sektio vai synnytys?

Viestissäni ei missään nimessä ollut tarkoitusta olla tuollaista painotusta! Monissa tapauksissa sektio olisi lapsen kannalta paljon parempi, kuin väkivaltainen runnoutuminen synnytyskanavan läpi imukupin tms. avustuksella!

Äideille sillä tuppaa jostain käsittämättömästä syystä olevan hirveästi merkitystä miten lapsi maailmaan saatetaan. Surraan ettei päästä sektioon tai surraan sitä, ettei päästä koettamaan mahtuisiko se lapsi kuitenkin synnytyskanavasta läpi.

Biologi kirjoitti:

Viestissäni ei missään nimessä ollut tarkoitusta olla tuollaista painotusta! Monissa tapauksissa sektio olisi lapsen kannalta paljon parempi, kuin väkivaltainen runnoutuminen synnytyskanavan läpi imukupin tms. avustuksella!

Äideille sillä tuppaa jostain käsittämättömästä syystä olevan hirveästi merkitystä miten lapsi maailmaan saatetaan. Surraan ettei päästä sektioon tai surraan sitä, ettei päästä koettamaan mahtuisiko se lapsi kuitenkin synnytyskanavasta läpi.

Lue lisää

Hyvä biologi, pikku korjaus näin leikkaavan lääkärin näkökulmasta. Keisarileikkauksessa lasta ei noin vain "nosteta" kohdusta. Mistä lieneekään tullut tällainen kumma käsitys suurelle yleisölle?! Sektiohaava on läpimitaltaan reilut 10 cm: pään "kehittäminen" haavaan vaatii usein varsinaista rutistelua ja pyörittelyä ym jossa kallon luut vain paukkuvat (ei se mitään, siksihän saumat ovat auki että pää voi muovautua). Kun pää on haavassa, kohdunpohjasta (vauvan pepusta) painamalla koetetaan saada se syntymään, jolloin siitä vetämällä hartiat autetaan syntymään samaa tapaan kuin alatiesynnytyksessäkin. Kohtulihakseen tehty haava saattaa supistua mukavasti esim. lapsen kaulan ympärille pään (tai perän) synnyttyä. Keisarileikkauksessakin on kuvattu hartiapunosvaurioita voimaa vaatineen ulosauton jälkeen. Perätilasektiossa jalkatarjonnassa oleva lapsi usein nostaa kädet ylös jolloin niitä saa kaivaa kohdusta samoin kuin päätä... Toki ulosauttovaihe kestää yleensä vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä, ja ainahan kohtua voi pilkkoa lapsen ulosauton mahdollistamiseksi (vuodon ja lähielivaurioiden kustannuksella).

Ja tietysti iso osahan menee ihan mukavasti ilman suuria voimankäyttöjä, ongelmia ym, ihan kuten suurin osa alatiesynnytyksiäkin.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi taas tätä inhorealismia, jos joku herkkä tästä häiriintyi. Vaan kun ärsyttää tällaiset muka-asiantuntevat kirjoitukset...

gyne kirjoitti:

Hyvä biologi, pikku korjaus näin leikkaavan lääkärin näkökulmasta. Keisarileikkauksessa lasta ei noin vain "nosteta" kohdusta. Mistä lieneekään tullut tällainen kumma käsitys suurelle yleisölle?! Sektiohaava on läpimitaltaan reilut 10 cm: pään "kehittäminen" haavaan vaatii usein varsinaista rutistelua ja pyörittelyä ym jossa kallon luut vain paukkuvat (ei se mitään, siksihän saumat ovat auki että pää voi muovautua). Kun pää on haavassa, kohdunpohjasta (vauvan pepusta) painamalla koetetaan saada se syntymään, jolloin siitä vetämällä hartiat autetaan syntymään samaa tapaan kuin alatiesynnytyksessäkin. Kohtulihakseen tehty haava saattaa supistua mukavasti esim. lapsen kaulan ympärille pään (tai perän) synnyttyä. Keisarileikkauksessakin on kuvattu hartiapunosvaurioita voimaa vaatineen ulosauton jälkeen. Perätilasektiossa jalkatarjonnassa oleva lapsi usein nostaa kädet ylös jolloin niitä saa kaivaa kohdusta samoin kuin päätä... Toki ulosauttovaihe kestää yleensä vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä, ja ainahan kohtua voi pilkkoa lapsen ulosauton mahdollistamiseksi (vuodon ja lähielivaurioiden kustannuksella).

Ja tietysti iso osahan menee ihan mukavasti ilman suuria voimankäyttöjä, ongelmia ym, ihan kuten suurin osa alatiesynnytyksiäkin.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi taas tätä inhorealismia, jos joku herkkä tästä häiriintyi. Vaan kun ärsyttää tällaiset muka-asiantuntevat kirjoitukset...

Lue lisää

..tulin kyllä siihen tulokseen (satojen keisarileikkausten ja imukuppien jäljiltä), että keskiverto-sektiossa käytän enemmän lihasvoimaa kuin keskiverto-imukuppisynnytyksessä.

gyne kirjoitti:

..tulin kyllä siihen tulokseen (satojen keisarileikkausten ja imukuppien jäljiltä), että keskiverto-sektiossa käytän enemmän lihasvoimaa kuin keskiverto-imukuppisynnytyksessä.

Lue lisää

sektiosta. Kiitos hyvästä vastauksesta sulle gyne. Itsekkin useita sektioita nähneenä, en sitä kenellekkään suosittele, vain mukavuus syistä. Sektiohan on todella moninkertaisesti riskialtiimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Muistaaksen yli 10-kertaisesti. Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan, vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua. Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu. Koska vauva on virkeimmillään synnytyksestä n.2 tuntia ja sitten kun se nukahtaa on uneliaampi seuraavan vuorokauden.

Sektiossa olet yleensä heräämössä sen ajan kun normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

Alatiesynnytyksen jälkeen yleensä olet jalkeilla reilun tunnin jälkeen. Pääset heti tutustumaan uuteen perheenjäseneen kunnolla etkä muutaman päivän päästä.

gyne kirjoitti:

..tulin kyllä siihen tulokseen (satojen keisarileikkausten ja imukuppien jäljiltä), että keskiverto-sektiossa käytän enemmän lihasvoimaa kuin keskiverto-imukuppisynnytyksessä.

Lue lisää

Lekurille ja gynelle. Onpa mielenkiintoista. Ehkäpä näkemäni sektio ei sitten ilmeisesti ollut ihan normaali tapaus. Tai sitten lekureilla on eri tyylejä.

Voimaa siis käytetään enemmän sektioissa. Eikö kuitenkin ole niin, että sektiossa voimankäyttö kohdistuu laajemmalle alueelle, kuin perus synnytyksessä (kohdun painaminen vrt ulkosynnyttimien venyttäminen)? Silloin pelkästään voimankäytöstä aiheutuvat vauriot ovat pienemmät?

gyne kirjoitti:

Hyvä biologi, pikku korjaus näin leikkaavan lääkärin näkökulmasta. Keisarileikkauksessa lasta ei noin vain "nosteta" kohdusta. Mistä lieneekään tullut tällainen kumma käsitys suurelle yleisölle?! Sektiohaava on läpimitaltaan reilut 10 cm: pään "kehittäminen" haavaan vaatii usein varsinaista rutistelua ja pyörittelyä ym jossa kallon luut vain paukkuvat (ei se mitään, siksihän saumat ovat auki että pää voi muovautua). Kun pää on haavassa, kohdunpohjasta (vauvan pepusta) painamalla koetetaan saada se syntymään, jolloin siitä vetämällä hartiat autetaan syntymään samaa tapaan kuin alatiesynnytyksessäkin. Kohtulihakseen tehty haava saattaa supistua mukavasti esim. lapsen kaulan ympärille pään (tai perän) synnyttyä. Keisarileikkauksessakin on kuvattu hartiapunosvaurioita voimaa vaatineen ulosauton jälkeen. Perätilasektiossa jalkatarjonnassa oleva lapsi usein nostaa kädet ylös jolloin niitä saa kaivaa kohdusta samoin kuin päätä... Toki ulosauttovaihe kestää yleensä vähemmän aikaa kuin alatiesynnytyksessä, ja ainahan kohtua voi pilkkoa lapsen ulosauton mahdollistamiseksi (vuodon ja lähielivaurioiden kustannuksella).

Ja tietysti iso osahan menee ihan mukavasti ilman suuria voimankäyttöjä, ongelmia ym, ihan kuten suurin osa alatiesynnytyksiäkin.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi taas tätä inhorealismia, jos joku herkkä tästä häiriintyi. Vaan kun ärsyttää tällaiset muka-asiantuntevat kirjoitukset...

Lue lisää

Nyt kun on tilaisuus kysyä niin kysyn. Miten monta kertaa vaarallisempi on suunniteltu sektio täysin normaalissa raskaudessa ( ei lääketieteellistä syytä sektioon) verrattuna synnytykseen? Laskuista pitää siis jättää pois perätilat ja muut lääketieteellisin syin sektioon joutuneet.

kunnon tietoa kirjoitti:

sektiosta. Kiitos hyvästä vastauksesta sulle gyne. Itsekkin useita sektioita nähneenä, en sitä kenellekkään suosittele, vain mukavuus syistä. Sektiohan on todella moninkertaisesti riskialtiimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Muistaaksen yli 10-kertaisesti. Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan, vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua. Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu. Koska vauva on virkeimmillään synnytyksestä n.2 tuntia ja sitten kun se nukahtaa on uneliaampi seuraavan vuorokauden.

Sektiossa olet yleensä heräämössä sen ajan kun normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

Alatiesynnytyksen jälkeen yleensä olet jalkeilla reilun tunnin jälkeen. Pääset heti tutustumaan uuteen perheenjäseneen kunnolla etkä muutaman päivän päästä.

Lue lisää

Jarrutellaan vähän hurnostasi. Sektioiden tilastollisesti suurempi riski johtuu pitkälti siitä, että sektiohin mennään usein pikaisesti ja silloin kun asiat eivät suju normaalisti. Aineistossa on siis mukana runsaasti, todennäköisesti jopa enemmistö, riskitapauksia jo valmiiksi.

- Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan
- vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua.
- Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan
- samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu
- normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

Nämä selitykset kuullostavat taas väkisin väännetyiltä, eivätkä välttämättä edes pidä paikkaansa. Nostavat lähinnä hymykaretta suupieliin.

Tilastmaakari kirjoitti:

Jarrutellaan vähän hurnostasi. Sektioiden tilastollisesti suurempi riski johtuu pitkälti siitä, että sektiohin mennään usein pikaisesti ja silloin kun asiat eivät suju normaalisti. Aineistossa on siis mukana runsaasti, todennäköisesti jopa enemmistö, riskitapauksia jo valmiiksi.

- Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan
- vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua.
- Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan
- samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu
- normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

Nämä selitykset kuullostavat taas väkisin väännetyiltä, eivätkä välttämättä edes pidä paikkaansa. Nostavat lähinnä hymykaretta suupieliin.

Lue lisää

pehmeitä arvoja esille enkä niitä raakoja faktoja. Mutta tässä niitä jos kerran nuo tuntuvat typerille. Jotka ovat muutan aivan totta.

Sektion edut
-on tilanteita jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin synnyttää kuin sektiolla
-synnytys ajankohta on etukäteen tiedossa
leikkauksen aikana täysin kivuttomia ovat lähes kaikki, 10% tuntee hiukan kipua
-tehdään yleensä puudutuksessa
-isä voi olla suunnitellussa sektiossa mukana

Sektion haitat
-äiti joutuu olemaan leikkausosastolla muutaman tunnin jolloin ensi-imetys viivästyy
-vauvan sopeutuu huonommin ja hitaammin kohdun ulkopuoliseen elämään, jota varten lapsi yleensä tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa
-nukutettu äiti voi olla pahoinvova ja tokkurainen useita tunteja
-vakavat komplikaatiot ovat yleisiä
-leikkauksen jälkeen haava on kipeä, kivut ovat yleensä kohtalaisen kovia, tarvitaan vahvoja kipulääkkeitä, usean päivän ajan
-haavaa harvoin saadaan täysin kivuttomaksi
-haava parenee noin kuukaudessa ja haavan olemmassa olon tuntee noin puoli vuotta
-imetys käynnistyy hitaammin
-haava, kohtutulehdus ja lapsivuodekuume ovat tavallisia komplikaatioita noin joka viidennellä
-laskimo ja keuhkoveritulpan riski kasvaa
-tunnottomuus alamahalla voi kestää useita vuosia
-vatsanpeitteisiin jää pysyvä arpi ja arpityrän riski on olemassa
-äitikuolleisuus on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna

Alatiesynnytyksen edut
-luonnollinen synntystapa ja lapselle turvallisin
-lapsen sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään käynnistyy helpommin, jolloin vauva on virkeä ja hyväkuntoinen synnyttyä
-perhe saa olla ensihetket yhdessä ja äiti saa antaa lapselle heti rintaa
-isä/tukihenkilö saa olla mukana
-vauvan hoito on helpompaa
-verenhukka on vähäisempää kuin sektiossa
-imetys käynnistyy nopeammin
-toipuminen on nopeampaa
-riski saada lapsivuodekuume pienenee 2%
-alatiesynnytksistä n.85-90% onnistuu, joskus vauvan voinnin heikkenemisen takia joudutaan tekemään sektio tai jos synnytys pysähtyy 10-15%

Alatiesynnytyksen haitat
-synnytksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa
-supistukset ovat kipeitä, mutta tehokas kivunleivitys on kaikkien saatavilla
-synnytyksen jälkeen istukkaa joudutaan 1% irroittamaan käsin, jolloin äiti nukutetaan
-alapää on usein muutaman päivän kipeä
-joskus pitkittynyt ponnistuvaihe voi johtaa imukuppisynnytykseen n.6%

tuoda kirjoitti:

pehmeitä arvoja esille enkä niitä raakoja faktoja. Mutta tässä niitä jos kerran nuo tuntuvat typerille. Jotka ovat muutan aivan totta.

Sektion edut
-on tilanteita jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin synnyttää kuin sektiolla
-synnytys ajankohta on etukäteen tiedossa
leikkauksen aikana täysin kivuttomia ovat lähes kaikki, 10% tuntee hiukan kipua
-tehdään yleensä puudutuksessa
-isä voi olla suunnitellussa sektiossa mukana

Sektion haitat
-äiti joutuu olemaan leikkausosastolla muutaman tunnin jolloin ensi-imetys viivästyy
-vauvan sopeutuu huonommin ja hitaammin kohdun ulkopuoliseen elämään, jota varten lapsi yleensä tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa
-nukutettu äiti voi olla pahoinvova ja tokkurainen useita tunteja
-vakavat komplikaatiot ovat yleisiä
-leikkauksen jälkeen haava on kipeä, kivut ovat yleensä kohtalaisen kovia, tarvitaan vahvoja kipulääkkeitä, usean päivän ajan
-haavaa harvoin saadaan täysin kivuttomaksi
-haava parenee noin kuukaudessa ja haavan olemmassa olon tuntee noin puoli vuotta
-imetys käynnistyy hitaammin
-haava, kohtutulehdus ja lapsivuodekuume ovat tavallisia komplikaatioita noin joka viidennellä
-laskimo ja keuhkoveritulpan riski kasvaa
-tunnottomuus alamahalla voi kestää useita vuosia
-vatsanpeitteisiin jää pysyvä arpi ja arpityrän riski on olemassa
-äitikuolleisuus on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna

Alatiesynnytyksen edut
-luonnollinen synntystapa ja lapselle turvallisin
-lapsen sopeutuminen kohdun ulkopuoliseen elämään käynnistyy helpommin, jolloin vauva on virkeä ja hyväkuntoinen synnyttyä
-perhe saa olla ensihetket yhdessä ja äiti saa antaa lapselle heti rintaa
-isä/tukihenkilö saa olla mukana
-vauvan hoito on helpompaa
-verenhukka on vähäisempää kuin sektiossa
-imetys käynnistyy nopeammin
-toipuminen on nopeampaa
-riski saada lapsivuodekuume pienenee 2%
-alatiesynnytksistä n.85-90% onnistuu, joskus vauvan voinnin heikkenemisen takia joudutaan tekemään sektio tai jos synnytys pysähtyy 10-15%

Alatiesynnytyksen haitat
-synnytksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa
-supistukset ovat kipeitä, mutta tehokas kivunleivitys on kaikkien saatavilla
-synnytyksen jälkeen istukkaa joudutaan 1% irroittamaan käsin, jolloin äiti nukutetaan
-alapää on usein muutaman päivän kipeä
-joskus pitkittynyt ponnistuvaihe voi johtaa imukuppisynnytykseen n.6%

Lue lisää

varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
- vauvan hermopunosvauriot
- vauvan lonkkaluksaatiot
- vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
- vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
- äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

jälleen kirjoitti:

varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
- vauvan hermopunosvauriot
- vauvan lonkkaluksaatiot
- vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
- vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
- äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

Lue lisää

kummassakin, ihan turhaan syyllistetään äitejä sektion vuoksi, eikö se ole kaikkien tavoite saada se kaivattu perheenjäsen ja ihan sama miten se tulee, nämä vertailut ja syyllistämiset ja tappelut on tyhmiä, kaikki varmaan synnyttäisivät alakautta jos vain mahdollista ja jos siinä ei olisi riskejä tai ne jotka synnyttää pelkän pelon vuoksi sektiolla on myös hyväksyttävää, sillä jos alatiesynnytyksessä jännittää liikaa niin siitäkin voi tulla komplikaatioita ja joudutaankin hätäsektioon, niinkuin on monelle käynytkin, joten eikö suunniteltu sektio ole sitten heille täysin hyväksyttävää, nämä syyttelyt joka palstoilla on hölmöjä, kyllä ne lääkärit osaa sitten neuvoa synnyttäjät oikeaan synnytystapaan.

Itse olen synnyttänyt kummallakin tavalla, ja minulle ei ollut kumpikaan tapa sen helpompi, yhtä kipeä olen ollut kummastakin, eri paikoista vain ja toipumisaika sekä maidonnousu rintoihin on ollut kummastakin sama. Ainoa helpotus sektiossani verrattaessa alatiesynnytykseen oli vessassakäynnin helppous heti alussa ja seksielämän aloitus kävi nopeammin ja kivuttomasti.

Biologi kirjoitti:

Nyt kun on tilaisuus kysyä niin kysyn. Miten monta kertaa vaarallisempi on suunniteltu sektio täysin normaalissa raskaudessa ( ei lääketieteellistä syytä sektioon) verrattuna synnytykseen? Laskuista pitää siis jättää pois perätilat ja muut lääketieteellisin syin sektioon joutuneet.

Lue lisää

Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara brittitutkimuksessa (yli 2 milj. synnytystä) on noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500.

Kun synnyttämisen jälkiseuraamuksista puhutaan, on huomattavaa, että eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty riippumatta keisarileikkauksen aiheesta tai siitä onko se ennalta suunniteltu tai ei. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä. Tämä asia alkaa jo olla niin iso ongelma maailmalla (etenkin Etelä-Amerikassa jossa yksityisgynet tekevät yli 50%:lle synnyttäjistä sektion), että kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä on jo suositeltu keisarileikkausten kriteerien tiukentamista esim. perätilaraskauksissa ja "äidin pyynnöstä tehtävissä sektioissa".

Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa (jotka siis useimmiten ovat suunniteltuja) arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi. Suomalaisessa aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän kohdunpoiston riski on 0,5 promillea. Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty.

Biologi kirjoitti:

Lekurille ja gynelle. Onpa mielenkiintoista. Ehkäpä näkemäni sektio ei sitten ilmeisesti ollut ihan normaali tapaus. Tai sitten lekureilla on eri tyylejä.

Voimaa siis käytetään enemmän sektioissa. Eikö kuitenkin ole niin, että sektiossa voimankäyttö kohdistuu laajemmalle alueelle, kuin perus synnytyksessä (kohdun painaminen vrt ulkosynnyttimien venyttäminen)? Silloin pelkästään voimankäytöstä aiheutuvat vauriot ovat pienemmät?

Lue lisää

Oletkohan koskaan kuullut Misgav-Ladachin sektiotekniikasta?

Käytetty voima kohdistuu leikkaushaavaa tehtäessä äidin vatsanpeitteisiin (iho, ihonalaiskudos, lihaskalvo, lihakset, vatsakalvo, rakkoperitoneum) ja kohdun alasegmenttiin (josta muutaman sentin etäisyydellä ovat kohdunkaula, kohtuvaltimot ja virtsarakko, erittäin vaurioherkät alueet!), lasta ulosautettaessa ensin tarjoutuvaan osaan, sitten vartaloon riippuen tarjonnasta (pää- vs. perätarjonta). Lieneeko tuo nyt "laajempi alue", joka tapauksessa "turvallista" tilaa (esim. vaikka revetä tai tehdä eppari) on huomattavasti vähemmän kuin alapäässä. Kohdun alasegmentin lähialueen kudokset (mm. isot verisuonet ja virtsarakko) kestävät venytystä huomattavasti huonommin kuin lantionpohjan lihakset ja pehmytkudos, joten pienempikin voima riittää isojen vaurioiden syntyyn.

gyne kirjoitti:

Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara brittitutkimuksessa (yli 2 milj. synnytystä) on noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500.

Kun synnyttämisen jälkiseuraamuksista puhutaan, on huomattavaa, että eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty riippumatta keisarileikkauksen aiheesta tai siitä onko se ennalta suunniteltu tai ei. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä. Tämä asia alkaa jo olla niin iso ongelma maailmalla (etenkin Etelä-Amerikassa jossa yksityisgynet tekevät yli 50%:lle synnyttäjistä sektion), että kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä on jo suositeltu keisarileikkausten kriteerien tiukentamista esim. perätilaraskauksissa ja "äidin pyynnöstä tehtävissä sektioissa".

Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa (jotka siis useimmiten ovat suunniteltuja) arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi. Suomalaisessa aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän kohdunpoiston riski on 0,5 promillea. Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty.

Lue lisää

kysynkin mielipidettäsi omasta (en ap.) synnytystavasta.
Kumpaa suosittelisit seuraavien tietojen perusteella:

Olen diabeetikko, jonka lapsilla aiemmissa synnytyksissä hartiadystokia. Synnytykset käynnistetty vko:lla 38 ahtaan lantion vuoksi. Vauvat ovat pyörineet loppuun asti miten sattuu, parhaiten viihtyneet poikkitilassa.
Minulla on ns. atoninen kohtu ja vuodot reippaita 1000-2000ml.
Olenkin saanut verensiirtoja synnytyksen jälkeen.
Viimeisin päätyi hätäsektioon, koska vauva tuli jalkatarjonnassa. (Kääntyi päätarjonnasta synnytyksen aikana)

Kannattaako yrittää synnyttää enää alakautta vai pyytää sektiota?

gyne kirjoitti:

Kaiken kaikkiaan noin 1,2 %:iin kaikista synnytyksistä liittyy vaikea komplikaatio. Keisarileikkauksessa osuus on 4,5 %. Kuoleman riski on noin kolminkertainen ennalta suunnitellussa ja lähes yhdeksänkertainen päivystyskeisarileikkauksessa alatiesynnytykseen verrattuna. Äitikuoleman vaara brittitutkimuksessa (yli 2 milj. synnytystä) on noin 1/17 000 synnytystä. Alatiesynnytyksissä riski oli 1/49 000, ennalta suunnitelluissa keisarileikkauksissa 1/17 000 ja päivystyskeisarileikkauksissa 1/5 500.

Kun synnyttämisen jälkiseuraamuksista puhutaan, on huomattavaa, että eteisistukan todennäköisyys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän keisarileikkauksia on tehty riippumatta keisarileikkauksen aiheesta tai siitä onko se ennalta suunniteltu tai ei. Matalalle tai tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa verenvuodolle raskauden aikana ja synnytyksen yhteydessä, ennenaikaiselle synnytykselle, pitkälle sairaalassaoloajalle ennen ja jälkeen synnytyksen ja keisarileikkaukselle. Poikkeavaan paikkaan kiinnittynyt istukka on myös todennäköisemmin kasvanut kiinni kohtulihakseen, ja 89 %:ssa tapauksista, joissa istukka on kiinnittynyt keisarileikkausarpeen, joudutaan kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä. Tämä asia alkaa jo olla niin iso ongelma maailmalla (etenkin Etelä-Amerikassa jossa yksityisgynet tekevät yli 50%:lle synnyttäjistä sektion), että kansainvälisissä lääketieteellisissä lehdissä on jo suositeltu keisarileikkausten kriteerien tiukentamista esim. perätilaraskauksissa ja "äidin pyynnöstä tehtävissä sektioissa".

Merkittävän verenhukan ja tulehdusten riski lisääntyy uusintakeisarileikkauksissa (jotka siis useimmiten ovat suunniteltuja) arpikudoksen aiheuttamien ongelmien ja siten pidemmän leikkausajan vuoksi. Suomalaisessa aineistossa kohtuarven fenestraatiota (oireetonta repeämistä) esiintyi neljänneksellä niistä, joille oli aiemmin tehty enemmän kuin kolme keisarileikkausta. Samassa aineistossa 13 %:lle jouduttiin tekemään kohdunpoisto seuraavan keisarileikkauksen yhteydessä. Niillä uudelleensynnyttäjillä, joille ei ole tehty keisarileikkausta, synnytykseen liittyvän kohdunpoiston riski on 0,5 promillea. Myös kirurgisia komplikaatioita (varsinkin virtsarakkovaurioita) esiintyy sitä enemmän, mitä useampia keisarileikkauksia potilaalle on tehty.

Lue lisää

Tuossa Englannin aineistossa olivat ilmeisesti kuitenkin mukana vielä kaikki lääketieteellisistä syistä suunniteltuun keisarinleikkaukseen joutuneet? Osa lääketieteellisistä sektion syistä varmaankin lisää äidin kuoleman riskiä? (Raskausajan diabetes, epänormaalisti edennyt raskaus, vuotavat istukat jne.)

jälleen kirjoitti:

varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
- vauvan hermopunosvauriot
- vauvan lonkkaluksaatiot
- vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
- vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
- äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

Lue lisää

nämä tietosit oikein "vedät". Ensinnäkin lonkkaluksaatiota ei tule synnytyksen yhteydessä, vaan se häiriö kehittyy jo kohdussa ollessa. Hapenpuuteesta johtuva aivovaurio voi tulla myös sektion aikana. Suuret pehmytkudos vauriot ovat erittäin harvinaisia.

MIllä perusteella väität että alatiesynnytyksen toipumiseen pitää varata puolivuotta aikaa tai enemmän? Raskaus itsessään tekee naiseen suuria muutoksia jotka voivat sotkea tulkintaa mikä kuuluu synnytyksestä toipumiseen ja mikä raskauteen.

Aivovauriot ovat nykypäivänä niin harvinaisia. Sitä varten on olemassa erittäin hyvät seurantalaitteet jolla tutkitaan ja seurataan vauvanvointia koko synnytyksen ajan.

jälleen kirjoitti:

varsin valikoivasti kerrottu "faktoja". Mikäli mitään sektioita ei tehtäisi, pelkästään alatiesynnytyksissä äiti- ja vauvakuolleisuus olisi huomattavasti suurempi, joten on täysin turha mainostaa sektioiden suurempaa kuolleisuutta koska se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Palataanpa aikaan ennen sektioita, jolloin Suomessakin n. joka sadas nainen ja vielä useampi vauva kuoli luonnollisesti luonnolliseen alatiesynnytykseen.

Lisäksi puuttuivat alatiesynnytyksen haitoista mm:
- vauvan hermopunosvauriot
- vauvan lonkkaluksaatiot
- vauvan hapenpuutteesta johtuvat aivovauriot
- vauvan aivovauriot, jotka johtuvat synnytyskanavan aivoihin kohdistaman paineen aiheuttamista verenpurkaumista ja voivat johtaa erilaisiin kehityshäiriöihin
- äidin sisäelinten pehmytkudosvauriot, jotka pahimmillaan aiheuttavat pissan- ja kakanpidätyskyvyn menettämisen (ja kaikille naisille todellakin tulee näitä eriasteisesti, varsinkin ensisynnyttäjille)

Lisäksi alatiesynnytyksistä ei todellakaan toivu nopeasti, toipumiseen täytyy varata MINIMISSÄÄN PUOLI VUOTTA, voi mennä jopa vuosi. Jo siihen, että pystyy istumaan normaalisti alatiesynnytyksen jälkeen voi mennä viikkoja, ja kipuja voi olla vielä vuosia alatiesynnytyksen jälkeenkin.

Vakavia komplikaatioita sektioissa esiintyy yleisesti lähinnä silloin, kun epäonnistunutta alatiesynnytystä pelastetaan sektion avulla.

Lue lisää

edelliseen. Ei tässä ole tarkoitusta palata vanhaan aikaan. Jolloin ei ollut synnytyssairaaloita, osaavaa henkilökuntaa, jne...

Ennen tuo kuolleisuus johtui siitä että synnytettiin todella alkeellisissa paikoissa ilman osaavaa kätilöä. Vauvan hyvinvointia ei pystytty millään seuraanmaan. Synnytys meni omalla painollaan. Eikä niinkuin nykyisin, että voidaan synnytystä vauhdittaa lääkkein, on eritttäin hyvä kivunlievitys, tarkat seuranta laitteet, osaava henkilökunta. Äidit erittäin harvoin tulevat mistään "puskasta" synnyttämään etteikö olisivat käyneet raskauden aikana tutkimuksissa. Jossa on ennalta voitu määrittää/pois sulkea mahdolliset sairaudet ja ongelmat.

Turhaan sinä satavuotta sitten tapahtuneita asioita vertaat nykypäivään.

kunnon tietoa kirjoitti:

sektiosta. Kiitos hyvästä vastauksesta sulle gyne. Itsekkin useita sektioita nähneenä, en sitä kenellekkään suosittele, vain mukavuus syistä. Sektiohan on todella moninkertaisesti riskialtiimpi synnytystapa kuin alatiesynnytys. Muistaaksen yli 10-kertaisesti. Lapsi joutuu valmistautumatta tähän maailmaan, vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua. Varhaista vuoroavaikutusta ei pääse toteuttamaan samoin ensi-imetys ei yleensä onnistu. Koska vauva on virkeimmillään synnytyksestä n.2 tuntia ja sitten kun se nukahtaa on uneliaampi seuraavan vuorokauden.

Sektiossa olet yleensä heräämössä sen ajan kun normaalisti alatiesynnytyksessä saisit olla koko ajan mukana siinä mitä vauvalle tehdään. ensi-imetys, punnitus, kylvetys jne...

Alatiesynnytyksen jälkeen yleensä olet jalkeilla reilun tunnin jälkeen. Pääset heti tutustumaan uuteen perheenjäseneen kunnolla etkä muutaman päivän päästä.

Lue lisää

"vanhemmat eivät koe alatiesyntyksen riemua".....

Varmaan on riemua revetä oikein kunnolla. Kunhan synnytyksen aika koittaa, vaadin keisarileikkausta. Molempien tapojen plussat ja miinukset on punnittu, mutta kaikkein eniten vaakakupissa painaa synnytyspelko ja sen vuoksi aion valita keisarileikkauksen. Vallalla tuntuu olevan joidenkin alateitse synnyttäneiden naisten suoranainen vaatimus siitä että kaikkien muidenkin synnyttäjien pitää kärsiä koska hekin ovat joutuneet kärsimään alatiesynnytyksen tuskat ja repeämät. Kun kerran laki sanoo että myös keisarileikkauksen voi saada, niin miksei sitä myös sitten pyytäsi jos alateitse synnyttäminen tuntuu ylivoimaiselta?

siitä, että rahalla saa ja hevosella pääseen. Se on jenkkilässä ja muuallakin maailmassa miksei myös Suomessakin mahdollista, jos löytyy tarpeeksi rahaa niin saat lähes mitä vaan jopa sektion ennen laskettu aikaa. Kaipa moni kokee sektion jotenkin helpompana tapana synnyttää. Britneyn ja Victorian sekä muiden kaltaisten tapauksessa kyseessä on yksinkertaisesti siitä ettei vatsa kasva liian suureksi. Saattaa tulla vaikka "löysä" vatsa.

MInusta sektion on yksitapa synnyttää vaikka sitä kovasti tuolla aikasemmin kritisoinkin, mutta kyseessä on mielipiteeni ns. "mukavuus" sektioista. Mä ymmärrän hyväksyn täysin sektiot jos alatiesynnytyksestä on jotain terveydellistä haittaa äidille tai lapselle.

johtuu kirjoitti:

siitä, että rahalla saa ja hevosella pääseen. Se on jenkkilässä ja muuallakin maailmassa miksei myös Suomessakin mahdollista, jos löytyy tarpeeksi rahaa niin saat lähes mitä vaan jopa sektion ennen laskettu aikaa. Kaipa moni kokee sektion jotenkin helpompana tapana synnyttää. Britneyn ja Victorian sekä muiden kaltaisten tapauksessa kyseessä on yksinkertaisesti siitä ettei vatsa kasva liian suureksi. Saattaa tulla vaikka "löysä" vatsa.

MInusta sektion on yksitapa synnyttää vaikka sitä kovasti tuolla aikasemmin kritisoinkin, mutta kyseessä on mielipiteeni ns. "mukavuus" sektioista. Mä ymmärrän hyväksyn täysin sektiot jos alatiesynnytyksestä on jotain terveydellistä haittaa äidille tai lapselle.

Lue lisää

Taitaapi julkkisten sektiot johtua ihan siitä että tykätään seksistä eikä haluta alapään muuttuvan. Ihan jokaisella synnyttäneellä alapää muuttuu pysyvästi. Sitä ei ehkä muut huomaa, mutta itse sen huomaa todellakin. Kyllähän se orgasmiherkkyys ja lihaksisto palautuu, mutta millaisia ne orgasmit ovat ja miltä se alapää itsestä tuntuu lopun elämää onkin sitten toinen juttu. Näistä ei puhuta, jota suuresti ihmettelen.... Varmaan taas joku ehkä kerran kuussa seksistä innostuva on sitä mieltä että alapää ei muutu. Päivittäin seksistä nauttivana voin kertoa että synnytyksessä menee yksi elämänalue uusiksi. Voi olla tuskallista seksuaaliselle ihmiselle.

No oisit tullut katsomaan. Kyllä minä ainakin nousin pian ylös. Jaloissa ei mitään ongelmaa, kun ei ollut epiduraalia. Ei repeämiä, ei tikkejä.

No, kyllä niitä äitejä on... :) Mua vähän ihmetyttää, miten huonosti ihmiset tajuavat sen, että synnytyksiä on tosi erilaisia. Sinäkin ilmeisesti kuvittelet, että kaikilla on samanlainen synnytys, kuin sinulla? Miksi muuten epäilisit, etteikö joku voisi olla tunnin kuluttua jalkeilla? Kyllä minullakin on ystäviä, jotka ihan omin jaloin kävelivät salista osastolle heti synnytyksen jälkeen. Se on tietysti harmi, että joillain on tosi rankkoja synnytyksiä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että joillekin synnytys on suorastaan helppo juttu ja hieno kokemus!

Tuli tässä mieleen prinsessa Victoria joka oli muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä täydessä tällingissä hymyilemässä kameroille. Mutta eihän se kuninkaalliselle kyllä sopisikaan olla siinä vaiheessa väsynyt ja poikki.

Väärin. Tässä ei tuomittu yhtään ketään. Se on vaan kumma, kun asenteet on ennemmin niin päin, että synnytys ei SAISI olla hyvä kokemus. Kauhutarinoita saa kyllä kertoa, mutta ei sitä, että synnytys meni hyvin. Se on sinun pääsi sisällä, että joku tuomitsisi vaikean synnytyksen kokeneet. Kukaan ei täällä sinun kokemustasi vähätellyt, kunhan vain totesi, että on MAHDOLLISTA olla jalkeilla tunnin kuluttua synnytyksestä, kun sitä omassa tekstissäsi epäilit.

Vaan mikä ihme on mukavuus sektio?

asede kirjoitti:

Vaan mikä ihme on mukavuus sektio?

Se, että ei vain halua synnyttää alateitse, ilman että sille on mitään lääketieteellistä perustetta.

6+15 kirjoitti:

Se, että ei vain halua synnyttää alateitse, ilman että sille on mitään lääketieteellistä perustetta.

no. onpas tosi asenteellinen term, joka kertoo käyttäjänsä ahdasmielisyydestä.. Suomessahan ei ole tälläisiä sektioita, joten tälläisen termin viljely on täällä aivan aiheetonta.

Leikkaus.

On se syntynyt, leikkauksella. Mutta ei sitä ole aktiivisesti synnytetty.

2+10 kirjoitti:

On se syntynyt, leikkauksella. Mutta ei sitä ole aktiivisesti synnytetty.

Juu, mutta synnytys se silti on :D

No selitäppä mulle sit.. Mä ite olen aikanaan syntynyt sektiolla olin nurinniskoin "solmussa" äitini mahassa, joten mammalle ilmoitettiin kumpikin kuolee ilman sektiota. Mä ite olen saanut 2 lasta ja kokenut kummatkin synnytystavat ja toipunut niistä hyvin. Ja mun lapset myös. Esiteinareita kummatkin.. Niin miksi äitini, mun paperissa lukee niin ja niin monta synnytystä?! Ei ole eritelty sektiota eikä alatiesynnytystä. Palsta ei mulle tavallaan enää kuulu, mut ottaa päähän kun ajatellaan asioista mutavalkoisesti. Joskus asioille vain ei voi mitään. Lasten syntymistä muistuttaa nykyään vain arvet alapäässä ja mahalla. Mutta on mulla muitakin arpia esim. umppari arpi, joten ei haittaa...
Kaikki äidit ja lapset ovat yhtä arvokkaita olipa syntymätapa mikä tahansa..

Jos on synnyttänyt 20 tuntia, ja sitten viimehetkillä joutuu sektioon, vaikkapa vauvan sydänäänien heikkenemisen takia, niin eikö silloin olekaan synnyttänyt?

Hei, Ota isoja annoksia C-vitamiinia esim 1-2 g päivässä niin haava menee nopeammin kiinni. Minulla edellisellä kerralla haava avautui kunnes sitten tajusin syödä C-vitamiinia ja haava umpeutui nopeasti. Muista myös suihku tuo pari kertaa päivässä ja suihkuttele haavaa riittävän kauan lämpöisellä vedellä.
Jos on herkkä puudutteille, niin siitä kannattaa mainita anestesialääkärille. Minulle laitettiin vain puolet normaalista puuduteainemäärästä, koska puudun aina kauhean tehkokkaasti.