Aamu oli normaali. Heräsin puoli 10 aikoihin ja vaikka olin nälkäinen en syönyt mitään ennen kuin äiti puolen päivän aikaan teki ruuan. Vitkastelin pöydässä viimeiseksi ja pilkoin ruokaani miljooniksi pieniksi palasiksi. Odotin vain että muut lähtivät keittiöstä jotta pääsin livauttamaan ruuat koiralle.
Iltapäivällä kävin äitin kanssa kaupassa ja hän osti tarjouksesta suklaalevyn ja jumbokarkkipussin. Kotona hän "piilotti" karkit mutta minä näin minne.
Kuin huomaamatta napsin piilosta pitkin päivää muutaman karkin kunnes nyt illalla huomasin sen olevan melkein tyhjä. Tajusin että olin yksin syönyt kaiken sen, ja sitähän olisi myöhäistä yrittää edes oksentaa. Masennuin ja ahmin muroja jotka kuitenkin oli pakko saada ulos. En kuitenkaan voinut mennä vessaan oksentamaan sillä vanhempieni makuuhuone on vessaa vastapäätä ja he kuulisivat. Varsinkin kun äiti on ruvennut jo kyyläämään syömisiäni ja hän on aiemmin joskus kuullut oksentamiseni.
Epätoivoisena hain saunasta pesumaljan ja vein sen huoneeseeni toiselle puolen taloa ja koitin oksentaa tutulla hammasharjatyylillä. Mitään ei tullut ja tajusin että nyt tarvitaan isommat aseet. Hain keittiöstä ison muovikauhan.
Nyt on kurkku kipeä ja manaan itseäni. Ei sitä tällä tavalla laihduta. En varmaan edes saanut kaikkea ulos ja sitten ne karkitkin vielä... Olen niin turvonnut ja läski. Tahtoisin päästä eroon tästä pakkomielteestä syömiseen ja painoon. Olen ollut sh:lainen kohta 3 vuotta. Se alkoi jollain bulimian tapaisella ja nyt on ehkä enemmänkin jo anoreksiaa vaikka oksentelenkin vielä. Ja vasta eilen päätin että ei enää ja eikun heti seuraavana päivänä. Täytyy kai huomenna paastota...ja olla oksentamatta.
Iltapäivällä kävin äitin kanssa kaupassa ja hän osti tarjouksesta suklaalevyn ja jumbokarkkipussin. Kotona hän "piilotti" karkit mutta minä näin minne.
Kuin huomaamatta napsin piilosta pitkin päivää muutaman karkin kunnes nyt illalla huomasin sen olevan melkein tyhjä. Tajusin että olin yksin syönyt kaiken sen, ja sitähän olisi myöhäistä yrittää edes oksentaa. Masennuin ja ahmin muroja jotka kuitenkin oli pakko saada ulos. En kuitenkaan voinut mennä vessaan oksentamaan sillä vanhempieni makuuhuone on vessaa vastapäätä ja he kuulisivat. Varsinkin kun äiti on ruvennut jo kyyläämään syömisiäni ja hän on aiemmin joskus kuullut oksentamiseni.
Epätoivoisena hain saunasta pesumaljan ja vein sen huoneeseeni toiselle puolen taloa ja koitin oksentaa tutulla hammasharjatyylillä. Mitään ei tullut ja tajusin että nyt tarvitaan isommat aseet. Hain keittiöstä ison muovikauhan.
Nyt on kurkku kipeä ja manaan itseäni. Ei sitä tällä tavalla laihduta. En varmaan edes saanut kaikkea ulos ja sitten ne karkitkin vielä... Olen niin turvonnut ja läski. Tahtoisin päästä eroon tästä pakkomielteestä syömiseen ja painoon. Olen ollut sh:lainen kohta 3 vuotta. Se alkoi jollain bulimian tapaisella ja nyt on ehkä enemmänkin jo anoreksiaa vaikka oksentelenkin vielä. Ja vasta eilen päätin että ei enää ja eikun heti seuraavana päivänä. Täytyy kai huomenna paastota...ja olla oksentamatta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen bulimikko, mutta onneksi oksennan aika, ennen kuin ahmimani ruoat kerkeävät imeytyä pysyvästi...
Oletko hakenut apua? Itse en. 2 vuotta olen sairastanut bulimiaa...
Oksennan aina vatsalihaksilla ja sormin..
Et sä tolla yrjöilyllä LAIHDU...sulla vaan turpoaa posket kuten hamsterilla...jos OIKEESTI haluut laihtua, niin syö terveellisesti ja tarpeeksi monta kertaa päivässä ja LIIKU.
itsekkin miten tyhmää oli jättää syömättä se kunnon ruoka? Jos olisit syönyt, ei karkin himo olisi vaivannut pitkin päivää ja olisit saanut kaloreitakin puolet vähemmän. Ja turha kokeilla mitään paastoja koska ne kostautuvat lähes aina kauheina ahmimispäivinä myöhemmin jolloin varmasti lihoo. Syö siis sitä kotiruokaa ja säännöllisesti niin ei tarvi kytätä painoa ja kaloreita.