sektio vai synnytys?

Biologi

Täällä moni äiti suree kun joutuu sektioon ja toisaalta moni suree sitä, ettei tehnyt sektiota.

Synnytyksessä ja sektiossa on molemmissa omat riskinsä. Vauvan kannalta alatie synnytys ja sektio ovat hyvin erilaisia kokemuksia:

Synnytys: Vauva joutuu kovaan puristukseen, luut painuvat kasaan, keuhkot tyhjenevät nesteestä ja ihoon voi tulla ruhjeita. Syntymä aiheuttaa monille lapsille myös aivoverenvuotoja. Luun murtumatkaan eivät ole mitenkään harvinaisia. Joka tapauksessa syntymä on erittäin kivulias syntyvälle vauvalle ja suuri shokki.

Sektio: Sektiossa lapsi nostetaan maailmaan, ilman synnytyskanavan läpi runnoutumisesta aiheutuvia kipuja. Keuhkot pitää tyhjentää nesteestä hoitajien toimesta. Koska sektiolla syntyminen on "lempeämpi" tapa syntyä, eivät kaikki vauvat tahdo heti lähteä "käyntiin". Lasta pitää ehkä usuttaa aloittamaan hengittäminen. Yleensä nesteen imeminen keuhkoista aiheuttaa riittävästi kipua, jotta lapsi alkaa huutaa ja siten myös hengittää.

Yllämainitut asiat eivät sitten koske hätäsektiota, jota ennen on usein ehtinyt tapahtua monen laista!

Äidille suunniteltu sektio on vain hieman riskialttiimpi, kuin synnytys. Vauriot ovat vaan erilaisia kuin alateitse synnyttäneillä. Semmoinen mielikuva on tullut, että sektiossa syntyneitä vaurioita hoidetaan paremmin, kuin alatiesynnytyksissä tulleita. Tällähän on moni äiti valittanut, ettei ole saanut kunnollista hoitoa jatkuvaa haittaa aiheuttaneisiin vammoihin. Tulehdukset, kiinnikkeet ja muut haavan paranemiseen liittyvät ongelmat ovat mahdollisia niin sektio haavan kuin alapään repeämisten paranemisessa.

52

5059

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sektiokin!

      No, voi herra jumala, sektio on myös SYNNYTYS!!

      Juuri tällaisella "vain alatiesynnytys on oikea synnytys" -asenteella luodaan pelkoa ja alemmuutta sektiota kohtaan! Ajatelkaa nyt järkevästi hyvät aikuiset(?) ihmiset, mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, kumpaa kautta joku tähän maailmaan syntyy??!

      • Biologi

        Viestissäni ei missään nimessä ollut tarkoitusta olla tuollaista painotusta! Monissa tapauksissa sektio olisi lapsen kannalta paljon parempi, kuin väkivaltainen runnoutuminen synnytyskanavan läpi imukupin tms. avustuksella!

        Äideille sillä tuppaa jostain käsittämättömästä syystä olevan hirveästi merkitystä miten lapsi maailmaan saatetaan. Surraan ettei päästä sektioon tai surraan sitä, ettei päästä koettamaan mahtuisiko se lapsi kuitenkin synnytyskanavasta läpi.


      • gyne
        Biologi kirjoitti:

        Viestissäni ei missään nimessä ollut tarkoitusta olla tuollaista painotusta! Monissa tapauksissa sektio olisi lapsen kannalta paljon parempi, kuin väkivaltainen runnoutuminen synnytyskanavan läpi imukupin tms. avustuksella!

        Äideille sillä tuppaa jostain käsittämättömästä syystä olevan hirveästi merkitystä miten lapsi maailmaan saatetaan. Surraan ettei päästä sektioon tai surraan sitä, ettei päästä koettamaan mahtuisiko se lapsi kuitenkin synnytyskanavasta läpi.

        Hyvä biologi, pikku korjaus näin leikkaavan lääkärin näkökulmasta. Keisarileikkauksessa lasta ei noin vain "nosteta" kohdusta. Mistä lieneekään tullut tällainen kumma käsitys suurelle yleisölle?! Sektiohaava on läpimitaltaan reilut 10 cm: pään "kehittäminen" haavaan vaatii usein varsinaista rutistelua ja pyörittelyä ym jossa kallon luut vain paukkuvat (ei se mitään, siksihän saumat ovat auki että pää voi muovautua). Kun pää on haavassa, kohdunpohjasta (vauvan pepusta) painamalla koetetaan saada se syntymään, jolloin siitä vetämällä hartiat autetaan syntymään samaa tapaan kuin alatiesynnytyksessäkin. Kohtulihakseen tehty haava saattaa supistua mukavasti esim. lapsen kaulan ympärille pään (tai perän) synnyttyä. Keisarileikkauksessakin on kuvattu hartiapunosvaurioita voimaa vaatineen ulosauton jälkeen. Perätilasektiossa jalkatarjonnassa oleva lapsi usein nostaa kädet ylös jolloin niitä saa kaivaa kohdusta samoin kuin päätä... Toki ulosauttovaihe kestää yleensä vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä, ja ainahan kohtua voi pilkkoa lapsen ulosauton mahdollistamiseksi (vuodon ja lähielivaurioiden kustannuksella).

        Ja tietysti iso osahan menee ihan mukavasti ilman suuria voimankäyttöjä, ongelmia ym, ihan kuten suurin osa alatiesynnytyksiäkin.

        Pyydän jo valmiiksi anteeksi taas tätä inhorealismia, jos joku herkkä tästä häiriintyi. Vaan kun ärsyttää tällaiset muka-asiantuntevat kirjoitukset...


      • gyne
        gyne kirjoitti:

        Hyvä biologi, pikku korjaus näin leikkaavan lääkärin näkökulmasta. Keisarileikkauksessa lasta ei noin vain "nosteta" kohdusta. Mistä lieneekään tullut tällainen kumma käsitys suurelle yleisölle?! Sektiohaava on läpimitaltaan reilut 10 cm: pään "kehittäminen" haavaan vaatii usein varsinaista rutistelua ja pyörittelyä ym jossa kallon luut vain paukkuvat (ei se mitään, siksihän saumat ovat auki että pää voi muovautua). Kun pää on haavassa, kohdunpohjasta (vauvan pepusta) painamalla koetetaan saada se syntymään, jolloin siitä vetämällä hartiat autetaan syntymään samaa tapaan kuin alatiesynnytyksessäkin. Kohtulihakseen tehty haava saattaa supistua mukavasti esim. lapsen kaulan ympärille pään (tai perän) synnyttyä. Keisarileikkauksessakin on kuvattu hartiapunosvaurioita voimaa vaatineen ulosauton jälkeen. Perätilasektiossa jalkatarjonnassa oleva lapsi usein nostaa kädet ylös jolloin niitä saa kaivaa kohdusta samoin kuin päätä... Toki ulosauttovaihe kestää yleensä vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä, ja ainahan kohtua voi pilkkoa lapsen ulosauton mahdollistamiseksi (vuodon ja lähielivaurioiden kustannuksella).

        Ja tietysti iso osahan menee ihan mukavasti ilman suuria voimankäyttöjä, ongelmia ym, ihan kuten suurin osa alatiesynnytyksiäkin.

        Pyydän jo valmiiksi anteeksi taas tätä inhorealismia, jos joku herkkä tästä häiriintyi. Vaan kun ärsyttää tällaiset muka-asiantuntevat kirjoitukset...

        ..tulin kyllä siihen tulokseen (satojen keisarileikkausten ja imukuppien jäljiltä), että keskiverto-sektiossa käytän enemmän lihasvoimaa kuin keskiverto-imukuppisynnytyksessä.


      • kunnon tietoa
        gyne kirjoitti:

        ..tulin kyllä siihen tulokseen (satojen keisarileikkausten ja imukuppien jäljiltä), että keskiverto-sektiossa käytän enemmän lihasvoimaa kuin keskiverto-imukuppisynnytyksessä.

        sektiosta. Kiitos hyvästä vastauksesta sulle gyne. Itsekkin useita sektioita nähneenä, en sitä kenellekkään suosittele, vain mukavuus syistä. Sektiohan on todella moninkertaisesti riskialtiimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Muistaaksen yli 10-kertaisesti. Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan, vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua. Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu. Koska vauva on virkeimmillään synnytyksestä n.2 tuntia ja sitten kun se nukahtaa on uneliaampi seuraavan vuorokauden.

        Sektiossa olet yleensä heräämössä sen ajan kun normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

        Alatiesynnytyksen jälkeen yleensä olet jalkeilla reilun tunnin jälkeen. Pääset heti tutustumaan uuteen perheenjäseneen kunnolla etkä muutaman päivän päästä.


      • Biologi
        gyne kirjoitti:

        ..tulin kyllä siihen tulokseen (satojen keisarileikkausten ja imukuppien jäljiltä), että keskiverto-sektiossa käytän enemmän lihasvoimaa kuin keskiverto-imukuppisynnytyksessä.

        Lekurille ja gynelle. Onpa mielenkiintoista. Ehkäpä näkemäni sektio ei sitten ilmeisesti ollut ihan normaali tapaus. Tai sitten lekureilla on eri tyylejä.

        Voimaa siis käytetään enemmän sektioissa. Eikö kuitenkin ole niin, että sektiossa voimankäyttö kohdistuu laajemmalle alueelle, kuin perus synnytyksessä (kohdun painaminen vrt ulkosynnyttimien venyttäminen)? Silloin pelkästään voimankäytöstä aiheutuvat vauriot ovat pienemmät?


      • Biologi
        gyne kirjoitti:

        Hyvä biologi, pikku korjaus näin leikkaavan lääkärin näkökulmasta. Keisarileikkauksessa lasta ei noin vain "nosteta" kohdusta. Mistä lieneekään tullut tällainen kumma käsitys suurelle yleisölle?! Sektiohaava on läpimitaltaan reilut 10 cm: pään "kehittäminen" haavaan vaatii usein varsinaista rutistelua ja pyörittelyä ym jossa kallon luut vain paukkuvat (ei se mitään, siksihän saumat ovat auki että pää voi muovautua). Kun pää on haavassa, kohdunpohjasta (vauvan pepusta) painamalla koetetaan saada se syntymään, jolloin siitä vetämällä hartiat autetaan syntymään samaa tapaan kuin alatiesynnytyksessäkin. Kohtulihakseen tehty haava saattaa supistua mukavasti esim. lapsen kaulan ympärille pään (tai perän) synnyttyä. Keisarileikkauksessakin on kuvattu hartiapunosvaurioita voimaa vaatineen ulosauton jälkeen. Perätilasektiossa jalkatarjonnassa oleva lapsi usein nostaa kädet ylös jolloin niitä saa kaivaa kohdusta samoin kuin päätä... Toki ulosauttovaihe kestää yleensä vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä, ja ainahan kohtua voi pilkkoa lapsen ulosauton mahdollistamiseksi (vuodon ja lähielivaurioiden kustannuksella).

        Ja tietysti iso osahan menee ihan mukavasti ilman suuria voimankäyttöjä, ongelmia ym, ihan kuten suurin osa alatiesynnytyksiäkin.

        Pyydän jo valmiiksi anteeksi taas tätä inhorealismia, jos joku herkkä tästä häiriintyi. Vaan kun ärsyttää tällaiset muka-asiantuntevat kirjoitukset...

        Nyt kun on tilaisuus kysyä niin kysyn. Miten monta kertaa vaarallisempi on suunniteltu sektio täysin normaalissa raskaudessa ( ei lääketieteellistä syytä sektioon) verrattuna synnytykseen? Laskuista pitää siis jättää pois perätilat ja muut lääketieteellisin syin sektioon joutuneet.


      • Tilastmaakari
        kunnon tietoa kirjoitti:

        sektiosta. Kiitos hyvästä vastauksesta sulle gyne. Itsekkin useita sektioita nähneenä, en sitä kenellekkään suosittele, vain mukavuus syistä. Sektiohan on todella moninkertaisesti riskialtiimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Muistaaksen yli 10-kertaisesti. Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan, vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua. Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu. Koska vauva on virkeimmillään synnytyksestä n.2 tuntia ja sitten kun se nukahtaa on uneliaampi seuraavan vuorokauden.

        Sektiossa olet yleensä heräämössä sen ajan kun normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

        Alatiesynnytyksen jälkeen yleensä olet jalkeilla reilun tunnin jälkeen. Pääset heti tutustumaan uuteen perheenjäseneen kunnolla etkä muutaman päivän päästä.

        Jarrutellaan vähän hurnostasi. Sektioiden tilastollisesti suurempi riski johtuu pitkälti siitä, että sektiohin mennään usein pikaisesti ja silloin kun asiat eivät suju normaalisti. Aineistossa on siis mukana runsaasti, todennäköisesti jopa enemmistö, riskitapauksia jo valmiiksi.

        - Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan
        - vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua.
        - Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan
        - samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu
        - normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

        Nämä selitykset kuullostavat taas väkisin väännetyiltä, eivätkä välttämättä edes pidä paikkaansa. Nostavat lähinnä hymykaretta suupieliin.


      • tuoda
        Tilastmaakari kirjoitti:

        Jarrutellaan vähän hurnostasi. Sektioiden tilastollisesti suurempi riski johtuu pitkälti siitä, että sektiohin mennään usein pikaisesti ja silloin kun asiat eivät suju normaalisti. Aineistossa on siis mukana runsaasti, todennäköisesti jopa enemmistö, riskitapauksia jo valmiiksi.

        - Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan
        - vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua.
        - Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan
        - samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu
        - normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

        Nämä selitykset kuullostavat taas väkisin väännetyiltä, eivätkä välttämättä edes pidä paikkaansa. Nostavat lähinnä hymykaretta suupieliin.

        pehmeitä arvoja esille enkä niitä raakoja faktoja. Mutta tässä niitä jos kerran nuo tuntuvat typerille. Jotka ovat muutan aivan totta.

        Sektion edut
        -on tilanteita jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin synnyttää kuin sektiolla
        -synnytys ajankohta on etukäteen tiedossa
        leikkauksen aikana täysin kivuttomia ovat lähes kaikki, 10% tuntee hiukan kipua
        -tehdään yleensä puudutuksessa
        -isä voi olla suunnitellussa sektiossa mukana

        Sektion haitat
        -äiti joutuu olemaan leikkausosastolla muutaman tunnin jolloin ensi-imetys viivästyy
        -vauvan sopeutuu huonommin ja hitaammin kohdun ulkopuoliseen elämään, jota varten lapsi yleensä tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa
        -nukutettu äiti voi olla pahoinvova ja tokkurainen useita tunteja
        -vakavat komplikaatiot ovat yleisiä
        -leikkauksen jälkeen haava on kipeä, kivut ovat yleensä kohtalaisen kovia, tarvitaan vahvoja kipulääkkeitä, usean päivän ajan
        -haavaa harvoin saadaan täysin kivuttomaksi
        -haava parenee noin kuukaudessa ja haavan olemmassa olon tuntee noin puoli vuotta
        -imetys käynnistyy hitaammin
        -haava, kohtutulehdus ja lapsivuodekuume ovat tavallisia komplikaatioita noin joka viidennellä
        -laskimo ja keuhkoveritulpan riski kasvaa
        -tunnottomuus alamahalla voi kestää useita vuosia
        -vatsanpeitteisiin jää pysyvä arpi ja arpityrän riski on olemassa
        -äitikuolleisuus on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna

        Alatiesynnytyksen edut
        -luonnollinen synntystapa ja lapselle turvallisin
        -lapsen sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään käynnistyy helpommin, jolloin vauva on virkeä ja hyväkuntoinen synnyttyä
        -perhe saa olla ensihetket yhdessä ja äiti saa antaa lapselle heti rintaa
        -isä/tukihenkilö saa olla mukana
        -vauvan hoito on helpompaa
        -verenhukka on vähäisempää kuin sektiossa
        -imetys käynnistyy nopeammin
        -toipuminen on nopeampaa
        -riski saada lapsivuodekuume pienenee 2%
        -alatiesynnytksistä n.85-90% onnistuu, joskus vauvan voinnin heikkenemisen takia joudutaan tekemään sektio tai jos synnytys pysähtyy 10-15%

        Alatiesynnytyksen haitat
        -synnytksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa
        -supistukset ovat kipeitä, mutta tehokas kivunleivitys on kaikkien saatavilla
        -synnytyksen jälkeen istukkaa joudutaan 1% irroittamaan käsin, jolloin äiti nukutetaan
        -alapää on usein muutaman päivän kipeä
        -joskus pitkittynyt ponnistuvaihe voi johtaa imukuppisynnytykseen n.6%


      • jälleen
        tuoda kirjoitti:

        pehmeitä arvoja esille enkä niitä raakoja faktoja. Mutta tässä niitä jos kerran nuo tuntuvat typerille. Jotka ovat muutan aivan totta.

        Sektion edut
        -on tilanteita jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin synnyttää kuin sektiolla
        -synnytys ajankohta on etukäteen tiedossa
        leikkauksen aikana täysin kivuttomia ovat lähes kaikki, 10% tuntee hiukan kipua
        -tehdään yleensä puudutuksessa
        -isä voi olla suunnitellussa sektiossa mukana

        Sektion haitat
        -äiti joutuu olemaan leikkausosastolla muutaman tunnin jolloin ensi-imetys viivästyy
        -vauvan sopeutuu huonommin ja hitaammin kohdun ulkopuoliseen elämään, jota varten lapsi yleensä tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa
        -nukutettu äiti voi olla pahoinvova ja tokkurainen useita tunteja
        -vakavat komplikaatiot ovat yleisiä
        -leikkauksen jälkeen haava on kipeä, kivut ovat yleensä kohtalaisen kovia, tarvitaan vahvoja kipulääkkeitä, usean päivän ajan
        -haavaa harvoin saadaan täysin kivuttomaksi
        -haava parenee noin kuukaudessa ja haavan olemmassa olon tuntee noin puoli vuotta
        -imetys käynnistyy hitaammin
        -haava, kohtutulehdus ja lapsivuodekuume ovat tavallisia komplikaatioita noin joka viidennellä
        -laskimo ja keuhkoveritulpan riski kasvaa
        -tunnottomuus alamahalla voi kestää useita vuosia
        -vatsanpeitteisiin jää pysyvä arpi ja arpityrän riski on olemassa
        -äitikuolleisuus on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna

        Alatiesynnytyksen edut
        -luonnollinen synntystapa ja lapselle turvallisin
        -lapsen sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään käynnistyy helpommin, jolloin vauva on virkeä ja hyväkuntoinen synnyttyä
        -perhe saa olla ensihetket yhdessä ja äiti saa antaa lapselle heti rintaa
        -isä/tukihenkilö saa olla mukana
        -vauvan hoito on helpompaa
        -verenhukka on vähäisempää kuin sektiossa
        -imetys käynnistyy nopeammin
        -toipuminen on nopeampaa
        -riski saada lapsivuodekuume pienenee 2%
        -alatiesynnytksistä n.85-90% onnistuu, joskus vauvan voinnin heikkenemisen takia joudutaan tekemään sektio tai jos synnytys pysähtyy 10-15%

        Alatiesynnytyksen haitat
        -synnytksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa
        -supistukset ovat kipeitä, mutta tehokas kivunleivitys on kaikkien saatavilla
        -synnytyksen jälkeen istukkaa joudutaan 1% irroittamaan käsin, jolloin äiti nukutetaan
        -alapää on usein muutaman päivän kipeä
        -joskus pitkittynyt ponnistuvaihe voi johtaa imukuppisynnytykseen n.6%

        varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

        Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
        - vauvan hermopunosvauriot
        - vauvan lonkkaluksaatiot
        - vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
        - vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
        - äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

        Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

        Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.


      • ovat varmaan tasan
        jälleen kirjoitti:

        varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

        Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
        - vauvan hermopunosvauriot
        - vauvan lonkkaluksaatiot
        - vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
        - vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
        - äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

        Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

        Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

        kummassakin, ihan turhaan syyllistetään äitejä sektion vuoksi, eikö se ole kaikkien tavoite saada se kaivattu perheenjäsen ja ihan sama miten se tulee, nämä vertailut ja syyllistämiset ja tappelut on tyhmiä, kaikki varmaan synnyttäisivät alakautta jos vain mahdollista ja jos siinä ei olisi riskejä tai ne jotka synnyttää pelkän pelon vuoksi sektiolla on myös hyväksyttävää, sillä jos alatiesynnytyksessä jännittää liikaa niin siitäkin voi tulla komplikaatioita ja joudutaankin hätäsektioon, niinkuin on monelle käynytkin, joten eikö suunniteltu sektio ole sitten heille täysin hyväksyttävää, nämä syyttelyt joka palstoilla on hölmöjä, kyllä ne lääkärit osaa sitten neuvoa synnyttäjät oikeaan synnytystapaan.

        Itse olen synnyttänyt kummallakin tavalla, ja minulle ei ollut kumpikaan tapa sen helpompi, yhtä kipeä olen ollut kummastakin, eri paikoista vain ja toipumisaika sekä maidonnousu rintoihin on ollut kummastakin sama. Ainoa helpotus sektiossani verrattaessa alatiesynnytykseen oli vessassakäynnin helppous heti alussa ja seksielämän aloitus kävi nopeammin ja kivuttomasti.


      • gyne
        Biologi kirjoitti:

        Nyt kun on tilaisuus kysyä niin kysyn. Miten monta kertaa vaarallisempi on suunniteltu sektio täysin normaalissa raskaudessa ( ei lääketieteellistä syytä sektioon) verrattuna synnytykseen? Laskuista pitää siis jättää pois perätilat ja muut lääketieteellisin syin sektioon joutuneet.

        Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara brittitutkimuksessa (yli 2 milj. synnytystä) on noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500.

        Kun synnyttämisen jälkiseuraamuksista puhutaan, on huomattavaa, että eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty riippumatta keisarileikkauksen aiheesta tai siitä onko se ennalta suunniteltu tai ei. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä. Tämä asia alkaa jo olla niin iso ongelma maailmalla (etenkin Etelä-Amerikassa jossa yksityisgynet tekevät yli 50%:lle synnyttäjistä sektion), että kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä on jo suositeltu keisarileikkausten kriteerien tiukentamista esim. perätilaraskauksissa ja "äidin pyynnöstä tehtävissä sektioissa".

        Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa (jotka siis useimmiten ovat suunniteltuja) arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi. Suomalaisessa aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän kohdunpoiston riski on 0,5 promillea. Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty.


      • gyne
        Biologi kirjoitti:

        Lekurille ja gynelle. Onpa mielenkiintoista. Ehkäpä näkemäni sektio ei sitten ilmeisesti ollut ihan normaali tapaus. Tai sitten lekureilla on eri tyylejä.

        Voimaa siis käytetään enemmän sektioissa. Eikö kuitenkin ole niin, että sektiossa voimankäyttö kohdistuu laajemmalle alueelle, kuin perus synnytyksessä (kohdun painaminen vrt ulkosynnyttimien venyttäminen)? Silloin pelkästään voimankäytöstä aiheutuvat vauriot ovat pienemmät?

        Oletkohan koskaan kuullut Misgav-Ladachin sektiotekniikasta?

        Käytetty voima kohdistuu leikkaushaavaa tehtäessä äidin vatsanpeitteisiin (iho, ihonalaiskudos, lihaskalvo, lihakset, vatsakalvo, rakkoperitoneum) ja kohdun alasegmenttiin (josta muutaman sentin etäisyydellä ovat kohdunkaula, kohtuvaltimot ja virtsarakko, erittäin vaurioherkät alueet!), lasta ulosautettaessa ensin tarjoutuvaan osaan, sitten vartaloon riippuen tarjonnasta (pää- vs. perätarjonta). Lieneeko tuo nyt "laajempi alue", joka tapauksessa "turvallista" tilaa (esim. vaikka revetä tai tehdä eppari) on huomattavasti vähemmän kuin alapäässä. Kohdun alasegmentin lähialueen kudokset (mm. isot verisuonet ja virtsarakko) kestävät venytystä huomattavasti huonommin kuin lantionpohjan lihakset ja pehmytkudos, joten pienempikin voima riittää isojen vaurioiden syntyyn.


      • pohdiskelija 703
        gyne kirjoitti:

        Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara brittitutkimuksessa (yli 2 milj. synnytystä) on noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500.

        Kun synnyttämisen jälkiseuraamuksista puhutaan, on huomattavaa, että eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty riippumatta keisarileikkauksen aiheesta tai siitä onko se ennalta suunniteltu tai ei. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä. Tämä asia alkaa jo olla niin iso ongelma maailmalla (etenkin Etelä-Amerikassa jossa yksityisgynet tekevät yli 50%:lle synnyttäjistä sektion), että kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä on jo suositeltu keisarileikkausten kriteerien tiukentamista esim. perätilaraskauksissa ja "äidin pyynnöstä tehtävissä sektioissa".

        Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa (jotka siis useimmiten ovat suunniteltuja) arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi. Suomalaisessa aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän kohdunpoiston riski on 0,5 promillea. Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty.

        kysynkin mielipidettäsi omasta (en ap.) synnytystavasta.
        Kumpaa suosittelisit seuraavien tietojen perusteella:

        Olen diabeetikko, jonka lapsilla aiemmissa synnytyksissä hartiadystokia. Synnytykset käynnistetty vko:lla 38 ahtaan lantion vuoksi. Vauvat ovat pyörineet loppuun asti miten sattuu, parhaiten viihtyneet poikkitilassa.
        Minulla on ns. atoninen kohtu ja vuodot reippaita 1000-2000ml.
        Olenkin saanut verensiirtoja synnytyksen jälkeen.
        Viimeisin päätyi hätäsektioon, koska vauva tuli jalkatarjonnassa. (Kääntyi päätarjonnasta synnytyksen aikana)

        Kannattaako yrittää synnyttää enää alakautta vai pyytää sektiota?


      • Biologi
        gyne kirjoitti:

        Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara brittitutkimuksessa (yli 2 milj. synnytystä) on noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500.

        Kun synnyttämisen jälkiseuraamuksista puhutaan, on huomattavaa, että eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty riippumatta keisarileikkauksen aiheesta tai siitä onko se ennalta suunniteltu tai ei. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä. Tämä asia alkaa jo olla niin iso ongelma maailmalla (etenkin Etelä-Amerikassa jossa yksityisgynet tekevät yli 50%:lle synnyttäjistä sektion), että kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä on jo suositeltu keisarileikkausten kriteerien tiukentamista esim. perätilaraskauksissa ja "äidin pyynnöstä tehtävissä sektioissa".

        Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa (jotka siis useimmiten ovat suunniteltuja) arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi. Suomalaisessa aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän kohdunpoiston riski on 0,5 promillea. Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty.

        Tuossa Englannin aineistossa olivat ilmeisesti kuitenkin mukana vielä kaikki lääketieteellisistä syistä suunniteltuun keisarinleikkaukseen joutuneet? Osa lääketieteellisistä sektion syistä varmaankin lisää äidin kuoleman riskiä? (Raskausajan diabetes, epänormaalisti edennyt raskaus, vuotavat istukat jne.)


      • sinäkin
        jälleen kirjoitti:

        varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

        Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
        - vauvan hermopunosvauriot
        - vauvan lonkkaluksaatiot
        - vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
        - vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
        - äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

        Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

        Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

        nämä tietosit oikein "vedät". Ensinnäkin lonkkaluksaatiota ei tule synnytyksen yhteydessä, vaan se häiriö kehittyy jo kohdussa ollessa. Hapenpuuteesta johtuva aivovaurio voi tulla myös sektion aikana. Suuret pehmytkudos vauriot ovat erittäin harvinaisia.

        MIllä perusteella väität että alatiesynnytyksen toipumiseen pitää varata puolivuotta aikaa tai enemmän? Raskaus itsessään tekee naiseen suuria muutoksia jotka voivat sotkea tulkintaa mikä kuuluu synnytyksestä toipumiseen ja mikä raskauteen.

        Aivovauriot ovat nykypäivänä niin harvinaisia. Sitä varten on olemassa erittäin hyvät seurantalaitteet jolla tutkitaan ja seurataan vauvanvointia koko synnytyksen ajan.


      • lisäystä
        jälleen kirjoitti:

        varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

        Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
        - vauvan hermopunosvauriot
        - vauvan lonkkaluksaatiot
        - vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
        - vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
        - äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

        Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

        Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

        edelliseen. Ei tässä ole tarkoitusta palata vanhaan aikaan. Jolloin ei ollut synnytyssairaaloita, osaavaa henkilökuntaa, jne...

        Ennen tuo kuolleisuus johtui siitä että synnytettiin todella alkeellisissa paikoissa ilman osaavaa kätilöä. Vauvan hyvinvointia ei pystytty millään seuraanmaan. Synnytys meni omalla painollaan. Eikä niinkuin nykyisin, että voidaan synnytystä vauhdittaa lääkkein, on eritttäin hyvä kivunlievitys, tarkat seuranta laitteet, osaava henkilökunta. Äidit erittäin harvoin tulevat mistään "puskasta" synnyttämään etteikö olisivat käyneet raskauden aikana tutkimuksissa. Jossa on ennalta voitu määrittää/pois sulkea mahdolliset sairaudet ja ongelmat.

        Turhaan sinä satavuotta sitten tapahtuneita asioita vertaat nykypäivään.


      • ????
        kunnon tietoa kirjoitti:

        sektiosta. Kiitos hyvästä vastauksesta sulle gyne. Itsekkin useita sektioita nähneenä, en sitä kenellekkään suosittele, vain mukavuus syistä. Sektiohan on todella moninkertaisesti riskialtiimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Muistaaksen yli 10-kertaisesti. Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan, vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua. Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu. Koska vauva on virkeimmillään synnytyksestä n.2 tuntia ja sitten kun se nukahtaa on uneliaampi seuraavan vuorokauden.

        Sektiossa olet yleensä heräämössä sen ajan kun normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

        Alatiesynnytyksen jälkeen yleensä olet jalkeilla reilun tunnin jälkeen. Pääset heti tutustumaan uuteen perheenjäseneen kunnolla etkä muutaman päivän päästä.

        "vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua".....

        Varmaan on riemua revetä oikein kunnolla. Kunhan synnytyksen aika koittaa, vaadin keisarileikkausta. Molempien tapojen plussat ja miinukset on punnittu, mutta kaikkein eniten vaakakupissa painaa synnytyspelko ja sen vuoksi aion valita keisarileikkauksen. Vallalla tuntuu olevan joidenkin alateitse synnyttäneiden naisten suoranainen vaatimus siitä että kaikkien muidenkin synnyttäjien pitää kärsiä koska hekin ovat joutuneet kärsimään alatiesynnytyksen tuskat ja repeämät. Kun kerran laki sanoo että myös keisarileikkauksen voi saada, niin miksei sitä myös sitten pyytäsi jos alateitse synnyttäminen tuntuu ylivoimaiselta?


    • ikuisia kiistanaiheita

      Itselle tehtiin hätäsektio ahtaan lantion ja pitkittyneen synnytyksen vuoksi. Tämä olisi voinut olla suunniteltu, mutta lääkärin kömmi, oli tutkinut minut huonosti. Olen kuitenkin onnellinen terveen pojan äiti. Nyt herää kysymys, että eikä sitten ahtaat lantioiset naiset esimerkiksi saa synnyttää ollenkaan? Ja itse muuten sain pojan imetystä varten muutama tunnin päästä ja imetin häntä 6 kk täysimetyksellä. Toivuin hyvin. TOki vaaransa on aina olemassa, mutta kun ei ollut vaihtoehtoja, kun alkoi tulla jo vauvalle hapenpuutetta jne. hätäsektiopäätös tehtiin. Näissä keskusteluissa kuultaa läpi se, että sektio olisi jotenkin huonompi. Selittäkääpä sitten se, että miksi jotkut etenkin julkkikset kuten Britney Spears ja Victoria Becham tekevät aina keisarileukkauksella ja se on ok? Itse olin valmis synnyttään, mutta kun ei putkahtanut niin ei sitten millään.

      • johtuu

        siitä, että rahalla saa ja hevosella pääseen. Se on jenkkilässä ja muuallakin maailmassa miksei myös Suomessakin mahdollista, jos löytyy tarpeeksi rahaa niin saat lähes mitä vaan jopa sektion ennen laskettu aikaa. Kaipa moni kokee sektion jotenkin helpompana tapana synnyttää. Britneyn ja Victorian sekä muiden kaltaisten tapauksessa kyseessä on yksinkertaisesti siitä ettei vatsa kasva liian suureksi. Saattaa tulla vaikka "löysä" vatsa.

        MInusta sektion on yksitapa synnyttää vaikka sitä kovasti tuolla aikasemmin kritisoinkin, mutta kyseessä on mielipiteeni ns. "mukavuus" sektioista. Mä ymmärrän hyväksyn täysin sektiot jos alatiesynnytyksestä on jotain terveydellistä haittaa äidille tai lapselle.


      • Mariya_B
        johtuu kirjoitti:

        siitä, että rahalla saa ja hevosella pääseen. Se on jenkkilässä ja muuallakin maailmassa miksei myös Suomessakin mahdollista, jos löytyy tarpeeksi rahaa niin saat lähes mitä vaan jopa sektion ennen laskettu aikaa. Kaipa moni kokee sektion jotenkin helpompana tapana synnyttää. Britneyn ja Victorian sekä muiden kaltaisten tapauksessa kyseessä on yksinkertaisesti siitä ettei vatsa kasva liian suureksi. Saattaa tulla vaikka "löysä" vatsa.

        MInusta sektion on yksitapa synnyttää vaikka sitä kovasti tuolla aikasemmin kritisoinkin, mutta kyseessä on mielipiteeni ns. "mukavuus" sektioista. Mä ymmärrän hyväksyn täysin sektiot jos alatiesynnytyksestä on jotain terveydellistä haittaa äidille tai lapselle.

        Taitaapi julkkisten sektiot johtua ihan siitä että tykätään seksistä eikä haluta alapään muuttuvan. Ihan jokaisella synnyttäneellä alapää muuttuu pysyvästi. Sitä ei ehkä muut huomaa, mutta itse sen huomaa todellakin. Kyllähän se orgasmiherkkyys ja lihaksisto palautuu, mutta millaisia ne orgasmit ovat ja miltä se alapää itsestä tuntuu lopun elämää onkin sitten toinen juttu. Näistä ei puhuta, jota suuresti ihmettelen.... Varmaan taas joku ehkä kerran kuussa seksistä innostuva on sitä mieltä että alapää ei muutu. Päivittäin seksistä nauttivana voin kertoa että synnytyksessä menee yksi elämänalue uusiksi. Voi olla tuskallista seksuaaliselle ihmiselle.


    • hätäsektion kokenut

      Niin siis tuo kuolemanriski 1/17000, eli toisin sanoen 0,00588%. Että ompas ihan KAMALAN SUURI riski! Ja by the way riippuen hieman eri lähteistä todennäköisyys liikenteessä kuolemiselle on 1:17 000 ja 1:5300 välillä. Eli VÄHINTÄÄN yhtä suuri riski on kuolla liikenteessä kuin sektioon. Nyt te sektion vastustajat varmaan lopetatte kaiken liikenteessä kulkemisenkin, koska se on liian riskialtista ja asettaisitte itsenne hengenvaaraan!

      Pakko sanoa, koska joitain sektiolla synnyttäneitä on syyllistetty siitä, että he ottavat riskin, että vievät jo olemassa olevalta lapseltaan äidin! HAHHAH! Jokainen äiti ottaa suuremman riskin aina kun menee liikenteeseen! Miksi heitä ei syyllistetä??? Koska se olisi järjetöntä! Ja vielä järjettömämpää syyllistää sektiosta.

      Muutenkin ärsyttää tuo "luonnollisuuteen" vetoaminen, kun ihmisen evoluutio on mennyt siihen suuntaan, että lapset syntyy niin isokokoisina/isopäisinä, että synnytyksestä on tullut hengenvaarallinen tapahtuma ja paljon vaikeampi kuin useimmilla muilla eläimillä. Kun lantio ei pysy siinä kasvussa mukana, eikä loputtomiin voikaan pysyä, koska jos lantio levenisi loputtomiin, ihmisen kävelykyky kärsisi. Jossain tiedejulkaisussa (sori en nyt muista missä, luin sen just vähän aikaa sitten) todettiin, että jos ihmisen pään kasvu jatkuu, niin tulevaisuudessa sektio saattaa olla ainoa mahdollinen synnytystapa.

      Ja kun joku puhui sektiohaavan pituudesta, niin just mittasin oman sektioarpeni (1v8kk vanha) ja se oli 15cm. Eli synnytyksessä tainnut olla pidempikin, kun maha oli silloin vielä valtava. Minulle tehtiin siis pystyviilto. Mutta itse siis meinasin kuolla ja vauva meinasi kuolla alatiesynnytykseen, joten sektio pelasti henkemme. Ja jatkossa en enää alatiesynnytykseen uskalla. Raskaus oli sujunut normaalisti ja kukaan ei osannut ennakoida, että homma menisi niinkuin meni. Eli ärsyttää nää sektiopelottelu-jutut. En kai sit enää hommaa lisää lapsia, kun alatiesynnytyksestä niin kamalat traumat ja sektiokin vaikuttaa niin pelottavalta. En pelkää kipua vaan itseni/vauvan kuolemaa/ vakavaa vammautumista.

    • .............

      Sektio on myös synnytys. Joten otsikkosi hieman outo..?

    • elomamma

      Näkisimpä sen äidin joka tunnissa alatiesynnytyksestä on jaloillaan! Muutaman tunnin jälkeen oli heikotus ainakin itsellä niin kamala että meinasin pyörtyä kun yritin vessaan, ilman hoitajaa en olisi sinne selvinnyt. Epiduraali, ja veren menetys varmaan vaikutti asiaan myös. Istukka tuli niin voimalla lapsen jäljessä että repäisi ilkeän haavaan kohtuun ja se vuosi paljon. Toisekseen tikkejä laitettiin minuun kolmisenkymmentä; repeämät ja eppari. Siinä kokemuksessa ei ollut kyllä mitään ylevää tai sankarillista itsessään.

      • 6+15

        No oisit tullut katsomaan. Kyllä minä ainakin nousin pian ylös. Jaloissa ei mitään ongelmaa, kun ei ollut epiduraalia. Ei repeämiä, ei tikkejä.


      • vähän perspektiiviä

        No, kyllä niitä äitejä on... :) Mua vähän ihmetyttää, miten huonosti ihmiset tajuavat sen, että synnytyksiä on tosi erilaisia. Sinäkin ilmeisesti kuvittelet, että kaikilla on samanlainen synnytys, kuin sinulla? Miksi muuten epäilisit, etteikö joku voisi olla tunnin kuluttua jalkeilla? Kyllä minullakin on ystäviä, jotka ihan omin jaloin kävelivät salista osastolle heti synnytyksen jälkeen. Se on tietysti harmi, että joillain on tosi rankkoja synnytyksiä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että joillekin synnytys on suorastaan helppo juttu ja hieno kokemus!


      • ................

        Tuli tässä mieleen prinsessa Victoria joka oli muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä täydessä tällingissä hymyilemässä kameroille. Mutta eihän se kuninkaalliselle kyllä sopisikaan olla siinä vaiheessa väsynyt ja poikki.


    • 15+16

      Sama täällä, heti kun oli istukka syntynyt ja majava kursittu kasaan (huimalla 3 tikillä) niin ylös hypättiin heti.. ei tuottanut vaikeuksia yhtään, kuten ei myöskään istuminen. pissata piti vähän etukenossa viikon verran ettei pissa osunut eppari haavaan mut muuten no proplem. Eikä karkaile tänäpäivänä pissa, eikä roiku peräsuoli ja alapääkin on hyvässä kuosissa aktiivisen lantiopohjanlihasten treenin vuoksi.

      Synnytys kesti 7h joista 6h täysin ilman kipua, tunti hirveen tuntusen kakka hädän kanssa joka olikin ponnistus tarve :) 33min ponnistusta ja ihan pieni eppari (tämä 33min sisälty tohon kivuliaaseen tuntiin).
      Synnytyksen jälkeen sanottiin että verta meni minimaalisen vähän, olisin kuulemma saanu lotrata sen kanssa reilusti enempi. Hyvin meni siis.

    • elomamma

      Eli tässä nyt tuomitaan ne joilla synnytys oli vaikea. Tietysti kiva jos jollain on mukavaa, mutta en mielestäni ansaitse vähättelyä siksi, että olen siis 'epäonnistunut synnyttäjä' kun en heti pystynyt riemusta kiljuen hyppäämään sängystä ylös. Onhan tuota asennetta valitettavan paljon ja myös valitettavasti hoitohenkilökunnalla. Sisarelleni todettiin yli 17 tunnin synnytyksen jälkeen joka perätilassa ja lopulta imukupilla revittiin että:"Ylös siitä, laita vaatteet päälles ja kävele osastolle." Yritti tietysti hänkin parhaansa ammatilaisten neuvoja noudattaa sillä seurauksella että pyörtyi miehensä käsivarsille.

      Itselläni meni 56tuntia vesien menosta että lapsi syntyi. Alku oli ihan siedettävää, kunnes lääkärit sitten kyllästy odottamaan että lapsi tulisi omia aikojaan ja laittoivat oksitosiini tippaan. Väittäisin kuitenkin että ilman epiduraalia olisin ehkä selvinnyt jos oksitosiinin olisi voinut välttää. Viimeisestä kahdeksasta tunnista sellanen 3,5tuntia meni mukavasti epiduraali pilvessä, mutta loppu oli sitten täyttä h*lvettiä. Kätilön asenne jäi päälimmäisenä mieleen kun totesi että:"Olis varmaan kannattanu yhdeksän kuukautta sitten miettiä mitä tekee." Niin että ekasta synnytyksestä jäi kieltämättä p**ka muisto.

      • vähän perspektiiviä

        Väärin. Tässä ei tuomittu yhtään ketään. Se on vaan kumma, kun asenteet on ennemmin niin päin, että synnytys ei SAISI olla hyvä kokemus. Kauhutarinoita saa kyllä kertoa, mutta ei sitä, että synnytys meni hyvin. Se on sinun pääsi sisällä, että joku tuomitsisi vaikean synnytyksen kokeneet. Kukaan ei täällä sinun kokemustasi vähätellyt, kunhan vain totesi, että on MAHDOLLISTA olla jalkeilla tunnin kuluttua synnytyksestä, kun sitä omassa tekstissäsi epäilit.


    • 15+16

      Juurikin näin. Itse tiedän että synnytykseni oli älyttömän helppo ja mutkaton, seuraavana päivänä samaan sairaalaan tuli tuttavani jolla synnytyksessä tuli ongelmia, kesken kaiken ponnistuksen äidiltä lyötiin maskilla taju kankaalle ja lapsi revittiin väkisin ulos josta tällä lapsella kädessä pysyvä vamma, oli tullut pää ja käsi edellä ulos että lapsi vielä iso kokoinen, tämä nainen ei luonnollisestikkaan ollut tunnin päästä ylhäällä ja alapää oli täynnä tikkejä.

      En tarkoittanut vähätellä, mutta synnytys voi myös mennä hyvin, ja ymmärtääkseni useimmiten meneekin. On huonoa tuuria jos kaikki mahdollinen menee pieleen ja ihminen saa ikuiset traumat ko. tapahtumasta.

      • asede

        Vaan mikä ihme on mukavuus sektio?


      • 6+15
        asede kirjoitti:

        Vaan mikä ihme on mukavuus sektio?

        Se, että ei vain halua synnyttää alateitse, ilman että sille on mitään lääketieteellistä perustetta.


      • asede
        6+15 kirjoitti:

        Se, että ei vain halua synnyttää alateitse, ilman että sille on mitään lääketieteellistä perustetta.

        no. onpas tosi asenteellinen term, joka kertoo käyttäjänsä ahdasmielisyydestä.. Suomessahan ei ole tälläisiä sektioita, joten tälläisen termin viljely on täällä aivan aiheetonta.


    • .........

      Kyllä jokaisella naisella on oikeus ottaa sektio tai olla ottamatta - tärkeintä kun on kuitenkin se, että vauva SYNTYY TERVEENÄ ja saadaan tähän maailmaan, oli tapa sitten kumpi tahansa.

      Paha oli meikäläisen alkaa puskemaan 5203 g painoista vauvaa, joten päädyimme sektioon. Enkä ole katunut. Voi hyvä luoja jos meidän pojan olisin alateitse synnyttänyt.. Olisin luultavasti revennyt about napaan saakka ja luultavasti elämisestäni ei olisi tullut yhtään mitään ensimmäisiin kuukausiin - tai ensimmäiseen vuoteen! En osaa edes kuvitella sitä kivun ja repeämisen määrää. Puhumattakaan muista vaivoista....!!!

    • holly

      Synnytykset on niin yksilöllisiä ja kaikki niin erilaisia. Jokainen synnyttäjä hoidetaan tavalla joka on parhaaksi äidille sekä vauvalle. Ei niitä oksitosiinitippoja ja muita apukeinoja aloiteta kenenkään kiusaksi vaan siksi että saadaan lapsi syntymään, riskit kasvavat kun vedenmenosta kuluu vuorokausi sekä kohtu väsyy äiti väsyy ja niinkuin useat kirjoittavat synnytys koetaan epäonnistuneeksi kivuliaaksi ja liian pitkäksi. Ymmärtäähän sen. Mutta miksi vertailla miten synnytetään koska pääasiahan siinä on että parhaamme tehdään että saadaan vauva syntymään hyväkuntoisena, äidille jää hyvä kokemus ja molemmat toipuvat mahdollisimman pian. Miten joku voi luulla että kiusalla tehdään ratkaisuja salissa...
      Kaikkemme tehdään jotta synnytys olisi mahdollisimman hyvä molemmille. Mutta joskus joudutaan tekemään ratkaisuja mistä äidit eivät tykkää/halua mutta vauvan etua ajatellen on tehtävä.

    • Aarteen äiti

      Lääketieteelliset syyt sektioon: perätila, kohdun halkova seinämä. Maksantoimintahäiriö, kova verenpaine. Olimme sairaalassa 10 vuorokautta. Verenhukan vuoksi toivuin hitaasti vaikka olin perusterve. Vasta 5vrk pääsin lasta katsomaan valvomoon rullatuolilla. Ilman sektiota en olisi ehtinyt äidiksi asti oli leikkaavan lääkärin mielipide.
      Kaikki ei aina mene niinkuin toivoo...
      Lapsi on terve ja älykäs koululainen jo.
      Ultrasta olen kiitollinen, muuten olisi ollut aika heikot mahdollisuudet.
      Kyllä meillä on aina syntymäpäivät ja tytär on luokkansa priimus. Eli synnytystapa ei ole vaikuttanut määräävästi myöhemmän elämän kulkuun.
      Itseltäni tosin on kielletty raskaaksi tuleminen riskien vuoksi.

    • pimpelipom90

      sulle "- äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

      Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin."

      -millähän perustelet tuon ensimmäisen jutun näistä? itelläni on vauva 10kk, joka ensimmäiseni,eikä todellakaan ikinä minkäänlaista missään tilanteessa ole tullut pidätysskyvyttömyyttä mitenkään.

      -ja mikä tuo minimi puolivuotta on olevinaan? ite toivuin ihan parissa viikossa synnytyksestäni, jonka siis alateitse tein :) että huhhuh vaa sulle :D :D ja pystyin istumaan ihan heti synnytyksen jälkeen,hieman varoen mutta seuraavana päivänä ihan normaalisti.'

      sit ku joku sano et huhhuh eei kukaa voi synnytyksen jälkee kävellä jo puolentoista tunnin päästä, nii on pakko kertoa tässä nyt et vaik sain lääkitystä jonkuverran,ni menin n45min synnytyksestäni itse kävellen suihkuun ja kävelin huoneeseeni vauvaani työnnellen siinä kärryssä.. veikeetä ku aika moni just luulee olevasa toisten synnyttäneiden asiantuntijoita... kaikil on erilaiset synnytykset haloo!! Hauskaa syksynjatkoa.

    • jsngjnkanjgn

      Vai että biologin mielestä sektio ei ole synnytys? Mikäs se sitten on?

      • 2+10

        Leikkaus.


    • tavan tampio

      Keisarileikkaus eli sektio, joskus virheellisesti "keisarinleikkaus", latinaksi Sectio Caesarea, on leikkaus, jossa lapsi syntyy äidin vatsanpeitteiden ja kohdun läpi tehdyn viillon kautta. Se tehdään yleensä silloin, kun normaali alatiesynnytys aiheuttaisi lääketieteellisiä komplikaatioita.

      Lapsi SYNTYY äidin vatsapeitteiden läpi, sektio on SYNNYTYS. Pitääkö päteä jos et edes tiedä mitään asiasta ;)

    • hahahahaha

      Hehe, pitäisi varmaan kertoa lapselleni sitten ettei hän koskaan ole oikeasti syntynyt, hänet on leikattu :D

      • 2+10

        On se syntynyt, leikkauksella. Mutta ei sitä ole aktiivisesti synnytetty.


      • hahahaahhha
        2+10 kirjoitti:

        On se syntynyt, leikkauksella. Mutta ei sitä ole aktiivisesti synnytetty.

        Juu, mutta synnytys se silti on :D


    • äiti pian x 2

      Kävin itse synnytystapa-arviossa viime viikon maanantaina, ja siellä puhuttiin siitä, kun esikoinen syntyi sectiolla, olenko positiivisin mielin yrittämässä tämän toisen kanssa alatiesynnytystä. Toki olen.

      Olen siis uudelleensynnyttäjä, koska tosiaan tiedoissani lukee että olen synnyttänyt aiemmin sectiolla. Nähtävästi ammattilaiset kirjaavat mitä sattuu?

    • juttu asia tieto

      Yllämainitut asiat eivät sitten koske hätäsektiota, jota ennen on usein ehtinyt tapahtua monen laista!

      Jännä kun joku yrittää hienosti jakaa tietämyksiään muille, eikä edes osaa yhdyssanoja kirjoittaa oikein......

    • amber2

      Ei sektio ole synnyttämistä. Lapsi kyllä syntyy, mutta äiti ei silloin synnytä.

      • mammakahdelle

        No selitäppä mulle sit.. Mä ite olen aikanaan syntynyt sektiolla olin nurinniskoin "solmussa" äitini mahassa, joten mammalle ilmoitettiin kumpikin kuolee ilman sektiota. Mä ite olen saanut 2 lasta ja kokenut kummatkin synnytystavat ja toipunut niistä hyvin. Ja mun lapset myös. Esiteinareita kummatkin.. Niin miksi äitini, mun paperissa lukee niin ja niin monta synnytystä?! Ei ole eritelty sektiota eikä alatiesynnytystä. Palsta ei mulle tavallaan enää kuulu, mut ottaa päähän kun ajatellaan asioista mutavalkoisesti. Joskus asioille vain ei voi mitään. Lasten syntymistä muistuttaa nykyään vain arvet alapäässä ja mahalla. Mutta on mulla muitakin arpia esim. umppari arpi, joten ei haittaa...
        Kaikki äidit ja lapset ovat yhtä arvokkaita olipa syntymätapa mikä tahansa..


      • pepperooni10

        Jos on synnyttänyt 20 tuntia, ja sitten viimehetkillä joutuu sektioon, vaikkapa vauvan sydänäänien heikkenemisen takia, niin eikö silloin olekaan synnyttänyt?


    • sektio on synnytys

      Tämä viestiketju oli nostettu, joten voisin vastata minäkin. Kun olin nuorempi ja jouduin hätäsektioon ja vietin kuukauden sairaalassa tietämättä, paranenko koskaan...muut äidit "synnyttivät" ja tulivat ja menivät...koin, että olin jotenkin huonompi äiti kuin muut...enhän osannut edes "synnyttää"....vauva joutui olemaan vauvalassa kun makasin teholla...mikä äiti se sellainen on? Kun sitten oli hiekkalaatikkoajat lapsella, niin minun oli aina tosi vaikea mennä pihalle, koska siellä olivat ne "oikeat" äidit...ne jotka olivat oikeasti synnyttäneet lapsensa. Itse en ollut kokenut edes supistuskipua...minun täytyi siis olla huonompi....enhän ollut synnyttänyt kivulla...
      Sain sitten pitkähkön ajan kuluttua toisen lapseni. Yritin alatiesynnytystä lähes vuorokauden ja lapsi oli vaurioitua (keskeytynyt synnytys, hapenpuute). Pääsin sektioon. Mutta enää en ajatellut, että olin huonompi äiti, koska en osannut synnyttää. Minulla oli tuskaiset supistuskivut vuorokauden, jonka aikana en juonut enkä syönyt mitään, koska en kivulta kyennyt (supistukset mitattiin normaaleja pitemmiksi ja voimakkaammiksi). Enää en ihannoinut noita synnytyskipuja. Lapseni syntyi heikossa kunnossa velttona ja mekoniumia nielleenä mutta pelastui sektion ansiosta. Tällä kertaa kyllä koin, että sektio on synnytystapa ihan siinä missä alatiesynnytyskin.
      Nyt kolmas lapsi ja sektio tulossa. Olen tyytyväinen. En enää koe itseäni huonoksi äidiksi, vaikka en voi edes harkita alatiesynnytystä. Kyllä sektio on ihan oikea synnytys, mikä muu se olisi? Jos ei olisi, niin sektiolla syntyneellä lapsella ei olisi syntymäpäivääkään...

    • näin täällä

      Minulla on tuore, epämiellyttävä kokemus sektiosta. Esikoiseni oli perätilassa koko raskauden ajan (kääntämisyritys epäonnistui) ja koska lantioni mitat olivat erinomaiset, lapsen painoarvio oli sopiva ja toivon alatiesynnytystä, sitä suunniteltiin sairaalassani loppuraskauden lääkärintarkastuksessa. Synnytystä yritettiin käynnistää kahteen otteeseen rv:lla 39 ja 40, mutta poika ei lähtenyt syntymään. Koska keinot eivät tepsineet ja koska mitään merkkejä paikkojen kypsymisestä ei ollut, pyysin lopulta suunniteltua sektiota, sillä vauvan painoarvio oli rv:lla 40 jo n. 3,8kg ja pelkäsin, että jos arvio heittäisi ja poika olisikin yli neljä kiloa, alatiesynnytyksessä voisi käydä huonosti hänelle.

      Lopulta sektio tehtiin rv 41 2. Sektio oli minulle epämiellyttävä kokemus, sillä se pelotti minua paljon. Pahinta oli se, että selkäydinpuudutus levisi minulla kaulaan ja käsiin asti. Tunne oli epämiellyttävä, tuntui kuin joku olisi istunut rintakehäni päällä ja hengittäminen tuntui vaikealta, mistä syystä luulin, että jokin oli pahasti pielessä, vaikka myöhemmin lääkäri selitti, että tuntemukset johtuivat vain puudutteesta. Olin heräämössä leikkauksen jälkeen n. 3 tuntia ja aika tuntui pitkältä, sillä näin vauvani vain vilaukselta ennen heräämöön menoa, sillä vauvan hengitys oli pinnallista (niin kuin usein sektiolla syntyneillä vauvoilla) ja hänet jouduttiin viemään ensimmäisiksi elintunneikseen tehohoitoon. Heräämössä koin elämäni pisimmät tunnit odottaessani pojan näkemistä ja pelätessäni, miten teholla sujuu, sillä sain tietoa pojan tilasta harvakseltaan. Mieheni onneksi pystyi olemaan hänen kanssaan koko ajan.

      Ekat päivät leikkauksen jälkeen sujuivat minulla suht hyvin, mutta jälkivuotoa ei tullut. Kolmantena päivänä kivut alkoivat pahentua ja vessassa tarpeilla käynti sekä istuminen sattuivat erittäin paljon. Neljäntenä päivänä leikkauksesta minulla diagnosoitiin kohtutulehdus ja olin 5 päivää antibioottitiputuksessa - siis yhteensä yhdeksän päivää sairaalassa sektion jälkeen. Kohtuun oli sektioarven päälle muodostunut hematoomia, jotka olivat tulehtuneet. Ja tulehdusta pahensi myös jälkivuodon jumahtaminen kohtuun. Sain kohtua supistavia lääkkeitä antibioottien kanssa, ja tulehdus alkoi paranemaan. Kivut olivat kuitenkin kovat, kuume korkea ja vointini erittäin heikko.

      Nyt olen toipunut tulehduksesta, mutta sektiosta on nyt viisi viikkoa ja leikkaushaava ei ole vieläkään kokonaan umpeutunut. Joudun käymään 2-3 kertaa viikossa sitä hoidattamassa ja haavan umpeutuminen on tuskaisen hidasta. Kaiken huipuksi leikkaushaavani on epätavallisen pitkä, 30cm, mikä leikkaavan lääkärin mukaan johtui siitä, että leikkaussalihoitaja oli laittanut leikkauspeitteet väärin (?!). Puudutuksen alettua vaikuttamaan lääkärin oli kuitenkin alettava äkkiä leikkaamaan ja hän oli joutunut tekemään epätavallisen viillon peitteiden sijainnin takia.

      Olen toisaalta tyytyväinen sektioon, sillä vauvani ei alun hengitysvaikeuksia lukuun ottamatta kärsinyt synnytyksessä, mikä olisi perätilassa olevan vauvan alatiesynnytyksessä ollut riskinä, ja hän on täysin terve ja tyytyväinen poika. Itse jouduin kärsimään kuitenkin erittäin epämiellyttävästä leikkaustilanteesta, kovista tulehduskivuista ja umpeutumattomasta, kipeästä haavasta, minkä vuoksi toivon todella, että seuraavat lapset voisin synnyttää alakautta. Uskoisin, että vain korkeintaan muutaman päivän kestävät synnytyskivut olisi helpompi kestää kuin viikkokausia jatkuvat sektion komplikaatiot ja leikkauksesta toipuminen. Toki tiedän, että alatiesynnytyksissäkin voi tapahtua mitä tahansa, mutta oman kokemukseni jälkeen en haluaisi enää ikinä sektiota, jos lapsen terveys vain ei ole uhattuna.

      • C-vitamiinia!!!

        Hei, Ota isoja annoksia C-vitamiinia esim 1-2 g päivässä niin haava menee nopeammin kiinni. Minulla edellisellä kerralla haava avautui kunnes sitten tajusin syödä C-vitamiinia ja haava umpeutui nopeasti. Muista myös suihku tuo pari kertaa päivässä ja suihkuttele haavaa riittävän kauan lämpöisellä vedellä.
        Jos on herkkä puudutteille, niin siitä kannattaa mainita anestesialääkärille. Minulle laitettiin vain puolet normaalista puuduteainemäärästä, koska puudun aina kauhean tehkokkaasti.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä tehdä juhannuksena?

      Mitä 37v sinkkumies voi tehdä juhannuksena? On varmaan jo liian vanha festareille pitäisikö tyytyä vaan paikalliseen?
      Juhannus
      86
      3954
    2. Miehiltä puuttuu solidaarisuus toisia miehiä kohtaan

      Kun me too-naiset hyökkäävät raukkamaiset Wille Rydmanin kimppuun vain ani harva mies asettuu Rydmanin tueksi. Sama on nähty aikaisemminkin me too- ta
      Maailman menoa
      189
      3050
    3. Iiris Suomelan kuva

      Senaattori Jarno Vähäkainu otti sensuellin kuvan Iiris Suomelasta eduskunnan kuppilassa. Kuvassa Iiriksen reisi näkyy melkein pimppiin asti. Kuvasta n
      Kajaani
      100
      2237
    4. Suomen huutokauppakeisari tulee taas! Vieraina Auri Kananen, Sointu Borg, Pate Mustajärven tytär...

      Aki ja Heli Palsanmäki ovat nousseet koko Suomen kansan tuntemiksi julkkiksiksi Suomen huutokauppakeisari -ohjelman myötä. Nyt tätä koko kansan viihd
      Kotimaiset julkkisjuorut
      37
      1829
    5. Juhannus pilalla

      Kun en sua nää... 😥 tarkoitus oli että oisin huumorilla vihjaissut sulle että käskepäs mut käymään kahvilla jolla olisin viestinyt sulle että kyllä m
      Ikävä
      71
      1615
    6. Mikä/ mitkä lause(et)on se

      Joka jäänyt mieleesi kaivattusi suusta?
      Ikävä
      61
      1294
    7. Juhannus Oulussa 2022

      Onko Oulussa juhannuskokkoja huomenna kun huomenna on juhannusaatto jolloin kokkoja on ollut tapana polttaa ja julhia juhannusta?
      Oulu
      4
      946
    8. Ässät feikki ero

      Stefanhan se siellä Sonjan ja Sofian juhannus kuvien taustalla. Kaksi tyhmää naista ja vielä tyhmempi mies. Oliko tämä ero vain epätoivoinen yritys sa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      61
      863
    9. Martinan tulevat kisat.

      Kyllä nyt odotukset korkealla.Niin paljon aikaa kun nainen laittaa urheiluun ja itsensä hoitoon niin kyllä pitäisi joku sijoitus tulla. Martina on sit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      129
      698
    10. Vanhanen haluaa VKK:n varapuheenjohtajalle porttikiellon eduskuntaan

      Näin yritetään heikentää VKK:ta, joka uhkaa suuria puolueita, koska on ainoa puolue, joka ajaa kansan asiaa. https://yle.fi/uutiset/3-12507990
      Maailman menoa
      310
      693
    Aihe