Olin työpaikka ruokailussa. Iso pöytä, paljon ihmisiä ja kaikki kääntyvät katsomaan minua kun puhun. Paniikki. Kädet alkaa täristä, en saa syötyä ruokaani kun tuntuu ettei haarukassa pysy ruoka enkä saa vietyä sitä suuhuni. Ajattelen että pois olisi päästävä, mutta en uskalla lähteä koska pelkään että kädet tärisevät niin paljon etten saa vietyä tarjotinta. Tästä seurauksena pelko, koska seuraava kohtaus tulee. Muutamia kuukausia ollut stressiä ja tuntuu että tilanne pahenee koko ajan entisestään. Propralia määrätty mutta en ole sen käyttöä aloittanut, joskus satunnaisesti ottanut. En haluaisi turvautua lääkkeisiin ja mitä se auttaisi, kun kuitenkin se kaiken paskan pohdiskelu tulee mun päästä eikä sitä millään pillerillä poisteta. Itsetarkkailu lisääntyy ja tuskin se tulee helpottamaan tilannetta. Mitä mun pitäis tehä? Oon tavallinen ihminen, en mikään sekopää ja silti mulle tapahtuu tällästä. Auttakaa, tarviin apua. Oon vasta 26 vuotias ja nyt jo tuntuu et mun kroppa on ihan piipussa. Harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti. En käytä kahvia, tupakkaa ja alkoholiakin vain viikonloppusin.
Mitä pitäisi tehdä?
tietämätön ja pelokas
6850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehdottomasti aloita lääkitys.lääke rauhoittaa. Pahimmat oireet helpottavat sillä. iTSE OLEN kärsinyt pan.häiriöistä ja tiedän että on tuskaa kokouksissa yms. tilanteissa. Asennoituminen pitää myös muuttaa jos pan.häiriöitä. Lääke asenne tosi hyvä yhdistelmä. Itselläni töissä tosi pahat paniikkikohtaukset. puhuin työkavereiden kanssa, nyt he tiedostavat tilanteenn ja pystyn olemaan heidän kanssaan normaalisti.myös tärinä poistunut.kaupassa käynti sujuu jo paremmmin. tsemmpi' sinulle!=)
Minulla on juuri samanlaisia oireita ollut jo parikolmevuotta. Kahvin jätin pois ja vähensin alkoholin käyttöä joka hieman auttoi, mutta juuri sellainen tunne että menee makarooniksi ja tuntuu kuin lihakset puuttuisi kokonaan on silti vielä erittäin kiusallinen olo. Liikunta voisi myös auttaa mutta en ole sellaista tyyppiä. Bentsodiatsebiinit http://fi.wikipedia.org/wiki/Bentsodiatsepiini ovat mainio apu niin ahdistukseen kuin siitä tulevaan tuskaisuuteen. Tosin niillä on riippuvuuspotentiaalia melkoisesti ja siksi niitä pitäisi syödä vain tarvittaessa ja mahdollisimman pieniä annoksia. Yksi asia mikä voisi myös auttaa on itsetunnon kohottaminen.
Itse olen käynyt läpi samt vaivat, kokeillut lääkkeitä ja terapiaa mutta omat konstit olivat inoat toimivat.
Lääkkeillä voi onnistua poistamaan noita oireita mutta ne vain "koteloivat" itse vaivan, eivät paranna.
Useimmiten sivuvaikutukset ovat yhtä pahat tai pahemmat kuin itse "sairaus" ja monelle lääkkeet aiheuttavat persoonallisuudenmuutoksen jota itse ei tajua mutta lähimmät kyllä näkevät. Kaikki tähän käytetyt lääkkeet aiheuttavat myös suurelle osalle riippuvuuden.
Tutustupa alla olevaan viestiketjuun.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000405&posting=22000000027989660
Siis joka paikkaan vaan omat eväät mukaan! Työpaikka- ja kouluruokalat ja ravintolat käyttävät kaikki niin paljon puolivalmisteita ja lähes kaikkiin ruokiin saadaan maku liemijauheilla (eli glutamaateilla)
jos ihmisen elimistö ei osaa käsitellä glutamaattia niin kovin hankalaksi käy elo mutta ainakin minulle terveys on tärkeä, en ryhdy puoskaroimaan aivokemiaani vaarallisilla synteettisillä kemikaaleilla jos paremman tuloksen saa aikaan poistamalla ravinnostaan ongelman aiheuttajan.
Onhan sitä muitakin ruoka-aineallergioita.
Kannattaa hakeutua lääkärin juttusille, jos todella tunnet haittaa tuosta inhottavasta vapisemisesta.. Kuullostaa niinkuin sinulla olisi sosiaalisten tilanteiden pelko, joka oireileen esim. ruokailutilanteissa, itse olen kärsinyt samoista oireista... Tosin lääkityksellä nuo oireet ovat jo melko hyvin hallinnasssa.
Itsestäni voin sanoa senverran, että mikäli tuo oire kiusaa sinua niinkuin kiusasi minua nuorempana, voi edessä olla masentuminen. Joten hakeudu lääkäriin mikäli tuo ikävä ahdistuneisuus/panikointi jatkuu. Voit puhua lääkärin kanssa terapiasta/lääkityksestä, tai siitä mitä asialle olisi tehtävissä. Et ole ainoa joka kärsii ko. vaivoista, ne ovat tuttuja myös minulle. Eikä panikointi tee hullua kenestäkään, ihmisillä on taipumusta erilaisiin sairauksiin/oireiluihin, joko fyysisesti tai henkisesti.