Pieni on kaunista. Pieni kissanpentu, koiranpentu, karitsa, pikkupossu - voi herttileiri sentään. Ne ovat vastustamattomia!
Pieni käärme tai rotta - hyi helkkari. En ottaisi kotini nurkkiin.
Mutta kissan tai koiran ottaisin; JOS: minulla olisi tarjota sille inhimillinen elämä. Onko kissa varmasti onnellinen sisäkissana? Onko koiranelämää, jos vanut sisällä ja pääset ulkoilmaan x 2 päivässä. Minun mielestäni ei ole!
Kyllä eläinten on saatava elää mahdollisimman lähellä luontoa. Eräs eläinlääkäri kyllä väitti toista: Eläin tottuu, sopeutuu.. ehkä niin, mutta onko se onnellinen??
Onko sinulla kotieläintä? Mitä et ottaisi kotiisi mistään hinnasta?
Minä vastasin jo. Ei ole. Käärmeet ja liskot yms. saavat elää rauhassa - jossakin muualla. Vaikka niitä rivarissa ehkä voisi jossakin kopissa pitääkin.
Onko kotieläin parempi kuin oma "koti-ihminen" ;)
Miten lienee koon kanssa; pieni koko herättää suojelunhalun ja suuri koko antaa turvallisuuden tunnetta. Kuten koirissakin ;)
ÄH.
Pieni käärme tai rotta - hyi helkkari. En ottaisi kotini nurkkiin.
Mutta kissan tai koiran ottaisin; JOS: minulla olisi tarjota sille inhimillinen elämä. Onko kissa varmasti onnellinen sisäkissana? Onko koiranelämää, jos vanut sisällä ja pääset ulkoilmaan x 2 päivässä. Minun mielestäni ei ole!
Kyllä eläinten on saatava elää mahdollisimman lähellä luontoa. Eräs eläinlääkäri kyllä väitti toista: Eläin tottuu, sopeutuu.. ehkä niin, mutta onko se onnellinen??
Onko sinulla kotieläintä? Mitä et ottaisi kotiisi mistään hinnasta?
Minä vastasin jo. Ei ole. Käärmeet ja liskot yms. saavat elää rauhassa - jossakin muualla. Vaikka niitä rivarissa ehkä voisi jossakin kopissa pitääkin.
Onko kotieläin parempi kuin oma "koti-ihminen" ;)
Miten lienee koon kanssa; pieni koko herättää suojelunhalun ja suuri koko antaa turvallisuuden tunnetta. Kuten koirissakin ;)
ÄH.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Villakoirat. Helppohoitoisia, näin mukavuuden haluiselle yksilölle.
Mitään en kammoksu, joskus nurkistani voi löytyä jos minkälainen otus. Itsestäni lähtien :)
Yksi riittää..röyh..just iltapaa tässä..
Akvaario suunnitteilla ja jos muutama kalakin siihen..niitä kultasia, carassius auratusta..4-5 kappaletta.
on yksinäisyys, virikkeiden antaminen on ihmisten hommaa, eikä sitä pysty tekemään jos ei ole paikalla :) Ulkokissa on tietty eri juttu, pihalle vaan, ja se hakee virikkeet ite..
Rotukissa sopii hyvin sisäkissaksi, usein edelliset sukupolvet ovat olleet sisäkissoja, ja seikkailuvietti (onkohan sellaista) (heh, no nyt on) on laantunut. Sekin vaatii tietty virikkeitä, mutta nykyisin löytyy jo vaikka mitä valmiita leluja. Ja löytää se niitä itsekin, pelkkä ikkuna riittää. Tai kuten meillä, vessanpönttö :)
Luulen että eläin on onnellinen silloin kun sillä on lauma jota rakastaa, ja joka rakastaa sitä.
Meillä on kissa ja koira. Kissa on talon blondi. Äskenkin tuhisi tuossa toiselle kollille ikkunan läpi, ja hyppäsi välillä alas ikkunasta lattialle, ikään kuin se olisi lähtenyt seinän läpi toisen kimppuun.. eikä vaan kerran. Piti useamman kerran tsekata ettei ikkunan alta päässyt pihalle :)) Siitä tuli vaan mieleen.. jos uskoisin että meidän kolli osaisi haaveilla jostain muusta elämästä kuin mitä sillä on, antaisin sille liian suuret aivot :)) Ja toisaalta ymmärrän sun kantasi, muakin välillä itkettää lasten leppäkerttutarhojen puolesta, vaikkei niillä ole edes kissan kokoiset aivot..
Olen nähnyt söpöjä käärmeitä, mutta en tiedä haluaisinko välttämättä syöttää niitä :/ nälkään kuolis.. Ja eikiitos hämpyille tai skorpiooneille ://
Kappas vaan. Minä olen varmaan suotta tuhissut sisäkissojen yms. puolesta :)
Ehkäpä vitsi on juuri siinä, että jos otat eläimen "ei-luonnolliseen" ympäristöön, niin sinun on otettava siitä enemmän vastuuta. Elikkä tosiaankin; leluja, virikkeitä, ulkoilua jne. Siinäpä se. Miten, kun alkuhuuma haihtuu ja perhettä nukuttaa aamuisin ;) Kuka ulkoiluttaa mirriä tai hauvaa? Siinäpä se.
se ei välttämättä osaa tapella ketun tai supikoiran kanssa, eikä kestä niin hyvin niitä tauteja mitkä maatiaiskissalle on helppo nakki. Itse asiassa, jos meidän kollin kasvattaja saisi tietää että kisu nykyisin seikkailee vapaana päivisin, saisin kunnon tupeenrapinat. Sellainen on hänen mielestä vastuutonta ja pöyristyttävää :)
Mirriä ei tarvi ulkoiluttaa, se oppii vaikka käymään vessassa jos opetat :) no vähintäänkin hiekkalaatikolla. Ja tiesitkö että koiran fysiologia on sellainen, että sillä erittyy "merkkaamistarpeita" vaan kun tulee mahdollisuus merkata. Joten jos iso koira käskee sut aamulla lenkille, se pomottaa sut :) Pentu on tietty eri juttu, mutta sitähän ei pitkälle tarvi edes viedä.
Virikkeitä ne pihakoiratkin tarvitsee, tai niistä tulee räksyttäviä piskejä.
..kissi joka saa mennä liesuta vapaasti.
Naapurit tykkää siitä eikä kukaa ole vielä valittanut.
Tierän tierän että kiinni sen pitäis lain mukaan olla mutta ei se oo kissan elämää semmonen.
Se on leikattu joten reviiri ei oo laaja eikä kus...pissikkään ympäriinsä.
Lintuja se ei tohdi mun aikana kyteksiäkkään kun tietää että raihaannun.
Se on viisas elukka!Tietää kaikkea muutakin.
Koira on ollut harkinnassa pitkään mutta ei tuota vielä ole hankittu.
Se on oltava pihakoira.
Hämähäkkejä sun muita asustelee nurkissa mutta rahtaan niitä pihalle.
Käärmeet,liskot ynnä muut ei ole lemmikkejä.
Enkä oikeestaan hyväksy lemmikiksi mitään joka on häkissä!
Vapaus se olla pitää!
Meillä on koira, aika pieni pystykorva, mutta siltikin mitä parhain lenkkikaveri minulle, murheen jakaja murkkuikäiselle likalle, pelkojen ja yksinäisyyden poistaja pojille... Ihana seuralainen meille kaikille!
Sillä on siis seuraa ja virikkeitä, näyttää ja tuntuu virkeältä ja onnelliselta. Luulen, että se nauttii siitä, kun se saa lasten koulupäivinä olla muutaman tunnin ihan yksikseen. Lomapäivinäkin se ryömii sänkyni alle moneksi tunniksi nukkumaan - keskellä päivää.
200-litraisen akvaarioni juuri myin. Sitä harrastin toistakymmentä vuotta, mutta nyt vain tuli mitta täyteen. Kotimme on sen verran lämmin, että sen hoito kävi välillä turhan työlääksi ...
Käärmeitä ja liskoja, hämähäkkejä, hiiriä, rottia, marsuja, kaneja... - ei kiitos.
Kissan pennut ovat söpöjä, mutta ... tämän ihan hiljaa kuiskaten, häpeillen tunnustan: pelkään kissoja, niiden silmiä. Ei siis kissaa meille.
*noin 5-vuotiaana menin leikkimökkiini. pöydällä istui iso kissa ja hyppäsi sihisten naamalleni... oli huutanut kuin kuoleman hädässä. kynnen jäljet sain kasvoilleni, mutta ainoat pysyvät arvet jäivät mieleeni*
On ollut murhetta ja surua viime aikoina. Eipä tarvitse kuin pistäytyä "eläin-kotiin" kylään ja heti on parempi mieli.
Kissat ja koira. Siis meillä. Mutta eläimistä puheen ollen...
Kaikkein hellyttävin "eläinlapsi", jonka tietenkin olen nähnyt vain telkkarissa, on norsu.
Ensi askeleitaan ottava satakiloinen elefantti! Mikä vetoavuus, mikä kaikkinainen liikuttavuus! Hoipertelevat töpöjalat, harvakarvainen selkä, arat, suurinakin tihruisilta vaikuttavat silmät, sydämeenkäyvän lapsekkaat vartalon ja raajojen mittasuhteet... niin puhdas ja viaton kokonaisuus.
Ja pisteenä iin päällä SE JUTTU, joka tekee norsusta norsun. Nenän ja ylähuulen yhdistelmä: kärsä. KÄRSÄ. Sellainen lutunen lötkö, koskettamaan houkuttava, uusi ja utelias, herkkä ja henkilökohtainen.
Missä voisi päästä näkemään norsunpoikasen? Leperrellä sille, paijata sitä ja antaa sille nimen? Oikea vastaus: ei missään. Jos kietoisin käteni vastasyntyneen elefantin kaulalle, äitinorsu luultavasti kietoisi kärsän vartaloni ympärille, niittaisi minut täysillä lattiaan ja tallaisi koko viiden tonnin massallaan kalloni lyttyyn kuin vesimelonin. Ja siinä tilanteessa se olisi minulle ihan oikein.
niin oma pikku apina - sellainen minikokoinen vauva. Se olisi ihana!
Tai tosi pieni poni...Huoks
on kaksi leikattua kissaa..Saavat hupsutella ulkona niin paljon kuin haluavat.Toinen on noin 5v, ja toinen menee jo seittemäätoista ikävuotta..
Rottia en ottaisi husholliini, enkä käärmettä..:¤
Omalta kohdalta voin sanoa sen, että vähintään kolme kertaa päivässä koirien kanssa lenkillä. Koirani ovat asuneet läpi elämänsä joko omakotitalossa tai rivitalossa eli koirillani on ollut mahdollisuus olla ulkona myös aidatulla pihalla. Myös koirani ovat säädelleet tekemisiäni, sillä ei heitä raaski jättää pitkäksi aikaa yksin. Ainoa henkilö, jolle voin kuvitella jättäväni koirani hoitoon, on oma äitini.
Koira on ykkönen lemmikkinä, toisena tulee islanninhevonen, kolmanneksi voisin ottaa rapuja akvaarioon.. En pidä matelijoista.. Rotat ovat symppiksiä.. Pidän kissoista, vaikka en ole kissaihminen..
Viime vuosi on ollut sen verran rankka koirien sairastelun tähden, etten näiden koirien jälkeen ota enää lemmikkiä. Varmasti tulen tekemään jossakin muodossa hyväntekeväisyyttä eläinten hyväksi. Toivon kuitenkin, että koirani viettävät vielä pitkän, hyvän vanhuuden.