Ajattelin alkaa jalostamaan omia hiivakantoja sillai että kun viinini (esim. mustikka) käy kuumimmillaan, kaavin pinnalta marjamössökuohua talteen ja yritän käynnistää seuraavan satsin mahdollisimman pitkälle sillä. Tarkoituksena siis käyttää mahdollisimman vähän valmishiivoja ja mahdollisimman paljon marjojen omia pölyjä.
Kysymys kuuluukin mikä olisi paras tapa säilöä mössö uutta käyttöä varten? Jos kuivaan sen, kuoleeko hiiva tyystin, tartteeko se vähän kosteutta elääkseen? Pakastaminen voisi toimia - niinhän luonnossakin hiivat elävät talven yli. Säilyykö tuollainen hiiva jääkaapissa kauan, pitääkö sitä ruokkia jollain?
Onko kellään kokemuksia tosta?
Kysymys kuuluukin mikä olisi paras tapa säilöä mössö uutta käyttöä varten? Jos kuivaan sen, kuoleeko hiiva tyystin, tartteeko se vähän kosteutta elääkseen? Pakastaminen voisi toimia - niinhän luonnossakin hiivat elävät talven yli. Säilyykö tuollainen hiiva jääkaapissa kauan, pitääkö sitä ruokkia jollain?
Onko kellään kokemuksia tosta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei tosta oikein tahdo tulla mitään; hiivakannat vaativat täysin steriilin tilan, joka pitää olla kuin leikkaussali. Ilmassa lentelee aina vieraita hiivakantoja ja ne saattavat pilata viljelmät.
Oluttehtailla on oluen hiivan viljelemiseksi erilaisia sammioita ja panimomestari ei päästä lähellekään vierailijoita, jotta kanta pysyisi puhtaana. Hiivat vaativat tarkoin säädellyn lämpötilan (jopa asteen kymmenesosan tarkkuudella) ja kosteuden sekä ravinteen (sokeri) Hiivaviljelijän ensimmäinen kokemus on, että syntyy hometta.
Viiniä valmistettaessa sen oma luonnollinen hiivakanta tulee mäskiin marjojen ja rypäleiden pinnalta. Viininviljelijät eivät lisää mitään ulkopuolisia hiivoja viiniinsä.