Onko täällä toisia, joille on tehty abortti ja ajattelette asiaa vieläkin päivittäin? Lapseni olisi nyt vuoden ja joka ilta menen nukkumaan itkien. Helpottaisi ehkä jos voisi jakaa kokemuksia toisten kanssa.
Muut abortin tehneet
Mikaela82
504026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
jos ryhtyisin jossittelemaan, mutta se on turhista turhinta, tehty mikä tehty ja se oli silloin paras ratkaisu. Jos tuolta tuntuu, niin hae psykologista apua, koska taustalla on jotain muutakin..Tai sitten sinulla on liikaa aikaa märehtiä menneitä, keksi jotain mielekästä tekemistä itsellesi.
olisi täyttänyt tänä keväänä 17v.
Syy aborttiin aikoinaan oli oma nuori ikäni ja en olisi todellakaan ollut valmis äidiksi tuolloin.
Minulla olisi jääneet opiskelut kesken ja en olisi päässyt pienestä kaupungista minnekkään.
Mietin asiaa aikaajoin,mutta en vaivaa sillä päätäni viikottain en edes kuukausittain.
Lapseni olisi vain saanut kärsiä suurimman osan elämäänsä,sillä hänen isästään,joka oli keskenkasvuonen pojannulikka ei olisi ollut koskaan isäksi...kuten itsekkin asian silloin totesi.
Onhan se surullista,mutta elämässä on tehtävä kipeitäkin ratkaisuja ja niiden kanssa on vain opittava elämään.
Sinulle suosittelisin,että hakisit ammattiauttajalta apua kriisiisi,joka on sinulla todella paha ja jättänyt sinulle syvät arvet.
Itse pääsin aikoinaan ylitse ystävieni ja terveen maalaisjärjen käytöllä.
Nyt joku vastustaja hyökkää ja sanoo minua itsekeskeiseksi paskaksi,mutta myönnän ajattelin itseäni,mutta samalla syntymätöntä lastani ja hänen tulevaa elämäänsa,joka ei silloin olisi kamalan ruusuinen ollut.
Myöhemmällä iällä olen saanut lapsia nykyisen mieheni kanssa ja nyt voin tarjota lapsilleni edes suht kelvollisen elämän,sillä olemme molemmat töissä ja perusasiat kaikkineen on kunnossa.
Voimia sinulle ja koeta päästäaisan kanssa sinuiksi.
Eivät muut abortin teettäneet kykene muuttamaan tekoasi eivätkä lievittämään tuskaasi.
Odottaville äideille suunnattun kevytmielisen aborttipropagandan jälkeen eivät varsinaiset abortti-asiamiehet voi sanoa sinulle mitään. Lapsesi ja surusi on heille pelkkä aborttioikeuksien mittatappio.
Muutama abortin teettänyt luettelee sinulle saavuttamiansa etuja, joihin he vaihtoivat lapsensa. Jälkimmäinen meni piiloon lapsensa selän taakse, ja kertoi "pelastaneensa lapsensa kärsimykseltä". Tuskin tämä sinua auttaa. Ehkäpä he ovat oikeassa siinä, että lääketieteellinen apu voi tuoda sinulle ensikäden helpotusta.
Rakastat lastasi, vaikka hän on kuollut. Koet kuoleman surua ja kaipausta. Kuten nuo sinulle vastanneet, seuraat miten lapsesi olisi kasvanut, mulloin mennyt kouluun, milloin aikuistuunut, kasvanut nuoreksi naiseksi tai mieheksi. Jollakin selittämättömällä tavalla on niin, ettei lasta voida abortissa eliminoida, vaan hän seuraa vanhempiensa ajatuksissa.
Kulje elämäsi enkelilapsesi kanssa. Toivottavasti saat muitakin lapsia, rakkautta sekä muuta elämän sisältöä.
Kerro muille rakkaudestasi lapseen ja varoita ryhtymästä lapsen abortointiin. Näin voit ehkä varjella jonkun lapsen elämän, auttaa toista ihmistä vaikeuksissa ja vähentää onnettomuutta.
Toivon Sinulle hyvää.
Kukaan ei voi elää elämäänsä menettämättä läheisiään, toiset enemmän, toiset vähemmän. Jos jää asumaan suruunsa, niin voi sanoa hyvästi mielenterveydelleen. Ja mikään EI ole niin turhaa, kuin jossittelu, koska se on turhauttavaa, eikä johda mihinkään.
Ihmiset menettävät omaisiaan normaalissa elämässä. Jos on onnea, poistutaan täältä oikeassa järjestyksessä. Edesmenneitä surraan aikansa, mutta varsinkin vanhempien osalta ymmärretään, että se on elämän kulku ja tavallaan täyttymyskin.
Abortti tuottaa erilaisen surun. Kyse on lapsesta, jolta on kielletty henki ja elämä. Ehkä juuri siksi nämä lapset varttuvat vanhempiensa ajatuksissa.
Jossittelu ei auta enää vähääkään, sillä abortoitu lapsi on kuollut. Juuri siksi abortteja tulisi ehkäistä ennakolta. Juuri siksi abortteja harkitseville tulisi kertoa abortin tuottama kuolemansuru ja kaipaus. Juuri siksi luulisi aborttipropagandaa edistävien varovan holtittomia puheitaan, sillä he eivät voi ottaa minkäänlaista vastuuta lapsen hengestä eivätkä isän ja äidin surusta.
abortin pahuutta voidaan mitata sillä, että hyväksyisitkö abortin, johon myös jälkiehkäisypilleri kuuluu vaikutustavaltaan, raiskaustapauksissa tai silloin, jos raskaus uhkaa äidin elämää. Loogisesti tietenkin vastaat kummassakin tapauksessa, että et. Edes äidin henki ei voi olla etusijassa, vaan asia on ratkaistava arpomalla tai muulla menetelmällä, missä kaksi yhdenvertaista elämää rinnastetaan. Mikään ei oikeuta murhaa.
Sitten voit ottaa mukaasi karmeimmat aborttikuvamanipuloinnit, ja lähteä etsimään kadulle sellaista ihmistä, joka on kanssasi samaa mieltä. Epäilenpä että ei ihan heti tule vastaan. Esimerkiksi hartaan katolisessa Puolassa 80% ihmisistä hyväksyy abortin raiskaustapauksissa. Jos näin on voidaan lopettaa puheet murhasta. Ihmiset eivät voi sitä pitää murhaan tai edes tappoon verrattavana moraalittomuutenakaan, jos abortti hyväksytään raiskaustapauksissa.
Ja jos näin on, niin miksi se pitäisi kieltää sitten muissa tapauksissa, joissa ihmiset eivät halua lapsia syystä tai toisesta.
Keskustelu sujuu jopa abortti-asiamieheltä, kun itse kysyy ja itse vastaa. Ehkä itse ymmärrät, mitä koetat sanoa. Ei siitä kukaan muu selvää saa.
Et kykene ottaamaan huomoon asiayhteyttä? Aloittaja suree kuollutta lastaan. Sanomassasi näytät pyrkivän tuottamaan lisää menehtyneitä lapsia ja itkeviä äitejä.
Olet kykenemätön lohduttamaan lastaan surevaa, lisäksi väärässä ja tyylitön.
sinulle selvinnyt, niin vastaus oli tarkoitettu sinulle ei aloittajalle. En tiedä, mikä lapsellisen lässyttämisesi tarkoitus on, mutta ei ainakaan lohduttaa.
meikäläistä kuvottaa näilläkään palstoilla kenenkään jutut samalla tavalla kuin mitä sinä pystyt tänne oksentamaan.
mässäile aborttipalstoilla kuolleilla lapsilla, oli asiasta mitä mieltä tahansa. Veikkaanpa jonkin sortin psykopatiaa, joka laittaa sinut täältä hakemaan kylmään tunnemaailmaasi kicksejä toisten murheista.
olisi lohdullista kuulla muiden mielipiteitä siitä,ettei pystynyt/halunnut pitää lastaan?
Se,että en itse halunnut lasta kärsimään silloin silloiseen elämän tilanteeseen ei mielestäni ole piiloutunmista abortoidun lapsen taakse.
Otetaampa esimerkki:Olisin 18 vuotiaana pitänyt lapsen yksin,joutunut muuttamaan vanhempieni luokse ja saamaan sieltä kohtelua,jota kukaan ei halua vanhemmiltaan saada,eli "olet häpäiussyt äpärälläsi perheemme maineen" Näin minulle olisi käynyt,en olisi koskaan saanut anteeksi vanhemmiltani,että olen tuottanut heille tuskaa ja kärsimystä ja häpäissyt heidät.
Millaisen elämän olisin voinut tarjota lapselleni,kun ei ole työtä,asuntoa eikä rahaa?
Vopin sanoa suoraan,että siinä olisi tullut yksi "häiriintynyt"lapsi maailmaan lisää,kun äitikin on vielä melkein lapsi ja kaikki elämästä elettävänä ja edessä.
Oma nuoruuteni on ollut villi ja oli ikävää,että tällainen vahinko silloin sattui,mutta asioita on osattava katsoa niin monelta kantilta,niin omalta kuin sen tulevan lapsenkin,ja ennen kaikkea siltä kantilta mitä sinulla on tarjota sille lapselle.
Milelestäni minä en pystynyt tarjoamaan sille lapselle sitä mitä olisin haluunt ja en nyt puhu rahasta vaan myös rakkaudesta ja vastuuntunnosta.
Niin, että sanot olevasi rakkaudeton ja vastuuntunnoton ja kyvytön omiin päätöksiin ja elämänhallintaan. Lisäksi sanot vanhempiesi olevan ankaria ja sivistymättömän raakoja.
Tästä mielestäsi seuraa johtopäätös siitä, että lapsen tulee kuolemallaan sovittaa koko suvun pässinpäisyys? Näihän se näyttää tapahtuneen, mutta oivallatko, että lapsen kannalta se on väärin. Hän oli sekoiluihinne ja osaamattomuutenne viaton. Hän olisi ansainnut oman elämänsä.
ja alatyylisestä tekstistä tunnistaa yleensä abortti-asiamiehen.
Aborttioikeuksista nauttivat eivät halua myöntää, että abortin seurauksena on kuollut lapsi. He ovat sanattomia ja hämmentyneitä äidin surun edessä. Eihän mitään surtavaa pitänyt olla olemassakaan? Mitä hyvänsä lapselle tehdään on hyvä ja oikein?
Mitä aloittaja sanoi surevansa? Suriko hän raskauden keskeytystä vai suriko hän lastaan?
Abortti-asiamiehelle lastaan surevan äidin lohduttaminen on psykopatiaa!
kun et ole vielä kirjoittanut tarinallesi jatkoa.
Kyllähän siinä lapsi mainitaan, mutta et oikein vielä täsmentänyt onko kyseessä tämän päivän potentiaalinen lapsi, vai kutsuiko päähenkilösi abortoitua sikiötä lapseksi.
Kuinka se jatkuu?
kaunistelematta mitä abortissa tapahtuu (nimenomaa sen piennemmän ihmisen kannalta) ei ole mässäilyä.
Normaali ihminen ei tee niin jälkeläiselleen.
maailmassa ja Suomessakin on todella paljon epänormaaleja ihmisiä :D
Epänormaaleja joista epänormaalius ei näy mitenkään ulospäin.Iloisesti hymyilevä kaupan kassatyttö, perhepäivähoitaja, uraa luova menevä sinkkunainen, perheellinen kotiäiti...heistä kukaan vain voi olla sisäisesti epänormaali :D
Jokaisessa yhteiskuntaluokassa, jokaisessa ikäluokassa on julmetun paljon epänormaalia porukkaa.. ;D
Jos toisia on viidesosa ja toisia ne loput niin eikö yleensä vähemmistö ole se epänormaalimpi?
en sitä ajatellutkaan että enemmistö olisi "epänormaaleja", sitä vaan että helkkarin paljon niitä on... ;D
Puhumattakaan siitä miten julmetun paljon on niitä tilastoimattomia "epänormaaleja" jotka eivät aborttia ole koskaan tehneet mutta jotka hyväksyvät sen täysin ja kannattavat vapautta valita raskauden jatkamisesta...
missään mielessä, jokaista ratkaisua elämässä pitää harkita tarkkaan, ja kun on päätös tehty ja toimittu, niin se on sitten turha jossitella ja miettiä myöhemmin, miksi niin tuli tehtyä. Pitää myös huomioida se, että jossain elämänvaiheessa, jokin ratkaisu on juuri oikea, vaikka myöhemmin ei näin olisikaan.
Eivät nämä abortoidut sikiöt kenekään mielessä "vartu", niinkuin normaalit lapset, jos osaa käsitellä päätöksensä, jotkut voivat tarvita siihen apua, mutta sehän on mahdollista missä tahansa muussakin ihmissuhteisiin liittyvässä jutussa.
Juuri siksi luulisi eräiden saarnaajien varovan holtittomia puheitaan "kyllä sä pärjäät,lapsi tuo leivän tullessaan", jne. kun he eivät kuitenkaan mitenkään konkreettisesti tule sinua auttamaan.
jossa ansaitaan elämä ja onnellinen loppu.Abortoitu sikiö ei sovita mitään, sukujen mokia.
alatyylin viestit tulevat pääsääntöisesti vastustajilta.
mielipiteet jakaantuu tasan naisten keskuudessa abortin hyväksyttävyydestä.
tietyillä ihmisryhmillä, niihin ei jokainen ihminen sanaansa ja mielipidettään käy sanomassa.
Jos puolet Suomen naisista on epänormaaleja ja sisäisesti mielenvikaisia niin huhheijaa on meillä vinha maa... ;D
arvelet tutkimuksen olevan teetetty?
(paitsi suomalaisilla naisilla.)
No, niistä puolistakin alle puolet tekisi itse siten kuin mitä jonkun muun tekemänä hyväksyy.
sovitti,nimittäin oikeuden helvetin suureen perintöön!
Te ilmeisesti ette ole mistään "paremmasta"prheestä kun voitte noin ajatella!
Nuoret ajattelevat asioita kovin mustavalkoisesti ja rakentelevat ajatusketjujaan mitä omituisimpien kuvitelmien varaan. Omien tekojen ja valintojen selittely "parhain päin" on myös tunnettu psyykkinen puolustusreaktio. Lisäksi nuoret aliarvioivat rankasti omien vanhempiensa rakkauden ja huolenpidon halun omia lapsiaan ja lapsenlapsiaankin kohtaan. Olen täysin varma, että tässäkin tapauksessa todellisuus olisi ollut jotain aivan muuta kuin mitä kirjoittaja uumoili nuorila aivoilaan omista lähtökohdistaan ja asennemaailmastaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000027933573
Ja millä resursseilla päättelet noin?
mitä omituisempien kuvitelmien varassa arvostelevat toisten ihmisten valintoja ja elämää.
Satuinko osumaan oikeaan lahkoon, vai olisiko lessut lähempänä sydäntä?
Viiteryhmä on työnsäkin puolesta hyvin kirjavia elämänkohtaloita myös muualla kuin Suomessa todistanut relistinen ateisti. Eli täydellinen huti sinulta.
Yleinen toteamus maailman menosta: Asioilla on taipumus järjestyä. Valinnoista riippumatta. Siksipä jonkun yksittäisen valinnan luokittelu "ainoaksi oikeaksi tai mahdolliseksi vaihtoehdoksi" ei kestä tarkempaa analyysiä. Aborttiasiassakaan.
puuttuu kaikki aikaisemmin abortin tehneet, sitä harkinneet,ne joiden läheinen on siihen päätynyt jne aborttioikeuden kannattajat.
vain abortin tehneet voivat puhua aborttioikeuden puolesta, vain abortin tekemättä jättäneet ja lapsen synnyttäneet voivat puhua pakkosynnytyksen puolesta.
Eli ei esim miehet tai naiset jotka eivät ole synnyttäneet.
Hohhoijakkaa.... ;D
noin puolet jos kannattaa aborttioikeutta niin tjaahas....
Ellei kyseessä olisi aborttiväki, ei tarvitsisi mainita, että kyseessä on vuosittain tilastoidut tapahtumat, joita verrataan muihin vuosittain tapahtumiin ilmiöihin.
Abortin teettäminen on yhtä yleistä kun vankeusrangaistukseen tuomitseminen ja harvinaisempaa kuin alkoholihoitoon joutuminen. Tämä suhde on riippumaton siitä verrataanko näitä tapahtumia kuukauden, vuoden vai viiden vuoden aikavälillä.
Menikö jakeluun, vai jankkaatko lisää?
Lienet täysin seonnut:
Päähenkilö: "Lapseni olisi nyt vuoden ja joka ilta menen nukkumaan itkien."
Valheellisuuden huipentuma lienee se, että abortti-asiamihet väittävät olevansa tietämättömiä siitä, että naisen kohdussa kasvaa lapsia.
ja siittiöt ovat myös pikkuväkeä, pikkuruisia homunculuksia.
on noinkin harvinaista johtuu siitä että naiset huolehtivat ehkäisystä eikä aborttia tarvitse tehdä.Nämä ehkäisyä käyttävät, aborttioikeutta kannattavat naiset eivät aborttitilastoja nosta sillä heidän ei tarvitse.
Tuolla periaatteella Suomessa ei tarvitsisi olla hoitomenetelmiä alkoholisteille sillä heitä on niin vähän.Vankiloita ei tarvitsisi myöskään olla sillä vankeuteen tuomittuja on niin vähän.
Mutta ne täytyy olla.
Samoin täytyy olla aborttilaki huolimatta siitä kuinka vähän tai kuinka paljon itse abortteja tehdään.
naiset jotka haluavat olla raskaana ja haluavat synnyttää haluavat pakottaa myös kaikki muut naiset jatkamaan raskauttaan ja synnyttämään, vaikka nämä itse eivät tahtoisi.
Yksikään abortin tehnyt ei koskaan haluaisi eikä suostuisi pakottamaan toista naista tekemään aborttia....
Aborttilaki on hyväksi kaikille naisille, niillekkin jotka eivät siihen koskaan päädy.Sitä ei voida rajoittaa vain joihinkin naisiin, oikeus on kaikilla naisilla.
Silti, laki ei pakota ketään tekemään aborttia, koskaan.
Aina saa synnyttää, aina saa viedä raskauden loppuun, aina saa tehdä lapsia niin paljon kuin haluaa.
Niitä ei ole pakko tehdä.Kenenkään.Koskaan.
Aborttioikeutta kannattava nainen ei voi kieltää tai estää, pakottaa lasta haluavaa naista olemaan synnyttämättä, pakkosynnytystä kannattava ei voi pakottaa naista joka ei halua jatkaa raskautta jatkamaan raskautta ja synnyttämään.
Se, että on oikeuksia ei tarkoita sitä että niitä on pakko käyttää, niistä saa luopua.
se olisi tarkoittanut todellakin perheestä pois sulkemista.
Vanhempani ovat arvostetussa asemassa olevia henkilöiytä ja asuvat (lue:olisin joutunut asumaan) pienessä kaupungissa ja ovat kaikenlisäksi uskovaisia (helluntailaisia).
Todellakin varsinkin uskovaisten piirissä mustavalkoinen ajattelutapa on hyvin yleistä ja ihmisten leimaaminen myös.
Anteeksi "annetaa",mutta polttomerkki otsassasi kävelet siitä huolimatta lopun elämääsi.
Aikoinaan kun esittelin mieheni(onneksi olen ollut 14v onnellisesti yhdessä ieheni kanssa)vanhemmilleni,niin sain j kritiikkiä siitä,ettäolen valinnut SIITÄ JUOPOSTA suvusta....
Aivan kuin olisi mieheni vika,että suvussa on alkoholismia,mutta sellaista se vaan on,kun on pienet piirit ja piiri pyörii vain yhteen suuntaa ja sekin on todellisuudessa väärä suunta!
eräs tässä sanoo, että lapsi kulkee aina kanssasi ja kuljet yhdessä enkelilapsesi kanssa?
Ihan hassuja olete.
Jos kerran vapasta ehdosta abortoipi lapsensa niin eikös se ole hänen valinta?
Antaa vaan kärsiä seuraukset , itsepä ne on aiheuttanut.
Kulje enkelinlapsensa kanssa!!!
Eipä tarvitsis kulkea enkelilapsensa kanssa jos itse ei niin olisi halunnut. Olispa voinut oikea ja elävä lapsi kulkea vierellään.
siitä, että aloittajan pitää hakea apua henkiseen pahoinvointiinsa. Ja sinun mielipiteesi edustaa varsinaista tyhmyyttä,"antaa vaan kärsiä seuraukset", varsinaista lähimmäisen rakkautta..
mieltä kanssasi!
on omaa näkemystäsi vastaan, syntiä, väärin, epäoikeudenmukaista jne niin sinun ei tarvitse sellaista tekoa tehdä.
Minun mielestäni pakkosynnytys on väärin.Ja niinpä minun ei tarvitse sitä tehdä eikä olla osallisena siihen.
Jonkun toisen mielestä abortti on väärin, hänen ei tarvitse sitä tehdä.
on maailmalla melko ykskantaan tuomittu, muualla kuin niitä harjottavissa maissa. Epäeettistä ei ole antaa jonkun toisen jatkaa elämäänsä.
Sen sijaan elämän vieminen tietynikäisiltä jakaa mielipiteet jyrkästikin. Samoin meitä voidaan lailla "pakottaa" olemaan murhaamatta muita ihmisiä, joissain maissa vaan tietynikäset ihmiset tekee siinä poikkeuksen.
mutta jos lasketaan ehkäsyn käyttäjämäärillä ja pettämisprosenteilla lukua, paljonko raskauksia alkaa vuodessa ei-toivotusti niin saadaan suunnilleen viidesosa niitä jotka päätyy aborttiin ja loppuja raskauksia jatketaan.
Eli suurempi osa niistäkään jotka tilanteseen joutuu ei sitä tee.
kantilta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020563230
Jos olet, niin mene puhumaan jonkun hengellisen työntekijän kanssa.
Minulle on tehty keskeytys. Aikaa on vasta kulunut sen verta vähän, että laskettu aikakaan ei olisi ihan vielä.
Itselläni on usempi lapsi ja tämä keskeytys oli meille loppuun harkittu ja mietitty. Aluksi asiaa mietti päivittäin, se oli mielessä ensimmäiseksi aamulla ja viimeisenä illalla. Ja itkun kanssa sitä nukkumaan meni varmasti ensimmäiset kuukaudet.
Kun aikaa on kulunut, tulee abortti vieläkin mieleen muttei enää niin "vahvana" kuin aluksi. Suvussa on sen jälkeen syntynyt vauvoja ja uusia raskauksiakin on. Olen heidän puolestaan vain iloinen ja omasta puolestani tietyllä tavalla helpottunut. Asiaan vaikuttaa tietysti se, että minulla on jo "liuta" lapsia joista huolehtia ja joiden kanssa kaikki aika menee. Eli tunnen suurta helpotusta ja sydämessä on se tunne, että olen oikean ratkaisun tehnyt, vaikka helppo se ei ollut tietenkään! Jos sinulla ei ole yhtään lasta, sitä tilannetta en osaa kuvitella miten sitten olisin suhtautunut tai miten kokisin asiat.
Toivon että otat yhteyttä ihan vaikka oman paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja haet sitä kautta apua. Asia helpottaa kun siitä voi puhua ja purkaa tuntojaan ja ajatuksiaan. Tehtyähän ei tekemättömäksi saa, mutta tehtyjen asioiden kanssa täytyy oppia elämään.
Onko sinulla läheisiä ystäviä tai sellaisia henkilöitä, joille voit puhua ja kertoa tapahtuneesta?
Muistele sitä hetkeä ja sitä tunnetta, kun keskeytys tehtiin ja kun siihen päädyit. Silloin, sillä hetkellä se oli varmasti sitä mitä halusit.
Uskon, että itsekin tulen varmasti muistamaan tämän keskeytyksen lopun ikääni - ja niin sen pitää ollakin. Jossitteluja tulee varmasti minullakin vielä eteen tapahtuneesta, mutta elämää eletään vain eteenpäin, ei taaksepäin. Tapahtunutta ei voi muuttaa eikä toiseksi vaihtaa enää jälkikäteen.
Kaikkea hyvää sinulle tästä eteenpäin. Olet vielä nuori ja elämää on sinulla edessäsi vielä toivottavasti hyvin paljon ja monia vuosia jolloin voit mahdollisesti vielä perheen perustaa ja lapsia toivottavasti saada niin halutessasi.