Te olette sodan jälkeen kärsimään joutunut sukupolvi. Suurin painolasti on tullut isien ja äitien sodassa saatujen traumojen takia - eihän esim. 50-luvullla varamstikaan osaatu näitä tunnistaa. Te olette myös saaneet maksaa hyvän hinnan 90-luvun alun lamsata, jolloin monet olivat asuntolainoineen suurissakin vaikeuksissa.
Ehdotan, että älkää säästelkö jälkipolvia varten - mitään. Tarkoitan, että te olette jo saaneet maksaa sotakorvaukset, laman, Kekkosen tms. nahoissanne - ottakaa ilo irti siitä mitä olette saaneet aikaan ja - yksinkertaisesti - "tuhlatkaa" perintö itseenne. Siis ei meihin nuorempiin (olen 70-luvulla syntynyt), vaan todellakin itseenne. Ihmisten varallisuuus on kasvanut niin hvää vauhtia viimeiset 15 vuotta, että teidän ei tarvitse asiasta enää huolehtia.
-----
Menkää ja nauttikaa elämästä, kyllä me nuoret selvitään.
Terv. Kahden lapsen isä ja myös paljon kokenut
Ehdotan, että älkää säästelkö jälkipolvia varten - mitään. Tarkoitan, että te olette jo saaneet maksaa sotakorvaukset, laman, Kekkosen tms. nahoissanne - ottakaa ilo irti siitä mitä olette saaneet aikaan ja - yksinkertaisesti - "tuhlatkaa" perintö itseenne. Siis ei meihin nuorempiin (olen 70-luvulla syntynyt), vaan todellakin itseenne. Ihmisten varallisuuus on kasvanut niin hvää vauhtia viimeiset 15 vuotta, että teidän ei tarvitse asiasta enää huolehtia.
-----
Menkää ja nauttikaa elämästä, kyllä me nuoret selvitään.
Terv. Kahden lapsen isä ja myös paljon kokenut
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta itse mummona minun täytyy kysyä että mikä on kirjoittamasi -
lamsata,----???
Paljon olen elämässä oppinut, kansakoulua, rippikoulua käynyt mutta lamsata on outo, vieras sana.
siis jos ei heittäydytä pikkutarkaksi niin kyllä tekstistä selviää että lamasta puhutaan vaikka pieni kirjoitusvirhe tekstissä onkin.
Ja niitä kirjoitusvirheitä voi sattua tänne kirjoittaessa kenelle vai, eikä niistä ielestäni tarvitse hirveää haloota nostaa kun nämä ei ole mitään virallisia vaan vapaa muotoista ajatusten vaihtoa - eikö.
Tarkoitatko isovanhemmilla ihmisiä , jotka ovat nyt 60-70 ja 80 vuotiaita?
Ei varmaan osattu 50-60 luvuilla sotaneurooseja ym hoitaa.
Sodan jälkeisinä vuosina moni menetti terveydestään ne viimeisetkin rippeet mitkä oli sodasta jääneet.
Oli sotakorvauksien maksu ja runnellun maan jälleenrakennus, joskus ihan hirveissä olosuhteissa.
Se sukupolvi tuskin menetti lamassa kovin paljon, heillähän on sisäänrakennettuna säästäväisyys, nuukuus ja varovaisuus.
Tämä sukupolvi on kohta manallemennyt, elämänsä elänyt miten itsekukin parhaaksi nähnyt.
Olen 50 luvulla syntynyt ja minun lapseni 70 luvulla, minä en pysty jättämään perintöä, vaikka töitä olen tehnyt ikäni, naisten palkoista ei isoja eläkkeitä ole odotettavissa. Enkä varmaan ole ainoa.
Nyt kun olen työttömänä, varallisuus ei todellakaan kerry, ei ole mistä tuhlata nytkään.
Ymmärrän ajatuksesi , ja mielestäni 50 ja 60 luvuilla syntyneillä isovanhemmilla onkin sitä tervettä itsekkyyttä osaavat ajatella itseään jos voivat.
Jokainen sukupolvi joutuu kärsimään omat vaiheensa. En kiellä etteikö sodanjälkeisen maan henkinen ja taloudellinen perintö ole ollut karu.
Mutta mitä tulee 90-laman maksumiehen osasta, nyt taisi ap:lla mennä ikäluokat kovasti sekaisin. Lama oli nimenomaan tulonsiirto nuoremmilta ikäluokilta vanhemmille. Tässä myllytyksessä saajapuolena olivat suuret ikäluokat. Ei ole omaa keksintöäni. Tietysti aina on yksittäistapauksia puolin ja toisin.
Omat ongelmansa on todellakin 60- 70-luvun vaihteessa syntyneillä. Ei ole mukavaa syntyä ikäluokkaan jonka ongelmia ei tunnusteta. 90-luvun alussa, kun vielä kulutusjuhlan syytökset kaikuivat korvissa, ei ollut mukava valmistua työttömäksi vaativasta koulutuksesta huolimatta. CV:ssä on aukkoja enemmän kuin 10 vuotta nuoremmilla joille taas maailma oli enemmän raollaan. Silppuisen työhistorian ja epävarman toimeentulon seurauksia näkee kun katsoo samanikäisten tuttavien elämää.
Olen 50-luvulla syntynyt mummo ja aion todellakin kerätä ja säästää omaisuutta vain lapselleni ja hänen lapsilleen. Minun eteeni ja minun lapseni eteen tekivät työtä omat vanhempani aikanaan.
Sodan käyneenä ja kovia kokeneena, mutta elämäänsä tyytyväisinä. Paljon oli jo se, että sai elää. Niin monet läheiset ja sukulaiset niille kentille jäivät.
Eivät koskaan valittaneet eivätkä voivotelleet senkään ajan surkeutta ja ankeutta. Töitä tekivät vuosikymmenet vielä sodan jälkeenkin itseään säästämättä ja vaivojaan valittamatta.
Heitä ei kenekään tarvitse sääliä ja surkutella nytkään jälkeenpäin. Se sukupolvi eli niukasti mutta varmasti osasivat olla onnellisempia kuin tänään he, jotka kaiken saavat valmiina eteen, vaivaa näkemättä. Ruikuttavat kaikesta eivätkä koskaan osaa olla tyytyväisiä saatika onnellisia siitä mitä on.
Yksin asuvat eläkeläisnaiset ovat pienimmillä tuloilla Suomessa. 2/3 pelkällä kansaneläkkeellä elävistä on naisia.
Suuri osa työeläkettäkin saavista naisista elää pienellä eläkkeellä, koska ei ole täysiä eläkevuosia, joiden perustella eläke lasketaan.
Nykypäivän naisilla on varma lastenhoitopaikka lain voimalla, kun menevät työhön. Heidän äideillään ei tätä vielä ollut, joten suuri määrä nuoriä äitejä jäi kotiin lapsiaan hoitamaan, ilman omia tuloja ja kodinhoitotukia.
Työllisyminen myöhemmin oli hankalaa, kun oli ollut kauan poissa työelämästä. Oli otettava se homma, minkä sai, ja tietenkin minimipalkalla.
Oikeassa aloittaja on, ei ainakaan näiden naisten ole syytä haalia rahaa jälkikasvulleen. Nyt olisi aika vähän hengähtää, ja mikäli eläke riittää, vähän ottaa kevyemmin.
Ikävä vain, että kun puoliso on kuollut tai eronnut, eläke ei tahdo riittää millään.
Eikä elämä kohene siitä, että jälkikasvukin nimittää eläkeläismummoa saidaksi ja itaraksi, kun ei kutsu yökylään eikä tuo tuliaisia. Ja jos tuo, on jotain itse kudottuja myssyjä ja vanttuita. Anoppipalstat ovat täynnä tätä valitusta. Eivät vanhat edes kehtaa sanoa, millä summalla he keplottelevat kuukaudesta toiseen.
Jos lapsien elämä on pätkätöitä ja opiskeluvelkojen maksua, surevat eläkkeellä olevat vanhemmat tilannetta, koska heidän mahdollisuutensa auttaa ovat niin rajalliset.