Mikä on sinun Jumalasi?

En rukoile, luotan asioiden järkiperäisiin selityksiin, en harjoita palvontamenoja mihinkään suuntaan, en erityisesti pyhitä sunnuntaipäiviä. En myöskään kasvata lapsiani kristillisiksi, vaan lähinnä yhteiskuntamoraalin mukaan. Lapsuudenkotini oli niin uskonnollinen, että irtiotto kaikkeen teologiseen oli oikeastaan ainoa mahdollisuus.

perinteinen yläkerran isäntä..

Minun jumalani on omatunto. Eli kun kuuntelen omaatuntoani ja toimin niin kuin se sanoo, on puhdas ja hyvä mieli. Kuulun kirkkoon ja uskon raamatun käsitykseen hyvästä ja pahasta sekä siitä miten pitäisi toisia ihmisiä kohdella.

Kunnioitan raamattua mutta en ole kirkkouskovainen. Käyn kirkossa tosi harvoin, en edes kerran vuodessa, mutta toisinaan ajattelen että olisi hyvä käydä kuuntelemassa saarnoja, sillä ne antavat elämään ajattelemisen aiheita.

Minulle jumala ei siis ole konkreettinen henkilö esim. taivaan isä vaan oma sieluni, omatuntoni.

huominen, uskon siihen päivään tulevaan :)

Mut luulen, et ukso tai ei Jumalaan, hädän hetkellä kait siihen jokainen turvaantuu, jos ei muu auta, mutta en ole koskaan kuullut et se olis auttanut...ehkäpä siksi kun on niitä järkevempiäkin selityksiä.

Jumala suvaitsee paljon, kun katsoo mailman menoa...ja johonkin pitäisi uskoakkin vielä...

Itsestä riippuu yhteys siihen.

Raamattu on minulle ihmisten kirjoittama/keksimä/karsima teos - yksi monien joukossa.

jäi mieleen seuraava asia:

Omatunto = Eettinen taju.

Aina ei eettinenkään taju pelaa. Onko maailma sitten nyt jotenkin pahempi kuin ennen? Ehkä entisaikojen ihmisillä meni aika elantoa kerätessä niin tarkkaan, ettei ns. joutavuuksiin ollut aikaa. Ehkä tämä aika myös paapoo liikaa. Ymmärtää liikaa.

Samasta materiaalista tehty, kuin minäkin.
Toisille voi puhua ja luottaa. Toisille ei.
Ihmiset neuvovat mitä sinun kannattaa tehdä. Joskus oikein. Joskus väärin. Puhuttu kieli kannustaa eteenpäin oli puhuja sitten ystävä tai psykiatri?

Kristinusko.islam.budhismi, mitä näitä onkaan? Ei vielä ole saanut minua Ymmärtämään?

Jumala on minulle Taivaan Isä.

Olkapäällä, niin hyvässä kuin pahassa.

Se on elämäni perusta, ilman sitä uskoa en olisi se ihminen mikä olen.

Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja joka munkin on tänne nakannut omaa tietäni patikoimaan.
Välillä on eksyksis ja ryteikös niin että kahajaa mutta ainapa Tuo on auttanu.

Kristilliset arvot ja käyttäytymissäännöt ohjaavat varmasti aika paljon toimintaani ja myös lasten kasvatusta.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Älä tapa. Älä varasta.
Kunnioita äitiä ja isää, ja siinä sivussa muitakin ihmisiä jne.
Raamatussa on paljon hyvää...

En kuulu kirkkoon, en usko Jumalaan tai Jeesukseen. Uskon kuitenkin, että on olemassa jokin ihmistä suurempi voima. Nimetä en sitä osaa, eikä tähän mennessä ole ollut tarvettakaan.

*pyrin olemaan ihminen ihmiselle.
auttava käsi apua tarvitsevalle,
kuunteleva korva neuvoa kaipaavalle,
lämmin syli läheiselle,
mukana ilossa ja surussa
tukena elämän kiertokulussa*

Ateistina minulla ei ole mitään ns. jumalaa. Minun ajatusmaailmaani ei esim. mahdu, että jos ihmiset ovat muka ns. tasavertaisia, miksi yksi sitten olisi ylitse muiden? Ja millä tavoin hän olisi "ylitse" ja miksi?

Minun Jumalani on TAIVAAN ISÄ
Olen pienenä tyttönä jäänyt ilman äitiä,
näin jälkeen päin elämää katsoen huomaa kuinka Jumala on pitäny huolen,Hän on varjallut ja suojannut monelta vahingolta ja vaaralta.
Nuorena mennyt naimisiin ja nyt huomaa senkin että,
Hän on antanut minulle KILTIN JA HYVÄN miehen.
Kiitos kuuluu Hänelle

vastauksen.Meillä on monia jumalia tai ei yhtäkään,mikä todistaa sen,että jumalan torjuaminen on myös yhdenlaista jumaluutta.
Eettisyys harvoin antaa laupeutta kenellekään niin monia lähtökohtia ihmisten elämissä,jonka varaan on vaikea uskoa edes vanhoja kenkiä.
Hienovaraista on uskominen ja tuskin kukaan haluaa nöyrtyä ihmisten edessä.
Salaisuus on armossa nähdä oma totuutensa,kuka uskaltaa?

ruodittu..ikävää ja ahdasmielistä!