuitenkin elämässä on, mutta se, että en sinun tunteitasi tiedä ja ikävöin sinua ja yllätys, yllätys...todennäköisesti et sinäkään tiedä minun todellisia tunteitani on minulle niin rankkaa vaikkei ulkopuolisesti siltä näyttäisikään.
Ehkä tilanne muuttuu joskus ja voin unohtaa sinut ja kaikki helpottaa?
Kirjoitan tänne, koska sinun kanssa en tästä saa koskaan puhuttua oikeassa elämässä, tilaisuutta tällaiseen keskusteluun ei ole ja tuskin sitä haluaisitkaan...
*menee miehelle täältä pk-seudulle*
Pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen, mitä kaikkea hyvää kuitenkin elämässä on, mutta se, että en sinun tunteitasi tiedä ja ikävöin sinua ja yllätys, yllätys...todennäköisesti et sinäkään tiedä minun todellisia tunteitani on minulle niin rankkaa vaikkei ulkopuolisesti siltä näyttäisikään.
Ehkä tilanne muuttuu joskus ja voin unohtaa sinut ja kaikki helpottaa?
Kirjoitan tänne, koska sinun kanssa en tästä saa koskaan puhuttua oikeassa elämässä, tilaisuutta tällaiseen keskusteluun ei ole ja tuskin sitä haluaisitkaan...
*menee miehelle täältä pk-seudulle*
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt menet sen miehen luo ja kerron ajatuksistasi. Ihan älytöntä ajanhukkaahan tuollainen on. Jos toinen ei sinusta syty niin sou what. Sitten vain unohtamaan ja uusi katiska vesille.Elämä on...
tuskin syttyy...ehkä hermot vaan menee ja syttyy "väärällä" tapaa minuun?
Ps. Väärinhän tää on menny alusta saakka koko homma...olis vaan senkin vähän osannu pitää sisällään.
sama tilanne... Mulla oli vaan varattu mies..hiukka lannistanu tuo juttu kyllä.. :/
Muta pikkuhiljaa, eiköhän tämäki tästä!