Onko täällä muita, joilla on bulimia riistäytynyt jo pitkäksi aikaa käsistä ja ei siltikään voi edes harkita parantumista?
Itselläni mennyt tähän. Jo reilut 2 vuotta olen sairastanut bulimiaa ja viimeinen reilu vuosi on ollut kylläkin erilainen, kuin aiempi. Oksennan joka päivä vähintään 3-4 kertaa ja enimmillään varmaan jotain 10 kertaa, ei pysy edes enää laskuissa mukana.
Olen koukussa rasvaan ja kaikkiin herkkuihin ja oikeastaan mikä vaan sopii oksennettavaksi, mutta mikään ei jää sisään, siitä voi olla varma.
En vaan voisi kuvitellakaan paranevani. Kuvitellakin, että pitäisi pitää kaikki sisällä.
Tuntuu ihan mahdottomalle, että elimistöni voisi pysyä koskaan samassa painossa, jos söisin normaalisti. Päivän aikana lihoisin pahimmillaan parikin kiloa.
Viimeksi edes yritin joskus vuosi sitten ja onnistuin olemaan oksentamatta miltei viikon, lihoin sinä aikana noin 2 kiloa ja sen jälkeen olen tainnut oksentaa joka päivä ihan 1 tai 2 päivää lukuun ottamatta.
Eikä nyt ole edes kiinnostustakaan yrittää.
Päin vastoin, olen laihiksella oksentamisen avulla. Olen laihtunut kohta noin 14 kiloa ja
alaspäin mennään kaiken uhalla. Onko kellään yhtä pahana? Vettäkään en sisälläni pidä.
Monesti on ankaraa lihasheikkoutta, jolloin en kykene tekemään mitään, mikään ei toimi, mutta ihme kyllä en kertaakaan ole vielä pyörtynyt. Joskus pyörryttää ja hiukset lähtee.
Osaan oksentaa vatsalihaksieni avulla ja loput oksennan ulos sormien avulla.
Luultavasti kuolen ennenaikaisesti, mutta kun ei vaan kiinnostaa yhtään parantuminen. On tämäkin sairaus.
Olen aivan umpikujassa. Ilmeisesti sitten vaan odottelen tässä kuolemaani, kun en parantuakaan halua. Aion siis laihduttaa alipainoiseksi.
Toivotonta, onko kenelläkään mitään kommentoitavaa?? :(
--BULIMIKKO 4EVER--
Itselläni mennyt tähän. Jo reilut 2 vuotta olen sairastanut bulimiaa ja viimeinen reilu vuosi on ollut kylläkin erilainen, kuin aiempi. Oksennan joka päivä vähintään 3-4 kertaa ja enimmillään varmaan jotain 10 kertaa, ei pysy edes enää laskuissa mukana.
Olen koukussa rasvaan ja kaikkiin herkkuihin ja oikeastaan mikä vaan sopii oksennettavaksi, mutta mikään ei jää sisään, siitä voi olla varma.
En vaan voisi kuvitellakaan paranevani. Kuvitellakin, että pitäisi pitää kaikki sisällä.
Tuntuu ihan mahdottomalle, että elimistöni voisi pysyä koskaan samassa painossa, jos söisin normaalisti. Päivän aikana lihoisin pahimmillaan parikin kiloa.
Viimeksi edes yritin joskus vuosi sitten ja onnistuin olemaan oksentamatta miltei viikon, lihoin sinä aikana noin 2 kiloa ja sen jälkeen olen tainnut oksentaa joka päivä ihan 1 tai 2 päivää lukuun ottamatta.
Eikä nyt ole edes kiinnostustakaan yrittää.
Päin vastoin, olen laihiksella oksentamisen avulla. Olen laihtunut kohta noin 14 kiloa ja
alaspäin mennään kaiken uhalla. Onko kellään yhtä pahana? Vettäkään en sisälläni pidä.
Monesti on ankaraa lihasheikkoutta, jolloin en kykene tekemään mitään, mikään ei toimi, mutta ihme kyllä en kertaakaan ole vielä pyörtynyt. Joskus pyörryttää ja hiukset lähtee.
Osaan oksentaa vatsalihaksieni avulla ja loput oksennan ulos sormien avulla.
Luultavasti kuolen ennenaikaisesti, mutta kun ei vaan kiinnostaa yhtään parantuminen. On tämäkin sairaus.
Olen aivan umpikujassa. Ilmeisesti sitten vaan odottelen tässä kuolemaani, kun en parantuakaan halua. Aion siis laihduttaa alipainoiseksi.
Toivotonta, onko kenelläkään mitään kommentoitavaa?? :(
--BULIMIKKO 4EVER--
Vastaukset 11
Vanhimmat
ole kuullutkaan mitä kaikkia ongelmia bulimia aiheuttaa..tai ehkä oot muttet ota niitä vakavasti :(
ite sairastuin kesän alussa..nyt oon päättäny että tää loppuu..koska en halua venynyttä mahalaukkua, huonoja hiuksia ja ihoa, turvonneita kasvoja, kuluneita hampaita...
tiiän...mäki rakastan kaikkia herkkuja ja haluaisin vaan syödä ja syödä ja oksentaa ne sit pois mutta noi haitat menee sen "makuelämyksen" edelle..
koita jaksaa! voimia sulle! :)
Itselläni alkoi raju bulimia noin vuosi sitten ja laihduin lyhyessä ajassa mitoista 169/84 alimmillaan mittoihin 169/54. Tein aivan samoin kuin sinä enkä pitänyt edes vettä sisälläni. Otin vain muutaman pillerin päivässä ja yritin parhaani mukaan nielaista sen syljen avulla alas.
Nyt jälkeenpäin ajattelen, että se oli aivan hirveää mitä itselleni tein. Opiskelu meni päin prinkkalaa bulimian takia. Ahmin joka päivä vähintään 2 kertaa isot satsit herkkuja ja oksensin vatsalihasten avulla. Ennen en osannut tätä ihanaa taitoa, mutta nyt kun ajattelen se taito on pilannut elämäni. Olen pyörtynyt kaksi kertaa ja hiukset heikossa kunnossa.
En ole parantunut ja itseasiassa olen alkanut nyt taas laihduttamaan, koska paranemisjaksot kesällä ovat lihottaneet minua 10 kiloa. Olen aivan masentunut ulkonäöstäni ja en halua palata kouluun turvonneena sikana. Pakko siis laihtua ainakin 6 kiloa kahdessa viikossa. Nyt painan n.62.
Tämä viesti oli ehkä muuta kuin ajattelit. Minä en tule moittimaan sinua siitä mitä teet, sillä ymmärrän täysin hyvin. Bulimia on joillekin selviytymiskeino ja tie laihuuteen. Itselläni on sama tavoite laihtua alipainoiseksi. Muutan kohta yksiöön yksin asumaan ja siellä aion laihdutaa itseni 50:n. Yritän kuitenkin olla niin paljon tuhlaamatta rahaa bulimiaan ja keskittyä opiskeluihin. Saan syödä päivässä, mutta todella vähän ja kahvia saan juoda paljon, koska se varmasti tuhoaa maksani ja edistää aineenvaihduntaa niin että paskon vettä ja verta. Laihana olin paljon opnnellisempi. Hymyilin aina ja olin todella kaunis ja miehet katsoivat minua pitkään ja käytin hienoja vaatteita. Nyt olen ruma sika jolle mitkään vaatteet eivät mahdu ja niin masentunut, etten pysty muuta kuin nukkumaan ja en jaksa edes meikata itseäni. Onneksi tämä kohta muuttuu.
Kerro vähän mistä mihinkin olet laihduttanut ja miten elämäsi on muuttunut laihtumisen myötä? Minä tarvitsisin myös kunnon tsemppiä, että alkaisin pelkäämään ruokaa sisälläni enemmän kuin pitämään siitä, että on kylläinen ja hyvä olo. Sellainen kotona leivotun rasvapullan lämmin ja rakastava syli. Hyi ihra.
Olin ennen 167/74 ja parhaimmillaan painoni on
ollut siinä 55:ssä, mutta nyt painan 58, mutta alaspäin mennään. Tavoite on kahdessa viikossa vähintään 4 kiloa, ja sinnehän mennään ja sen jälkeen ainakin 50, tai mieluiten vielä alemmas.
Itseänikään en uskalla päästää missään tapauksessa lihomaan, mutta joskus se paino vaihtelee ja joskus meinaa jäädä jumittamaan samaan kohtaan, jos ei ole täysillä mukana.
Tämä viesti oli juuri sellainen, jota odotinkin, ei sitä vaan voi lopettaa tällaistakaan, niin hullua kuin se onkin, Näköjään kuolemankin uhalla.
tässäkin parhaillaan ahmin ja kohta lentää.
Laihtumisen myötä olen aina paljon tyytyväisempi itseeni, ja parantuminen tuntuisi rangaistukselta ja olisi mahdotonta pitää mitään sisällä.
Se olisi kidutusta, ruoansulatuselimistö on niin hidas ja temppuileva, että lihoisin tosi paljon ja itkisin ja olisin kuin mikäkin hullu, jos yrittäisin parantua.
''Normaali'' syöminen ei tulisi siis koskaan kysymykseenkään. Olen aina vihainen ja inhoan muita, jos olen joutunut lähtemään sukulaisten
luo ja en voi oksentaa kaikkea , mitä ne ovat tuputtaneet. Mutta osaan myös muuntaa bulimiani anoreksiamaiseksi, kun on pakko ja tietää, että kaikki mitä syö jää sisälle.
Tästä on ollut onneksi hyötyä, mutta kun tietää, että saa oksentaa, niin kyllä sitä tavaraa menee alas paljon ja sitten vauhdilla ulos.
Kaikki alkoi varmaan, kun minua kutsuttiin läskiksi, jota todella olin, silmäni olivat pahasti ummessa, kun en sitä ollut aiemmin tajunnut. Sitten, kun ''kaveritkin'' on niin laihoja, niin halusin itsekin olla. Ja aion olla laihempi, enkä vain painoindeksin mukaan, vaan ''kilollisesti''; 167= siitä otetaan sadat pois, jolloin jää 67 ja kun painan 58, niin 67-58= 9, eli on vielä matkaa, kunhan painan 50, niin sitten on jo 17, mutta ei ihan vielä tarpeeksi, muutama kilo lisää tai sitten vaikka useita.... Hullu kun olen.
Pakolla murto-osa syömisistä imeytyy, ennen kuin saa oksennettua, mutta paino putoaa.
Kiitos viestistä, kerron, kun olen tavoitteessani..
Okei. Me ollaan nyt suunnilleen samassa, paitsi että sinä olet hiukan laihempi. Mitä jos alettaisiin kilpailemaan keskenään? Ei mitään lempeätä toisten motivointia vaan rankkaa kilpailua, muuten ei tule tuloksia. Sinä nyt kuitenkin laihdutat ja onnistut siinä, mutta perhana kun minun pitäisi päästä vauhtiin. En vain halua enää sitä saatanallista oksentelua. Täytyy alkaa anorektiseksi. Tämä päivä mennyt hyvin niukalla ruokavaliolla ja toivottavasti selviän illasta, joka on minulle aina sitä kriittistä aikaa.
Oliskohan sulla sähköpostia pistää vai innostaako?
Ruvetaan vaan, syntyy paremmin tuloksia.
Enpähän nyt tiedä, on vielä matkaa, olet säkin kyllä hoikka, mutta itse en lähellekään vielä.
Itsellänikin oli hyvästi vauhdissa, mutta vähän tyssäsi, tänään taas hyvä päivä, laihtunut jo 300g.. ja aamuun mennessä varmaan puoli kiloa.
Tämän hetkinen paino on siis 57.6.
Itsekään en tykkää yleensä oksentelusta ja joskus on anorektisia päiviä.
Sähköpostini on; [email protected]
57.3
Älkää leikkikö!! Tehän tapatte toisenne!
Jos keskustelunne oli huumoria, se oli todella huonoa.
56.7, toivottavasti aamuksi laskee
56.2
surullista luettavaa, ettei halua parantamiseen löydy. Miten ylipäätään jaksat, jos et mitään pidä sisälläsi? Tiedät jo itsekkin kuinka tuossa todennäköisesti tulee käymään :( Sitäkö todella haluat, kuolla syömishäiriöön?
Itselläni on useita vuosia ollut ongelmia syömisen kanssa, mutta vasta vuoden alussa sairastuin bulimiaan. Voin sanoa, että puoli vuotta oksentelua näkyi minussa, vaikka en edes kaikkea syömääni oksentanut. Tuntui kamalta katsoa peiliin, kun näki voipuneen ja surullisen tytön.
Nyt olen ollut viikon oksentamatta ja vointi on ollut parempaan päin. Helppoa ei ole ollut ja eilen viimeksi meinasin alkaa ahmimaan oikein kunnolla, mutta joku sisälläni sanoi, ettei nyt kannata repsahtaa ja kykenin hillitsemään itseni. Tänä aamuna kävin vaa´alla ja kyllä se kamalia lukemia näytti, mutta haluan pois tästä helvetistä lihomisenkin uhalla.
Perheen ja itteni takia yritän parantua. Nyt kun en ole joka päivä ollut ahmimassa ja vessanpyttyä halaamassa huomaan, että elämässä on niin paljon muutakin. Voisipa ajassa mennä taaksepäin.
Olen sairastanut sh:ta kohta 3 vuotta, se kai alkoi jollain bulimian tapaisella paitsi etten varsinaisesti ahminut kovinkaan paljon vaan oksensin "oikeen" ruuan pois suurimmaksi osaksi. Silloin mitat olivat 169/58. Laihduin 3 kiloa ja treenasin salilla 3 kertaa viikossa.
Painoni on ollut yhtä jojoilua sillä se laski parissa kuukaudessa vielä 2 kiloa. Sitten aloitin e-pillerit ja lihoin 62 kiloon. Vaihdoin pillerimerkkiä ja laihduin oksentamisen avulla takaisin 55 kiloon.
Viime kesänä lihoin laihtumisen jälkeen takaisin 64 kiloon pahimmillaan. Se johtui ylettömästä karkinsyönnistä ja siitä etten enää tahtonut oksentaa ja oli hyvä olo kunnes koulu alkoi. Tunsin itseni siaksi ja aloin laihduttamaan tavoitteena 50 kiloa.
Nyt kun olen tavoitteessani tuntuu ettei se riitäkkään. Tahtoisin painaa 45-47 kiloa. Eli on tainnut vaihtua enemmän jo anoreksian puolelle vaikka vielä joskus oksennankin pakon edessä vaikka sitä inhoan eniten maailmassa. Huomasin nimittäin että jos ei syö, ei tarvi oksentaa ja sehän sopii mulle.
Nykyään mulle tulee vielä joskus ahmimiskohtauksia ja oksennan tai sitten en niele ruokaa vaan puren ja syljen pois. sairasta.