Hei!
Mieltäni on jo pitkään vaivannut nk. kohtaukset, joita toisinaan saan. Olin jo lähestulkoon ehtinyt unohtaa vaivan, mutta muutama päivä sitten se tapahtui jälleen; edellisestä olikin aikaa jo varmaan melkein puoli vuotta.
En tiedä epilepsiasta paljoakaan, mutta onko mahdollista, että minulla on se? Olen nyt 17, joten onko edes mahdollista, että oheinen sairaus puhkeaa "yhtäkkiä", teini-iän kieppeillä, vaikka suvussakaan sitä ei ole juuri ilmennyt?
Yleensä kun havaitsen, että kohtaus olisi tulossa (pystyn ennakoimaan ehkä muutamia sekunteja ennen kuin kouristelut alkavat) pyrin välittömästi makuulleni, jotten satuta itseäni kovin pahasti. Häntäluuni olen lyönyt siinä jytäkässä kerran niin pahasti, että kävelykyky meni kahdeksi päiväksi ja viiltävä kipu vaani kuukausi sen jälkeen. Tosin on myös varsin yleistä, että ennen kuin ehdin toimia mitenkään silmissä jo sumenee ja seuraavan kerran pää hakkaakin jo maata. En ole lainkaan varma kuinka kauan nämä kohtaukset kestävät, mutta arvioisin, että ehkä 10-20 sekuntia - eli eivät kovin kauaa.
Mistä tälläiset lyhyet, ennalta-arvaamattomat kouristelukohtaukset voivat johtua? Olen kuullut, että epileptisen kohtauksen voi saada, vaikkei itse sairausta sairastakaan. Vai voisiko se sittenkin olla jotain ihan muuta?
Toivottavasti saitte selvää hieman epäselvästä selostuksestani. Olisin erittäin kiitollinen, jos joku asiasta tietävä vaivautuisi vastaamaan :)
Mieltäni on jo pitkään vaivannut nk. kohtaukset, joita toisinaan saan. Olin jo lähestulkoon ehtinyt unohtaa vaivan, mutta muutama päivä sitten se tapahtui jälleen; edellisestä olikin aikaa jo varmaan melkein puoli vuotta.
En tiedä epilepsiasta paljoakaan, mutta onko mahdollista, että minulla on se? Olen nyt 17, joten onko edes mahdollista, että oheinen sairaus puhkeaa "yhtäkkiä", teini-iän kieppeillä, vaikka suvussakaan sitä ei ole juuri ilmennyt?
Yleensä kun havaitsen, että kohtaus olisi tulossa (pystyn ennakoimaan ehkä muutamia sekunteja ennen kuin kouristelut alkavat) pyrin välittömästi makuulleni, jotten satuta itseäni kovin pahasti. Häntäluuni olen lyönyt siinä jytäkässä kerran niin pahasti, että kävelykyky meni kahdeksi päiväksi ja viiltävä kipu vaani kuukausi sen jälkeen. Tosin on myös varsin yleistä, että ennen kuin ehdin toimia mitenkään silmissä jo sumenee ja seuraavan kerran pää hakkaakin jo maata. En ole lainkaan varma kuinka kauan nämä kohtaukset kestävät, mutta arvioisin, että ehkä 10-20 sekuntia - eli eivät kovin kauaa.
Mistä tälläiset lyhyet, ennalta-arvaamattomat kouristelukohtaukset voivat johtua? Olen kuullut, että epileptisen kohtauksen voi saada, vaikkei itse sairausta sairastakaan. Vai voisiko se sittenkin olla jotain ihan muuta?
Toivottavasti saitte selvää hieman epäselvästä selostuksestani. Olisin erittäin kiitollinen, jos joku asiasta tietävä vaivautuisi vastaamaan :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinuna menisin vauhdilla terveyskeskukseen, varsinkin jos tuo ei ollut eka kerta. Kuullostaa kovasti epiltä ja GM-kohtaukselta, neurologi taitaisi olla nyt oikea osoite. Lääkitys on oikeastaan melko pieni vaiva, jos sillä saa sairautensa kuriin.
kuulostaisi epileptiseltä. Kaikki ihmiset voivat joskus saada epileptisiä kohtauksia, mutta useinmiten vain kerran elämässään (siis jos ei varsinaisesti sairasta epiä).
Mutta tapauksessasi ottaisin pikimiten yhteyttä lääkäriin ja pyytäisin neurologista tutkimusta. Itse saan voimakkaita ennakkoauroja ja tiedän jo vrk ennen kohtausta, että nyt tulee. Jotkut puolestaan eivät saa minkäänlaisia ennakkotuntemuksia.
Kyllä epilepsiaan voi sairastua milloin vain "yhtäkkiä". Itse sairastuin vasta 44-vuotiaana. Syyt voivat löytyä esim. kaukaakin lapsuudesta.
Rohkeasti vain lääkärille ja tsemppiä!
Epilepsiastahan puhutaan kun on saanut useita kohtauksia. Ehdottomasti lääkäriin.
Mulla todettiin epilepsia 20-vuotiaana. Mies patisti lääkäriin, kun aloin pyörtyillä jatkuvasti. Tosin jälkeen päin olen oireitani miettinyt niin teini-iässä oli huimausta ja saatoin suorilta jaloilta kaatua ihan yhtäkkiä. Oksetti ym. Silloin ei kukaan osannut yhdistää epilepsiaan. Terkkarikin otti vaan normaalit verikokeet, verenpaineet ym. ja kun ei löytynyt mitään, olin terve.
Sulla kuulostaa oireet viittaavan selkeemmin epilepsiaan tai sitten johonkin muuhun neurologiseen sairauteen, joten kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Tsemppiä!
toista. Diagnosit muuttuvat kun lääkärit muuttuvat. Toinen poistaa toisen diagnosin. Koekaniinina oleminen tuhoaa maksan ja munuaiset, saatikka sitten hermoston. Lääkäreitä näistä virhearvauksista, ei saa edes vastuuseen. Vaikka eeg-ssä todetaan poikkeavaa, se poistuu toisessa. Olen ottanut ohjat käsiini ja laitan stessun, kun tarve vaatii. Vaatii, paljon harvemmin, kuin näiden arvauskeskuslääkäreiden pillereiden kanssa. Minulle jopa pääkaupunkiseudun lekuri sanoi, että jos haluat olla terve, olet. Se oli kaiken huippu. Olen joka kerta ajatellut kouristusten jälkeen, että nyt tämä helvetti oli varmaan viimeinen ja kun sen jälkeen on hyvä olo, sitten kun on. Ei tietenkään heti. Voi olla parikin päivää kouristuksetonta aikaa. Eipä ole, vaikka en ole asiaa ajatellutkaan ja tulee paha olo ja alkaa kouristamaan, ollut vaikutusta omalla halulla, vaan kyllä tulee. Mielestäni, jos lääkärit itsensä tunnistavat, se on vaan hyvä, koska haluan ne saman pöydän ääreen keskustelemaan julkisen sanan kanssa, näistä asioista. Kyse on lääkäreiden välinpitämättömyydestä ja mielivallasta potilasta kohtaan.Hoitamattomuus ja sen seurauksena hermostolliset kouristukset ja mitään vastuuta ei tarvitse lääkäreiden kantaa, vaikka on ylin sellainen. Eli toisin sanoen, laiskuutta se vain on meillä omituisilla!!!!!!!!!!Ihmettelen, että epilepsialiito ei tee mitään potilaiden puolesta. Rahastaa kylläkin, olen sinne itsekin maksanut. Liitto toimii lääkäreiden kanssa yhteistyössä. Mikä on Teidän kantanne asiaan, oletteko saaneet tukea ja minkälaista. Liitto kyllä varmasti rahastaa yhteiskunnalta avustuksia ja verorahoistahan osa sinnekin menee. Onko ajatuksia. En laita nimimerkkiä. Usein kirjoitellut!