oma aktiivisempi juice kuuntelu loppui pyromaani palaa rikospaikalle lphen, lähinnä sen huonouden vuoksi. toki sen jälkeiset isoimmat hitit ovat tutuksi tulleet (mm norjalainen villapaita, daisarit, siniristiloppumme, rakkauden ammattilainen, kaksoiselämää).
miten juicen loppusuoran tuotantoon pitäisi suhtautua, ja mistä kuuntelu kannattaisi (vai kannattaisiko) aloittaa? joitain hirveitä päästöjä ainakin on, vai onko palstoilla joku, joka tykkää esimerkiksi tekeleistä kun allah saapuu kaupunkiin tai hypätään koskeen tai action?
miten juicen loppusuoran tuotantoon pitäisi suhtautua, ja mistä kuuntelu kannattaisi (vai kannattaisiko) aloittaa? joitain hirveitä päästöjä ainakin on, vai onko palstoilla joku, joka tykkää esimerkiksi tekeleistä kun allah saapuu kaupunkiin tai hypätään koskeen tai action?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokaisella tietysti on oma makunsa, ja siksi suosituksia on hieman hankala antaa. Mun mielestä nimittäin Pyromaani palaa rikospaikalle on eräs parhaista Juicen levyistä, jo pelkästään biisien "Pyhä toimitus", "Musta aurinko nousee", "Mimosan hipiä" ja "Turvallisuus & Yhteistyö" ansiosta.
Loppupään tuotantoa tutkaillessa kannattaa huomioida, että Juicen tuotanto kehittyi loppuun asti. Eihän Juicen olisi ollut järkevää tehdä 2000-luvulla samanlaisia biisejä kuin 70-luvulla, kun ne biisit kerran on jo kertaalleen tehty. Aika usein ihmiset odottavat, että pitäisi jäädä tekemään samanlaista tuotantoa, mitä yleisö on jo ennestään tottunut odottamaan. Juice ei kuitenkaan halunnut tehdä niin, vaikka kaupallisessa mielessä se olisi varmasti ollut kannattavampi ratkaisu.
Loppupään tuotanto on sanoitusten osalta mielestäni viimeistellympää ja hiotumpaa kuin alkupään, mutta musiikillisesti se ei aivan vedä vertoja Grand Slam -aikakauden biiseille.
Loppuun asti Juice oli sanoituksissaan hyvin rehellinen ja omaelämäkerrallinen. Aivan loppuaikojen tuotannosta (Vaiti, aivan hiljaa) ainakin minulle välittyy monia tunteita: yksinjäämisen pelkoa, kuolemanpelkoa, mutta myös optimistisuutta, lämpimyyttä. Sanoitusten tasosta kertoo, että minäkin pystyn nuo tunteet hyvin aistimaan, vaikkeivät ne tällä hetkellä omaa elämääni kaikilta osin kosketakaan.
Kuten sanottu, nämä ovat makuasioita. Jos nyt jonkin suosituksen kuitenkin annan, kannattaa kuuntelu aloittaa esimerkiksi "Kiveä ja sämpylää" -levystä. Kyseinen levy muodostaa sisällöllisesti melko eheän kokonaisuuden sikäli, että kyseisen albumin kaikki biisit viittaavat jossain mielessä Kalevalaan.
Levyt Minä ja Sinä ovat ehkä musiikillisesti "erilaista" Juicea ja vaativat paljon kuuntelua avautuakseen, mutta ainakin meikäläisen soittimessa ne on soineet paljon. Kiveä ja sämpylää on ehkä helpoiten lähestyttävä levy tästä uudemmasta tuotannosta ja avautuu helposti, sen sijaa esimerkiksi Haitaribussi levyn tarkoitusta en ole vielä oivaltanut.
...ja tunnustan: Action on yks suosikeistani ;-)
Kerrosluukussa armoilla häädön suvereeni hallinta on kaukosäädön...