Olen 26v. mies. Kärsin alkoholismista. Olen käynyt AA:n palavereissa, ja ne ovatkin auttaneet. Usein sen jälkeen on levollinen olo, ja illalla uni tulee helposti. Mutta, kerta toisensa jälkeen jään pois ryhmistä, ja pian aina retkahdan juomaan. Tuntuu raskaalta taas mennä takaisin ryhmään, ja hävettääkin, kun taas retkahdin. Silti haluan mennä, koska tiedän saavani sieltä apua. Olen vain jotenkin niin selkärangaton, että vaikka tiedostan ongelmani, niin palavereissa käynti aina jää, ja pian taas ratkean juomaan.
Tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun en kykene saavuttamaan muutamaa viikkoa pidempää raittiutta.
Tuntuu, että elämä valuu hukkaan, kun en kykene saavuttamaan muutamaa viikkoa pidempää raittiutta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käyn myös aa:ssa, jo yli 4 vuotta. Välillä kentällä kurlaamassa, yleensä n. 2-3 kk:n välein. Vaikka kuinka koetan opetella päivä kerrallaan systeemiä, repsahdus tulee välillä. Tietty hetki tulee ns. pimeä hetki, ja lasi tulee käteen, usein varoittamatta. Pahita on ns. neatiivinen ajattelu, ja sen säilyttäminen, sekä se että jää palavereista pois tai on palaverinkin aikana negatiivinen. Silloin tiedän 99%:sti että tulee pian kentälle lähtö.
Tiedän, että repsahdus voi olla kohtalokas, vaan niin vain käy välillä. Toisalta en tiedä muutakaan keinoa, täytyy vaan nöyrtyä aina takaisin ryhmiin.
Kyllä tää on tosiaan vaikea sairaus, ja kun vielä kesä ja terassikausi lähestyy...
Olen huomannut ihan saman jutun. Jos negatiivinen ajattelu jää päälle, on pian kentällä juomassa. Olin eilen illalla AA:n palaverissa. Nöyränä tein paluun sinne pöydän ääreen. Viime yön nukuin kuin tukki,eli vaikutus näkyi heti. Siihen ei mitään unilääkkeitä tarvita.
Työssäni käytän tietokonetta, eli informaatiotulvaa ei voi estää. Seuraan uutisia, ja kotimaan/maailman tapahtumia. Negatiivinen ajattelu jää helposti päälle,kun rupeaa ajattelemaan yhteiskunnan epäkohtia. Palavereissa on pian sulkeutunut, ja kohta ei käy ollenkaan. Silloin on jo lähtölaskenta juomakentälle alkanut. Toden teolla. Toivottavasti saan vielä jonain päivänä raittiudesta tosissaan kiinni.
Ei hirveesti kuule nukuta kunnon putken jälkeen.
Vaikka olis käyny AA:ssa.
No ei kai se AA krapulalääke ole. Jihuu... ja nyt huudetaan... ihanaa, leijonat, ihanaa... ja vaikka tekee kipeää... niin syökää buranaa!
(Oli lainaus jääkiekon viestiketjusta).
Tuskin helpotti mutta pitipähän päästä sanomaan.
Mieheni joi n.20 vuotta,menetti työpaikkansa,oli todella huonossa kunnossakin välillä.kulki katkaisuhoidoissakin ja AA.kin tuli siinä tutuksi.
Tulin uskoon,siinä hiljakseen kun vauvamme kuoli.aloin etsiä häntä joka voi elämän ottaa pois.ja löysin Jeesuksen.aloin pyytää,että sinä joka voit antaa uskon ja muuttaa minun elämäni (joka oli myös vähän juomista ja muuta tylsää)ota pois mieheltäni viinanhimo.pyysin sitä 10 vuotta ja kun mieheni äiti kuoli syöpään,mieheni sairasti sillähetkellä viimeistä krapulaansa.hän ihmetteli itsekkin,että kuinka voi olla mahdollista että hirveä viinanhimo voi noin vain kadota.Tottakai hän myös itse oli rukoillut,kun ei enää muutakaan keinoa ollut,kun kaikki oli jo kokeiltu.
Hän on ollut nyt 18 vuotta raittiina ja kiittää jokapäivä Jumalaa siitä.Hän tietää kyllä että sillähetkellä,kun hän avaa kaljapullonkorkin ja heittää kuplivan juoman kurkusta alas,alkaa uusi helvetti.
Mutta on siis,olemassa mahdollisuus päästä viinanhimosta.
Rukouksen voima on valtava.
Jos yksikin ihminen rukoilee puolestasi,se mahdollisuus on silloin.
Anonymous ja mies 36, olette oikealla jäljellä. AA:sta se apu löytyy. Avomieheni alkutaival AA:ssa oli aikalailla samanlainen kuin mitä kuvailette. Pikkuhiljaa raittiit jaksot sitten pitenivät ja yhtäkkiä oli tullut vuosi raittiutta. Siitä on jo aika kauan (11 vuotta), mutta tiedän että hän on saanut ja saa edelleenkin parhaan mahdollisen tuen raittiutteensa juuri AA:sta.
Toivottavasti jaksatte käydä palavereissä, ei siellä voi käydä kuin hyvin.
Mukavaa kevättä ja kesää teille.
Eli jauha harry mitä jauhat.
Kirjoitit infotulvasta. Minä jäin (onneksi) työttömäksi AA-taipaleeni alussa. Nyt olen 5 kuukauden jälkeen havainnut hyödylliseksi sen, että olen minimoinut koneen kautta tulevan infotulvan. Siitä tulee vain turhaa murehtimista ja mietittävää. Tietänet hyvin, että alkoholistisen luonteen heikkoa itsetuntoa kompensoidaan usein "murehtimalla maailmaa".
Käy vaan niissä palavereissa ja sanot että vituttaa jos niin on. Ja käytä puhelinta jos juotattaa. Soitat aina toiselle AA:laiselle ennen sen ekan ottamista.
kokeile urheilla päivittäin. endorfiinihumalastakin tulee riippuvaiseksi, mutta se ei ole niin vaarallista kuin riippuvuus alkoholista.