Yhteishyvälehden artikkeli

lapseni saa 100€ viikkorahaa ja älyää puolet säästää. Toisella puolella tekee myös mitä itse haluaa. Kunnollisen kasvatuksen tuloksena hän ei todellakaan tuhlaa rahoja karkkeihin pelkästään, se taas näkyy ulkomuodossa ja täysin virheettömissä hampaissa. Säästöillä hän osti viimevuonna osakkeita eräästä pankista. Osumat olivat hyvät.

lapset vielä viikko rahaa,lapset on 9v ja 7v.
Jos meillä lapset saisi viikkorahaa niin sitä ei saisi kokonaan laittaa herkkuihin,esim. jos saisi 5€ niin korkeintaan 2€:lla saisi ostaa karkkia ja loput säästöön. Näillä säästössä olevilla rahoilla voisi sitten ostaa jotain tarpeellista kivaa itselleen.

Ei ole vielä sen ikäistä lasta että viikkorahaa jaettas, mutta kuvittelisin näin että meidän perheessä se tulis olee niin että kerran viikossa on se herkkupäivä, esim karkkia. Viikkorahan voisi käyttää sitten johonkin muuhun, esim säästää johonkin mieleiseen asiaan.

Minun mielestä on ookoo pitää herkkupäivä lapsille kerta viikkoon kun taustalla on terveellinen ja monipuolinen ruokavalio.

Minä en pentuna saanut syödä ollenkaan karkkia, sitten kun säännöt loppui niin hupsvaan kun maistui hyvältä ja se näkyi.. Että ääripäät on huonoja kumpaankin suuntaan. Kohtuus kaikessa.

Meillä lapsena oli sen verran pieni viikkoraha (olisiko ollut 5-10 mk), ettei sen tuhlaaminen viikossa karkkiin tehnyt meistä vielä lihavia. Me sisarukset olimme ja olemme edelleen hoikkia.

Mielestäni oleellisempaa on se, kuinka usein lapset saavat syödä karkkia. Karkkipussi kerran viikossa ei pitäisi lihottaa ketään, ja jos siihen lisäksi saa vielä saunajuomaa tms. kerran pari viikossa, niin ei se minun mielestäni vaikuta merkitsevästi.

Lapsena meitä kehotettiin kohtuuteen kaikissa asioissa syöminen mukaan lukien ja oleellista oli VANHEMPIEN ESIMERKKI. Selkeät ja yhteiset ruoka-ajat, ei turhaa napostelua ja kaapeissamme ei edes ollut tyrkyllä koko ajan joitakin herkkuja. Liikunta oli normaali osa elämää, ja silloin vanhalla kunnon 80-luvulla perheillä oli vielä aikaa hiihtää, pyöräillä ja lenkkeillä yhdessä arki-iltaisinkin. Tietty veljelläni ja minulla on ollut vielä oma liikuntaharrastustin aikanaan: minulla jumppa, veljellä useampia pallopelejä jne. Liikumme muuten vielä tänä päivänäkin.

Mielestäni vanhempien kuuluu siis säätää viikkoraha sopivan pieneksi sekä karkkipäivä kerran viikossa. En haluaisi myöskään kuskata lastani joka paikkaan autolla, vaan on opittava myös kävelemään bussille ja fillaroimaan.

Oman tyttöni kohdalla olen myös ajatellut, etten opeta häntä liian aikaisin jäätelölle ja makeisille. Kyllä hän ehtii aikanaan oppia niiden syömisen joka tapauksessa.

En kuitenkaan haluaisi antaa myöskään lapselleni sellaista kuvaa, että ihmisen ruokailutottumukset ja peruskunto ovat hänen ihmisyytensä mitta. Haluan näyttää omalla esimerkilläni, että meillä liikutaan ja syödään kunnolla, mutta ei erilaiset tavat tee muista automaattisesti paskasakkia.

Turhamaisuuteen taipuvaisena ihmisenä minun täytyy myös kiinnittää siihen huomiota, etten peilaile liian kriittisesti lapseni nähden tai siirrä omaa vyötärönkutistusprojektiani hänen pohdittavakseen. Vaikka pidän kauniista vaatteista ja laittautumisesta ym. niin ihmisyys ja naiseus syntyy aivan muusta kuin oman kehon kontrolloinnista ja syömisten ja liikuntapisteiden laskemisesta. Mielestäni on elämä muuttuu hyvin kapea-alaiseksi, jos sen ainoana tavoitteena on keskittää ajatukset nautittuihin ja kulutettuihin kaloreihin.

vastasin: Meillä ei makseta viikkorahaa.

Minä en maksa olemassaolokorvausta lapsilleni
- eivätkä he minulle.

Minä en myöskään maksa lapsilleni korvausta yhteisen kotimme hoitamisesta
- eivätkä he minulle.

Koko perheen tulot eli minun palkkani, lapsilisät ja osalle lapsista tulevan orvoneläkkeen laitamme yhteiseen pottiin, josta maksetaa laskut, elämiskulut ja huvitukset. Kaikille.

Alkuperäiseen realniinan ajatukseen liittyen minä ehdottomasti sallin lapsilleni karkit sekä kahviloissa ja ravintoloissa käynnit ystäviensä kanssa.
Tosin karkkeja ja sipsejä syön vähiten minä - ja myös olen koko lauman ainoa ylipainoinen.

meillä lapsilla on karkkipäivä ja se on ihan reilu satsi minkä sillä rahalla karkkia saa. Osaavat jo junailla niin että ostavat isoja pakkauksia ja jakavat ne sitten jne joten monasti jää toisellekin päivälle. Loistavaa että osaavat huomioida miten saa enemmän, mutta parin päivän mässytys on toisaalta vähän huono juttu..

Mutta viikkorahan sijaan meillä on kuukausiraha. Kerran kuussa summa on isompi jolloin sillä voi oikeasti ostaa mitä vain eikä vain karkkia. Jos ajatellaan että rahaa saa pari euroa viikoss aniin ei sillä osta mitään muuta kuin namuja. Ja toisinpäin; kuukausirahalla ei saa ostaa karkkia tai mitään syötävää muutakaan..

Isommat saavat jo omasta tahdostaan sitten kaiken rahan käteen kerran kuussa joten ostavat karkkia tahtonsa mukaan ja aika luurangoilta nuo näyttää, hampaatkin kunnossa. Liekö sitten kyse siitä, että karkkia ei todellakaan mätetä vaan ostavat sitä myös harkiten. Toinen syö mielellään esim patukan päivässä ja toinen mässää kerran viikossa tai kahdessa ihan urakalla. Kummallakin on selvästi sopiva tapa eikä ylimääräistä ole kertynyt.

Ei viikkoraha opeta ketään epäterveellisiin ruokailuihin. Kyllä se ruokailutottumus syntyy kotona pitkän ajan kuluessa. Jos kotona syödään terveellisesti niin tekee ne lapset kotoa muutonkin jälkeen ja toisinpäin. Vaikka kaikilla on varmaan joku hampurilais ja pitsa-vaihe niin se on ohimenevää kyllä ja sen lisäksi salaatit ja kasvikset on kunniassa. Makuasiat kun on oppimisjuttuja..