Olen miettinyt itsetykönäni vanh.lestadiolais-kristittyjen keskustelukulttuuria.
Täällä internetin keskustelupalstalla ihmiset avautuvat keskustelemaan, kyselemään ja kyseenalaistamaan annettuja totuuksia.
Nyt kuitenkin yhä enemmän seurapuheissa kehoitetaan avointa keskustelua seurakunnan sisällä sen sijaan että asioita ruoditaan täällä keskustelupalstoilla. Kehoituksissa on usein syyllistävä sävy, sen sijaan että mietittäisiin MISTÄ JOHTUU se että ihmiset eivät uskalla puhua avoimesti mieltä askarruttavista asioista. Miksi ei pohdita asioiden syitä ja mietitä, miksi ihmiset eivät uskalla avautua?
Hoitokokousten perintö on juuri tämä, että emme vieläkään uskalla kunnolla avautua ja kyseenalaistaa asioita, koska pelätään sitä, että julistetaan epäuskoiseksi ja joutuu ulos tästä yhteisöstä. Ja vaikka me nuorempi sukupolvi emme välttämättä muista tai olleet vielä syntyneetkään noiden myrskyjen aikaan, silti se on vaikuttanut meidän vanhempiimme ja sitä kautta uskonnolliseen kasvatukseen, mitä olemme kotona saaneet.
Internetin keskustelupalstat ovat mahdollistaneet keskustelun avoimuuden, koska ei ole tarvinnut pelätä leimautumista harhaoppiseksi.
Mutta: rakkaudessa ei ole pelkoa. Olisi todella ihanaa, jos oikeasti pystyttäisiin avoimeen tuuletukseen uskovaisten kesken. Silloin voitaisiin päästää irti monista epäselvistä taakoista ja siteistä.
Täällä internetin keskustelupalstalla ihmiset avautuvat keskustelemaan, kyselemään ja kyseenalaistamaan annettuja totuuksia.
Nyt kuitenkin yhä enemmän seurapuheissa kehoitetaan avointa keskustelua seurakunnan sisällä sen sijaan että asioita ruoditaan täällä keskustelupalstoilla. Kehoituksissa on usein syyllistävä sävy, sen sijaan että mietittäisiin MISTÄ JOHTUU se että ihmiset eivät uskalla puhua avoimesti mieltä askarruttavista asioista. Miksi ei pohdita asioiden syitä ja mietitä, miksi ihmiset eivät uskalla avautua?
Hoitokokousten perintö on juuri tämä, että emme vieläkään uskalla kunnolla avautua ja kyseenalaistaa asioita, koska pelätään sitä, että julistetaan epäuskoiseksi ja joutuu ulos tästä yhteisöstä. Ja vaikka me nuorempi sukupolvi emme välttämättä muista tai olleet vielä syntyneetkään noiden myrskyjen aikaan, silti se on vaikuttanut meidän vanhempiimme ja sitä kautta uskonnolliseen kasvatukseen, mitä olemme kotona saaneet.
Internetin keskustelupalstat ovat mahdollistaneet keskustelun avoimuuden, koska ei ole tarvinnut pelätä leimautumista harhaoppiseksi.
Mutta: rakkaudessa ei ole pelkoa. Olisi todella ihanaa, jos oikeasti pystyttäisiin avoimeen tuuletukseen uskovaisten kesken. Silloin voitaisiin päästää irti monista epäselvistä taakoista ja siteistä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Juuri näin on. Hoitokokousaika elää yhä. Niinkauan se elää nimenomaan ry:n sisällä kuin siitä ei ole parannusta tehty ja avoimesti tunnustettu harhaoppeja ja virheitä. Tälläkin palstalla usein kysytään , mitä siitä olisi hyötyä jos anteeksipyyntö esitettäisiin, hyöty olisi se, että mainitsemasi kaltaisesta pelosta voisi päästä irti.
On täysin totta, että hoitokokoukset ovat olleet erittäin traumaattisia kokemuksia kaikille osapuolille, jotka niitä nähneet tai ovat olleet niissä tavalla tai toisella mukana.
Hoitokokouksissa asetelma oli aina syyttäjä vastaan syytetty, oikeassa oleva vastaan väärässä oleva, synnitön vastaan syntinen, vallankäyttäjä vastaan alamainen.
Näissä "oikeudenkäynneissä" jaetiin tuomioita pienen joukon säätämän "heikkisaarislaisen" lain nojalla. Tätä sovellettua lakia ei oltu demokraattisesti säädetty, eikä missään laiksi vahvistettu. Tämä laki oli kypsynyt yhden maallikkosaarnaajan päässä, mutta joka kuitenkin oli saanut siunauksensa SRK:n päättävissä elimissä ankaran valtataistelun ja hajaannuksen kustannuksella. Tämä laki on siis voittajan laki ilman puolustautumisoikeutta.
Kun tällaisen voittajan säätämän mielivaltaisen ja yksipuolisen lain nojalla ryhdytään erottelemaan väkeä vuohiin ja lampaisiin, syntyy todella pahaa jälkeä. Jaetut tuomiot eivät mitenkään voi olla tasapuolisia eivätkä oikeudenmukaisia, kun itse lakikaan ei sitä ole.
Tämän ankaran lain armottomalla käytöllä synnytettiin niin valtava pelko ja pelonsekaiseen kunnioitukseen perustuva auktoritettiasema SRK:ta ja sen asettamia puhujia kohtaan, että vielä 40 vuoden jälkeenkin on pelko päällimmäisenä tunteena riviveeällien ajatuksissa. Tämä suuri pelko peittää alleen aidot ehdottoman rakkauden tunteet lähimmäisiä kohtaan.
Tässä lyhykäisesti minun käsitykseni veeällien keskustelemattomuudesta.
Kun teille sanellaan mikä on oikein ja väärin ja
näistä asioista kielletään keskustelemasta.
Jos kaikki tottelette teistä tulee varsin yhtenäinen joukko ja yhtenäistä joukkoa on tosi
helppo hallita. Tämän ovat TIENNEET valtaapitävät
tuhansia vuosia.
Vallankytöstähän hoitokokoukissakin on ollut pohjimmiltaan kysymys. Juuri tuo, että liikkeen johto vaati silloin ja vaatii edelleenkin kaikilta alamaisiltaan täsmälleen samanlaisten muodollisuuksien täyttämistä, osoittaa todeksi sen, että vallankäytöstä on kysymys. Pelokasta ja arkaa joukkoa on helppo hallita, mutta se edellyttää myös pelon ilmapiirin säilyttämistä ja ylläpitämistä.
Tuo mitä kirjoitit siinä on koko juju!
"Pelokasta ja arkaa joukkoa on helppo hallita, mutta se edellyttää myös pelon ilmapiirin säilyttämistä ja ylläpitämistä. "
mutta hoitokokousten seurauksena Ry:n piiristä syystä tai toisesta lähteneille tämän kanavan keskustelut ovat osoittautuneet tärkeiksi.
Ry:n piirissä saatetaan ihmetellä, miten joku on voinut säilyttää uskonsa, vaikkei Ry:llä enää kuljekaan. Vastauksena omalta osaltani sanon, että tuon jälkeen usko on tullut vain entistä tärkeämmäksi. Miksi minä olisinkaan hädän hetkellä hylännyt oman Vapahtajani? Yhteisöstä lähteminen tiesi milteipä täydellistä ystävien kaikkoamista ja seura- ym. menojen loppumista, mutta Jumala ei milloinkaan jätä lastaan!
Inhimillisesti ajatellen olisi ollut helppoa (?) myöntää jos jonkinlaiset väärät henget itselleen ja ne olisi sopivin sanakääntein voinut jopa saada anteeksikin ja sillä konstilla elämä yhteisössä olisi jatkunut. Tuollainen on kuitenkin väärin.
Mikään ei sitäpaitsi ollut enää entisellään.
Olen matkalla taivaaseen eikä silloin ole varaa poiketa oikealle eikä vasemmalle. Kun tuo oli selvästi kirkastunut vuosien käymistilan jälkeen, ei ratkaisua ollut enää vaikea tehdä, se jopa helpotti.
Toivon, että nykyisten ry:läisten joukosta löytyisi niitä, jotka uskaltavat ottaa nuo menneet, vielä selvittämättömät asiat puheeksi.
SRK:n pitäisi tunnustaa ääneen ja pyytää anteeksi hoitokokous-asiaa, että pelvon henki lähtisi pois uskovaisita.
Minä olen omakohtaisesti kokenut pelon, koska mistään en ole uskaltanut puhua koska olen pelännyt "väärää henkeä". Sairastuin sen takia masennukseenkin.
Kun asia tunnustetaan julkisesti ja pyydetään anteeksi julkisesti niin asiat korjaantuvat ja vapaa keskusteluilmapiiri palautuu, ei tarvi täällä keskustella.
Täällä yksi joka kokee noin.
Nelikymppisenä en itse ole noista hoitokokouksista saanut suurempia traumoja, eivätkä myöskään vanhempani. Ehkä tuolla tuolloin asumallamme paikkakunnalla oli aika fiksuja ihmisiä.
Nykyisellään en ihan oikeasti uskalla avata keskustelua esimerkiksi Oulussa paikallisen järjettömän toimitalon laajennuksen tarpeellisuudesta. Sitä on yritetty moneen otteeseen, mutta eräs "suuri veli" on sitä mieltä että sitä tarvitaan ja hän sen päätöksen sai myös "yksimielisesti" aikaiseksi.
Vähän tuon jälkeen kyseinen veli piti uskomattomimman kuulemani seurapuheen. Uuden vuoden aikaan hän käytti yli puolet seurapuheestaan tuon "yksimielisen" päätöksen puolusteluun.
Tiedän hänen saavan syyllistetyksi kaikki eri mieltä olevat, joten yksittäisenä pienenä siionin työmuurahaisena en uskalla lähteä keskustelemaan noista asioista. Olo ei kuitenkaan ole hyvä, ja samaa ovat kertoneet ne muutamat muut joiden kanssa olen asiasta keskustellut.
Isot kengät ne on jotka tallaa ainakin Oulussa.
""Juu, rakkaudesta kotiäidit leipovat pullaa ja rieskaa myyjäisiin joka toinen ilta seuraavat 50-vuotta talon maksamiseksi.. :)""
Kyllä raastaa sydäntä!!
Minusta tämä asia ei kuulu hoitokokous-asiaan.
Ehkä se niin kuuluu, että ihmiset eivät uskalla puhua ääneen.
Minä kuitekin olen sitä mieltä, että Oulun ry kannattaa korjata ajanmukaiseksi. Se on todellakin ankea, jos uudistamalla saataisiin viihtyisämpi paikka niin se on kaikkien etu.
Tarkoitushan on laajentaa kahvitilaa, että sinne sopisi isompia ryhmiä, mm. nuoria. Muutenkin tehdä nykyaikaisemman ja viihtysämmän näköinen tila.
En ole vastaan myyjäisiä enkä yhdessä työskentelyä.