Miksi kaikkien pitäisi olla nykyään rohkeita, sosiaalisia ja koko ajan äänessä... Ehkä tämä toimii niissä paikoissa joista tämä kulttuuri on lähtöisin, mutta olkaamme reilusti suomalaisia joilla on omat luonteenpiirteensä.
Ärsyttävintä on ihmiset jotka piilottavat todellisen minänsä ja verhoavat sen röyhkeään, jopa päällekäyvään käytökseen koska eivät usko olevansa tarpeeksi hyviä jos tuovat oikean minän esille.
Ihminen on hyvin tarkka huomaamaan milloin toinen osapuoli on luontevasti oma itsensä ja milloin esittää jotain.
Ujot, olkaa reilusti omia itsejänne mutta laittakaa silloin tällöin itsenne peliin niin että tunnette hyvällä tavalla perhosia vatsanpohjassa. Edetkää pienin askelin ja älkää haukatko liian isoa palaa alussa... Pienistä pisaroista ne valtameretkin muodostuu ajan kanssa.
Muistakaa että meitä samanlaisia on niin niin monta tässäkin maassa että ette varmasti ole yksin vaikka joskus siltä tuntuisikin.
Eipä varsinaisesti ollut mitään asiaa, en ole vaan kirjoittanut pitkään aikaan tänne mitään :)
Ärsyttävintä on ihmiset jotka piilottavat todellisen minänsä ja verhoavat sen röyhkeään, jopa päällekäyvään käytökseen koska eivät usko olevansa tarpeeksi hyviä jos tuovat oikean minän esille.
Ihminen on hyvin tarkka huomaamaan milloin toinen osapuoli on luontevasti oma itsensä ja milloin esittää jotain.
Ujot, olkaa reilusti omia itsejänne mutta laittakaa silloin tällöin itsenne peliin niin että tunnette hyvällä tavalla perhosia vatsanpohjassa. Edetkää pienin askelin ja älkää haukatko liian isoa palaa alussa... Pienistä pisaroista ne valtameretkin muodostuu ajan kanssa.
Muistakaa että meitä samanlaisia on niin niin monta tässäkin maassa että ette varmasti ole yksin vaikka joskus siltä tuntuisikin.
Eipä varsinaisesti ollut mitään asiaa, en ole vaan kirjoittanut pitkään aikaan tänne mitään :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäs ihan kirjottaa muistilappu että muistaa tuon että on niin paljon muitakin samanlaisia, vaikka usein tuntuukin että on yksin. Tuntuu heti paremmalta.
Kerrankin järkevä viesti.
Ehkä voisi ujot ihmiset katsoa noita "sosiaalisia" tyyppejä, että onko sekään niin ihanaa. Itse katon kauhistellen. En näe oikein ajattelevia ihmisiä missään "sosiaalisten" ihmisten joukosta. Kamalaa pälinää, möhläystä ja kiirettä. Ujot ovat harkitsevampia ja enemmän ajattelevia jo luonnostaan. Sehän on se luonnollinenkin tapa eläinmaailmassa. Minun mielestä on epänormaalia olla "ylisosiaalinen".
Mitä nyt sosiaalinen tarkottaakin? Jotain puheliasta ja rohkeaa vai? Väärin! Monet ujot ovat sosiaalisempia kuin uskovatkaan. Sosiaalinen ihminenhän on joka ottaa huomioon muut ihmiset. Ei pälisevä ihminen ota huomioon muuta kun itsensä.
Itse ujona (vaikken arkana) ihmisenä olen aina ajatellut noin, että usein ne jotka ovat suunapäänä eivät ajattele kovinkaan paljon... tai ainakin olen huomannut sen erilaisuuden verrattuna omaan suhtautumistapaani. Kummastelen minäkin vain sitä miksi ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään niin positiivisena piirteenä - tai paremmminkin miksi ujoutta pidetään negatiivisena? Monesti se "ulospäinsuuntautuneisuus" on kätkettyä ujoutta, mikä taasen on mielestäni vaan jonkinlaista haaskausta... ne ihmiset varmasti olisivat ihanampia tuntea omina itsenään.
Olen itse korkeasti koulutettu (pian valmistuva), mutta tunnen aikamoisia paineita työn saannin suhteen - tunnen että minun täytyisi alkaa teeskennellä puheliasta, ulospäinsuuntautunutta ja kaikkea muuta mitä olen, että työnantajat pitäisivät minua parempana työntekijänä... surullista. Tiedän olevani hyvä työntekijä, vaikken haluakaan olla aina esillä ja olla sitä mitä en ole.
Ja jos ajatellaan vaikkapa koulukiusaajia ja työpaikkakiusaajia, niin he ovat aina niitä puheliaimpia tyyppejä.
Onko siis sosiaalisuus sitä että kiusataan muita?
Ujot elävät ja antavat elää.
Sen takia olen itsekin pitänyt kiinni ujoudestani, vaikka minua on siitä niin paljon parjattu suvunkin puolesta.
Tiedän että elämäni olisi paljon helpompaa jollen olisi niin ujo.
Minulla olisi varmaan mies, ehkä olisin saanut lapsiakin..
Mutta olen tyytyväinen siihen mitä olen.
Kaikesta huolimatta ajattelen että ujouteni on rikkaus, vaikkei toiset sitä arvostakaan.
minä olen esittänyt rohkeaa, monesti. Muutamia vuosia sitten kyllästyin ujouteeni ja kuten kirjoitit: "piilotin todellisen minän ja verhoasin sen röyhkeään, jopa päällekäyvään käytökseen".
Hävettää ihan pirusti nyt jälkeenpäin, miksi huijasin itseäni ja muita... Tuntuu, että kadotin itseni totaalisesti, en enää tiedä kuka olen. Haluan löytää itseni uudelleen, pelkään vaan, etteivät ihmiset ymmärrä näitä muutoksiani. Siis kun välillä olen ollut ihan hullu, juonut ja harrastanut irtosuhteita. Yritin kaikinpuolin antaa itsestäni "ronskin" kuvan, ettei minua pidettäisi ujona hiirulaisena. Mutta minä en ole sellainen "kovis". Ärsyttää, että nyt kaikki kuitenkin pitävät minua sellaisena, enkä oikein itsekään ole varma mikä olen. Miten saan itseni takaisin?
Tiedän mitä tarkoitat.
Olen joskus tehnyt samaa, mutta ehkä se on vaan otettava osana itsensä etsintää ja kokeilua.
Tee asioita joista pidät ja jotka eivät ahdista sinua. Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että kuuntele itseäsi. Keho ja mieli kyllä kertovat jos joutuvat pakon edessä tekemään jotain...
Mutta kyllähän se niin menee, että näkyvät, kuuluvat ja röyhkeimmät ihmiset ne tässä yhteiskunnassa(kin) menestyy parhaiten.
Ujo joutuu aina olemaan kynnysmattona kaikkien rakastamille ja ihailemille avoimille ja sosiaalisille ihmisille.
mä oon aina ollu ujo mutta aion poistaa sen piirteen itessäni.aina oon saanu siitä kärsiä.aina sanotaan että pitää olla oma ittensä,mutta saa turpaasa ku on.