Ensivaikutelma uudesta tuttavuudesta

Tutkimuksetkin kiistatta osoittavat, että ensimmäiset kolmekymmentä sekuntia ratkaisevat: sen jälkeisen ensivaikutelman korjaamiseen saattaa mennä ihmisikä.

että ensimmäiset 10 minuuttia ovat tärkeämmät kuin seuraavat 10 vuotta.

Omalla työpaikallani vaihtuu henkilökuntaa ja joskus on myönnettävä, että ensivaikutelma on pettänyt pahasti. Yleensä ihminen on miellyttävämpi, kuin mitä olisi alkuun luullut, mutta sehän on tietysti ollut sitä suomalaista ujoutta (joka joskus vaikuttaa ylimielisyydeltä) kun törmää uusiin ihmisiin.

laulun arvoinen ja tärkeä. Tietäen, että muuta tarkoitit aloituksellasi poikkean hieman aiheesta.
Ennen tapaamamme uudet ihmiset olivat vanhoja, myöhemmin olivat kanssamme samanikäisiä. Nyt ovat nuoria, melkein lapsia.
Olen työssäni tavannut sadoittain näitä nuoria. Olen saanut olla mukana suunnittelemassa ja usein myös toteutumassa heidän suuren haavensa, heidän uuden kotinsa. On ollut todellinen ilo työskennellä heidän kanssa ja nähdä heidän luottavaisen katsensa tulevaisuuteen. Työni on ollut niin antoisa että tulen jatkamaan niin kauan kuin jalkani minua kantavat ja sormeni liikkuvat. Lämpimästi useasti ajattelen heitä kaikkia.

ajatella ihmisestä heti mikä hän on, ennen kuin olen nähnyt? Minulle riittää kun juttelen hänen kanssaan kirjeitse ja saan puhua puhelimessa suoraan, tietysti on mukava saada valokuva etukäteen. Niin ja jos tiedän hänen syntymä aikansa niin silloin hän on minulle valmis tapaus. Silloin tiedän kannattaako edes tutustua.

Ihmisestä joko pitää tai ei.
Ellei ihmisestä tiedä mitään ennen tapaamista, ei ole varmaa että se ensimmäinen mielikuva joka syntyy, olisi oikea.
Jos on ihmisestä luonut mielikuvan vaikkapa kirjeiden perusteella ja sitten tavattaessa se kuva muuttuu, osoittaa se vain sitä kuinka tärkeitä eleet, ilmeet ja ääni ovat "tuntemisessa", muuttaen tai vahvistaen saatua ennakkokuvaa.

Haistelemalla koira kaverin löytää.
Hiljalleen tutustumalla löytää ihmisen.

Yleensähän ihmiset ensitapaamisella korostavat hyviä puoliaan. Kuka nyt heti rupeaisi kataluuttaan esittelemään? Se oikea "minä" tulee esiin vasta myöhemmin.

Valitettavan usein olen joutunut pettymään. Mukavaksi mieltämäi henkilö onkin jotain aivan muuta. Enkä satavarmasti ikinä opi. Aina olen innoissani; onpa mukava ihminen! Vaan annas olla ...

Mutta kyllä myönteinen ensivaikutelmä joskus on oikeakin. Onneksi.

kyllin voimakas.

ihmisiä eniten työn merkeissä.
Olenkohan outo, kun en osaa luoda mielikuvaa heti, vaan vasta vähän myöhemmin.
Sen kyllä näkee heti, onko puheliaampi vai hiljaisempaa sorttia.

Kerran esitelty minulle nainen, jota säikähdin. Oli niin kammottavan terävät ja kylmät silmät. Julma ihminen.

Pari kertaa olen voimakkaasti aistinut ensikättelyssä, että tämän ihmisen kanssa tulee hyvä ja lämmin ystävyys.

Olen tullut siihen tulokseen, että pitäisi uskoa ensivaikutelmaan enemmän. Itse en ole joskus ilmeisesti halunnut uskoa ja niin on mennyt metsään.
Tosin on myös asioita, jotka vaikuttavat tapaamiskokemukseen. Jos uusi tapaamasi ihminen vaikka pienesti muistuttaa jotakuta epämieluisaksi kokemaasi entistä tuttuasi, niin torjuntareaktio on valmis, vaikka toinen olisi kuinkakin erilainen luonteeltaan. Minulle jopa väärä etunimi on enne - niin, tiedän että se on täysin naurettavaa! On vain nimiä, joista en ollenkaan pidä ja jotka olevinaan kuvastavat jotakin ihmisestä. Tässäkin lienee taustalla vanha ikävä kokemus, mutta tämä nimiasia ei ole kuitenkaan yhtä merkittävä kuin tuo edellinen.
Kummallisen merkittävä on tuo alitajuinen muisto.

Saattaa jopa omasta mielentilasta riippua, miten ensi kertaa vieraaseen ihmiseen suhtautuu.
Olen kyllä aika usein huomannut ensivaikutelman pitävän paikkansa, mutta ei se aina ihan varma juttu ole.

Voihan se vieraskin olla joskus ihan eri tuulella kuin normaalisti.