Itsekästä demokratiaa

Onko meidät opetettu, vai olemmeko muuttuneet jostakin muusta syystä niin itsekkäiksi, ettei kansanvalta enää voi tulla kysymykseen? Kysyn tätä sekä yksilötasolla että yleisemmin jopa yhteiskunnan koko rakennetta tarkoittaen. Yhteistyöstä puhuminen on kovin suosittua, mutta se näyttää tarkoittavan, että anna sinä minulle, minä en anna sinulle. Anna sinä minulle voidaan ensin lausua kohteliaasti, mutta ei aikaakaan, kun siitä tulee vaatimus. Viimeistään siinä vaiheessa yhteistyökuviot alkavat kangerrella ja muuttuvat vähitellen kyräilyn kautta vihamielisyydeksi.
Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Osaatko sinä sanoa sen?
5656
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Naumanen, hei. Olemme tainneet tulla molemmat kesälomilta samaan aikaan.

Itsekkyydestä ja demokratiasta puhut samassa otsikossa, sanat vierekkäin.

Yleinen oikeistolaistumisen myötä hyväksytty tapa puhua ja elää on tullut hyväksytyksi, ja itsekkyyden ovat "oikeuttaneet" ihmisen perusoikeudeksi eräät historialliset käänteet noin 1990 ja siitä lähteneet asiat; uudet ihmiset ovat tulleet remmiin, nämä jotka ovat puuhaamassa taas isänmurhaa ja rohmuamassa ei enää omalle jengilleen vaan ihan paljaasti itselleen kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta.

Koska minulla oli kiire, ilmaisin itseäni vähän epäselvästi tuossa yllä.

Osku Palomäki ja Jaakko Tontti näkevät asian melko yksiviivaisesti: syynä on tulpaksi ahtautunut "suuri ahne ikäluokka", joka on kangettava sivuun. Ei siis enää solidaarisesti ja konsensuksella ja yhteistä köyttä vetäen vaan kukin juonitellen itsekseen omaan pussiin mahdollisimman paljon vaikka mitä.

Kuten sanottu: pikkuisen kiire.
Kuten sanottu: en vieläkään ole minkään puolueen jäsen enkä palkkalistoilla.

Aamua, Naumanen. Palaillaan teemaan!

Äänestä
  • "Naumanen, hei. Olemme tainneet tulla molemmat kesälomilta samaan aikaan."

    Ettei vaan oltu samalla lomalla? Koko loman ajan käsipuolessani roikkui keski-ikäinen nainen, joka väitti olevansa vaimoni. Kehtasi jopa kömpiä joka ilta samaan vuoteeseen kanssani. Näköjään on niin, että mitä itse ei tiedä tai pysty hahmottamaan, niin sen saa lukea netistä.
    Itse asiaan, eli itsekkääseen demokratiaan.
    Hyviä hahmotelmia, mutta kysymykseen onko nykyinen demokratia jotain muuta kuin kansanvaltaa olisi mukava saada rakenteellisesti kestävällä pohjalla olevia kannanottoja.

    Äänestä

sitten toinen asia, en nyt ymmärrä miten liität ne samaksi asiaksi.

Itsekkyys, minä,minä ja minä sitähän se on. Ensin minun vuoro,sitten minulle ja nyt minä puhun.

Ja mistäkö se johtuu? Voisin arvailla että yksi syy on se että perheissä on yksi lapsi, joka on tottunut saamaan kaiken. Siis Minä-tyyppi.

Tai muksut ovat tottuneet juoksuttamaan vanhempiaan ja vanhemmat tottelevat jottei tulisi ristiriitaa ja pääsee näin helpommalla.
Siitä perheestä tulee useampi Minä-tyyppi.

Asiat maassamme ovat pitkään olleet siinä mielessä hyvin, että meillä ei ole sotia,nälänhätää tai pandemioita. Voimme vain miettiä ja vaatia kaikkea lisää. Minä-tyypin itsetunnon kohotusta.

Kansanvalta!!! noustaan kunnolla barrikadeille kun emme ole tyytyväisiä esim. päättäjien päätöksiin. Näin tekevät esim. ranskalaiset.
Mutta me mutisemme ja kiroilemme itseksemme ja toisillemme vääryyksistä ja epäkohdista, mutta siihen se sitten jääkin. Kukaan ei halua laittaa mainettaan tai kasvojaan peliin,miksi ranskalaiset,saksalaiset,belgialaiset jne. uskaltavat?

Äänestä
  • Tilastojen mukaan meillä on 1,7 lasta perheessä. Nyt on meneillään pieni vauvabuumi, joten lapsia tulevaisuudessa lienee enemmän per perhe. Asia riippuu paljon myös päättäjien linjauksista: rahasta ja mahdollisuuksista (jotka liittyvät rahanjakoon ja yhteiskunnan arvostuksiin).

    Mutta mistä johtuu vanhempien haluttomuus olla vanhempia, todella vastuullisia vanhempia, omille ja muiden lapsille? Ei aavistustakaan. Tai jokin aavistus on.

    Aika monet muutkin ihmiset kuin lapset juoksuttavat muita ihmisiä omaksi hyväkseen. Ilman että edes kyseenalaistavat oikeuttaan, saati että olisivat joskus vastavuoroisesti tekemässä samaa muille.
    Monelta näyttää olevan kadoksissa sitä paitsi alkeellisinkin kyky huolehtia asioista(an).

    Jotta en vaikuttaisi harmaahapsiselta nutturapäältä vaan olisin omanväriseni, sanon edelliselle kirjoittajalle: Olen ihmetellyt samaa kuin sinäkin. Tyypillistä, että kun on mahdollisuus edes luvan kanssa nousta (epäsuomalaiselle) Hyde Parkille, kenelläkään ei olekaan mitään sanottavaa.

    Päättäjien tekemisiin olisi otettava enemmän ja selkeästi kantaa. Ja ilman puskaa ja naamareita ja salanimiä. Ennustan, että vielä näen ajan, jolloin kansa nousee tosiaankin barrikadeille.

    Hiukan pelottaa vain, minkä asian puolesta tai mitä vastaan. Jäljet pelottavat!

    Italialaiset ja ranskalaiset kuohahtavat nopeasti, organisoivat pystyyn ex tempore mielipidekokoontumisen.
    Onko meillä niin edelleen, että olemme jurnuttajia, jotka karvat korvilla odottavat, että joku läimäyttää liikkeelle - eikä suunnalla silloin ole väliä?

    Äänestä

  • keski-ikäinen nainen kirjoitti:

    Tilastojen mukaan meillä on 1,7 lasta perheessä. Nyt on meneillään pieni vauvabuumi, joten lapsia tulevaisuudessa lienee enemmän per perhe. Asia riippuu paljon myös päättäjien linjauksista: rahasta ja mahdollisuuksista (jotka liittyvät rahanjakoon ja yhteiskunnan arvostuksiin).

    Mutta mistä johtuu vanhempien haluttomuus olla vanhempia, todella vastuullisia vanhempia, omille ja muiden lapsille? Ei aavistustakaan. Tai jokin aavistus on.

    Aika monet muutkin ihmiset kuin lapset juoksuttavat muita ihmisiä omaksi hyväkseen. Ilman että edes kyseenalaistavat oikeuttaan, saati että olisivat joskus vastavuoroisesti tekemässä samaa muille.
    Monelta näyttää olevan kadoksissa sitä paitsi alkeellisinkin kyky huolehtia asioista(an).

    Jotta en vaikuttaisi harmaahapsiselta nutturapäältä vaan olisin omanväriseni, sanon edelliselle kirjoittajalle: Olen ihmetellyt samaa kuin sinäkin. Tyypillistä, että kun on mahdollisuus edes luvan kanssa nousta (epäsuomalaiselle) Hyde Parkille, kenelläkään ei olekaan mitään sanottavaa.

    Päättäjien tekemisiin olisi otettava enemmän ja selkeästi kantaa. Ja ilman puskaa ja naamareita ja salanimiä. Ennustan, että vielä näen ajan, jolloin kansa nousee tosiaankin barrikadeille.

    Hiukan pelottaa vain, minkä asian puolesta tai mitä vastaan. Jäljet pelottavat!

    Italialaiset ja ranskalaiset kuohahtavat nopeasti, organisoivat pystyyn ex tempore mielipidekokoontumisen.
    Onko meillä niin edelleen, että olemme jurnuttajia, jotka karvat korvilla odottavat, että joku läimäyttää liikkeelle - eikä suunnalla silloin ole väliä?

    löytyy onneksi myös kansastamme. Mutta suurin osa meistä on niitä joita saa kuljettaa kuin pässiä narussa sinne minne kuljettaja haluaa. Ja kuten pelkäsitkin riippuu varmasti paljolti siitä kuka tai mikä taho parhaiten osaa manipuloida kansaa eli nousemmeko barrikadeille ja minkä puolesta tai mitä vastaan.

    Itsekkyys on pahe,mutta terve itsekkyys on hyve. Mutta niiden erottaminen onkin sitten monelle vaikeaa.

    Entä loputon ymmärtäminen ja hyväksyminen?
    Pitää ymmärtää pakolaisia,pitää hyväksyä hunnut ja islaminuskoisten kaikenlaiset rituaalit ja tavat. Pitää ymmärtää juoppoa,varasta,rikollista.
    Ymmärtämisen listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin. Kun näitä kaikkia ymmärrämme ja hyväksymme, minne hukkuvat ne arvot joille perustuu rauha ja tasapaino MEIDÄN yhteiskunnassamme.

    Jos minusta nyt ajatellaan että olen rasisti, niin sittenpä olen rasisti.
    Mutta jos menen vaikka Irakiin tai Turkkiin, niin minun naisena on sopeuduttava maiden kulttuuriin ja käytöstapoihin jos en halua vankilassa viettää aikaani. Mutta meidän pitääkin täällä omassa maassamme sopeutua vaikkapa islaminuskoisten tapoihin ja kulttuuriin, muuten meitä nimitetään rasisteiksi ja suvaitsemattomiksi.
    Ihme ero!!! Olemme niin helkkarin "kilttejä" näissä asioissa ettemme vaan erottuisi rasisteina, mutta olemme itsekkäitä toisillemme eli toiselle suomalaiselle.

    Käsittämätöntä miten arvot ja asenteet muokataan esim. median pitkäaikaisella toitotuksella.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


PenttiNaumanen kirjoitti:

Onko meidät opetettu, vai olemmeko muuttuneet jostakin muusta syystä niin itsekkäiksi, ettei kansanvalta enää voi tulla kysymykseen? Kysyn tätä sekä yksilötasolla että yleisemmin jopa yhteiskunnan koko rakennetta tarkoittaen. Yhteistyöstä puhuminen on kovin suosittua, mutta se näyttää tarkoittavan, että anna sinä minulle, minä en anna sinulle. Anna sinä minulle voidaan ensin lausua kohteliaasti, mutta ei aikaakaan, kun siitä tulee vaatimus. Viimeistään siinä vaiheessa yhteistyökuviot alkavat kangerrella ja muuttuvat vähitellen kyräilyn kautta vihamielisyydeksi.
Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Osaatko sinä sanoa sen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu