Kohta sairaslomani sitten nyt loppuu.
Masennuksen/burnoutin takia olen ollut nyt muutaman viikon pois töistä. Tuli tämä loma kyllä tarpeeseen. Edes hieman taukoa jatkuvaan väsymykseen ja itkemiseen. Yksi viikko oli jopa hyvä, jaksoin tehdä kaikkea mitä halusinkin, tai no, edes jotain muuta kuin pakolliset asiat...
Paluu pelottaa ja ahdistaa kuitenkin. Pelottaa, kuinka työpaikalla työkaverit suhtautuu minuun. En ole syytä kertonut, koska eipähän se heille kuulu. Vähän muutenkin arveluttaa, olenko tosiaan vieläkään niin kunnossa että jaksan 8h/5pv/vko töitä tehdä. Ahdistus ja epätoivo valtaa mielen vähän väliä, muutaman kerran päivässä ja yöllä myös..
Miten teillä muilla töihin palanneilla on paluu sujunut? Miten tätä töihinpaluuahdistusta voisi vähentää?
Masennuksen/burnoutin takia olen ollut nyt muutaman viikon pois töistä. Tuli tämä loma kyllä tarpeeseen. Edes hieman taukoa jatkuvaan väsymykseen ja itkemiseen. Yksi viikko oli jopa hyvä, jaksoin tehdä kaikkea mitä halusinkin, tai no, edes jotain muuta kuin pakolliset asiat...
Paluu pelottaa ja ahdistaa kuitenkin. Pelottaa, kuinka työpaikalla työkaverit suhtautuu minuun. En ole syytä kertonut, koska eipähän se heille kuulu. Vähän muutenkin arveluttaa, olenko tosiaan vieläkään niin kunnossa että jaksan 8h/5pv/vko töitä tehdä. Ahdistus ja epätoivo valtaa mielen vähän väliä, muutaman kerran päivässä ja yöllä myös..
Miten teillä muilla töihin palanneilla on paluu sujunut? Miten tätä töihinpaluuahdistusta voisi vähentää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En minäkään.
Itse olen palaillut töihin pari kertaa mental casen takia ja muut suhtautuvat, kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan. Aluksi tietty oli ahdistavaa, kun ei tiennyt sitä, mutta löysin rantein takaisin vain. Olokin paranee, kun saa rutiinit paikoilleen. Oletettavasti olet nainen, mutta luulisin sen olevan näiltä osin samanlaista.
Olin aikoinaan vuoden pois työstä sairaslomalla ja meinasin etten mene enään koko työpaikkaan pelkäsin että työkaverit tarkkailevat onkohan tuo nyt ihan täysjärkinen :)
Eka tunti oli vaikeaa ,mutta työpäivän päätyttyä olin tosi onnellinen että jaksoin sen tunnin sillä sen jälkeen taas kaikki sujui lähes kuin ennen .
Avoin olen aina ollut enkä keksinytkään mitään peitejuttuja vaan kerroin mikä vaivasi ,samanlaisia vajavaisia ihmisiä ne työkaveritkin ovat ja kun itse näyttää heikkoutensa toisenkin on helpompi tunnustaa "väsynyt olen minäkin"
Kokeile ihmeessä työelämää jos et jaksa niin ei kun uutta lomaa vaan .Mielenterveydelle on kyllä hyvä palata ihmisten ilmoille .
Vaikeaa tietenkin näin kehoittaa ketään kun ei tiedä missä voinissa itsekukin on ,kerron vaan omista kokemuksistani .
Tsemppiä sille eka tunnillesi !
Riippuu ihan omasta voinnistasi milloin kannattaa palata töihin.
Liian aikaisin paluu johtanee pikapuoleen uudelle lomalle. Hae lääkäriltä lisää lomaa jos näin on, tuo muutama viikko ei välttämättä riitä.
Tunnet kyllä milloin olet valmis työhön, eikä sitä palaamista kannata pelätä, sinun ei tarvitse jos et halua, kertoa kenellekkään, mutta toisaalta voisi olla ihan hyvä ottaakin puheeksi johtuuhan oireilusi todennäköisesti juuri työstä.
Mistä sen tietää onko työkunnossa vai ei? Vieläkin väsyttää ja BDI-pisteet vakavan masennuksen puolella eikä ne tuosta näytä vähenevän..
En tunne rajojani hyvin. Silloin kun tuntuu ettei enää oikeasti jaksa, niin pakon edessä jaksaa itseasiassa vielä vaikka kuinka. Tiedän ettei noin jaksa kovin pitkälle, mutta missä se raja tulee ja mistä tietää kun sen ylittää.
Mutta töihin olen nyt jokatapauksessa menossa. En enää kehtaa jäädä tällaisen "tekosyyn" takia pois. Varsinkaan kun en tunnu sairaalle, pelkästään masentuneelle, hyvin masentuneelle.
Miten ihmeessä voit sanoa masennusta "tekosyyksi"? En siis halua syyllistää sinua, vaan aidosti ihmettelen, miten olet päätynyt tällaiseen ajatteluun.
Olen itse ollut nyt useamman kuukauden vakavan masennuksen takia sairauslomalla ja aion palata töihin muutaman viikon kuluttua. En ole vielä omasta mielestäni riittävän terve, mutta palaan kuitenkin ja yritän parhaani mukaan rämpiä päivän kerrallaan. No onhan minulle luvattu kattavaa tukea työterveyshuollosta. Muuten en palaisi kirveelläkään - varsinkin, kun masennukseni laukaiseva tekijä liittyy nimenomaan työpaikkaani.
Mutta esitit hyvän kysymyksen: mistä sen tietää, onko työkunnossa vai ei. No itse tiedän, etten ole läheskään normaalissa työkunnossa, mutta voihan olla, että vähempikin riittää.
Tsemppiä kaikille pitkän sairausloman jälkeen työhönpalaajille.