Ranuan opistoseuroissa moni puhuja kertoi tulleensa palvelustehtävään monissa suurissa epäilyksissä ja kiusauksissa pyytäen niitä seurakansalta anteeksi.
Miksi näin? Tavallisesti auktoriteettisessa asemassa oleva puhuja korostaa vahvuuksiaan, ei heikkouksiaan. Ymmärrän kyllä, ettei lestadioloaisuudessa saa julkinen henkilö varsinkaan seurapuheen pitäjä korostaa vahvuuksiaan, vaan hänen on tunnettava itsensä kelvottomaksi, ja jos ei nyt niin huono olekkaan, niin varmuuden vuoksi kuitenkin kuulutettava kuulijakunnalle, että tässä mennään nyt tutun kaavan mukaan sekä oman, että seurakansan kelvottomuutta korostaen.
Puhuja sanoi, ettei meistä koskaan tulekkaan mitään hyviä uskovaisia, ei parempia, vaan huonompia. Mahtoiko hänellä vähän lipsahtaa, sillä eikai meistä voi huonompia tulla, jos ahkeroitsemme seuroissa käydä.
Minusta seurapuhuja on kuin entisaikoina korkeaa kunnioitusta arvostettavat opettajat, lääkärit, poliisit ja papit.
Odotan puhujan olevan korkeaa moraalia ja säntillistä elämää noudattava auktoriteeti, joka ei ainakaan epäile omaa julistamaansa uskoaan.
Kiusauksia hänellä tietysti on, niinkuin meillä jokaisella, mutta miksi hän silti epäilee?
Tarkoittaako hän sanoillaan epäilevänsä lestadiolaista uskoa, vai mitä hän oikein epäilee, kun hän usein saarnassaan kertoo onnistuneensa huonosti ja epäilevänsä.
Kuuuntelen tarkasti tuota puhetta, jossa lisäksi puhuja mainitsee internetin keskustelupalstojen olevan uskovaiselle sopimattomia.
Me emme mene maailman mukaisiin rientoihin ja siksi kartamme tällaisia keskustelupalstoja.
Koska puhuja ei julista synniksi tätä palstaa, käsitän tämän olevan vain pahan tavan tupakan tapaan, joka ei kadota elävästä uskosta ja niinpä uskallan tänne kirjoittaa.
Tupakasta puhujat eivät yhdessäkään saarnassaan mainitse halastua sanaa, mutta kaikista muista paheista kylläkin.
Seurakentän myymälässä ei ole tupakan myyntiä, mikä on ilahduttava piirre. Tupakkaa vedetään silti voimallisesti niiden keskuudessa, jotka ovat totuuneet sitä vetämään kestääkseen elämän kovuutta. Seura-alueella näkyy pystytetyn natsapisteitä, johon tupakin jämät saa laitta, mutta siitä huolimatta natsoja ja muuta roskaa näkyy joka puolella.
Istuessani ulkona penkillä katsahdan maahan ja minua kummastuttaa natsojen lukematon määrä jalkojeni sijoilla. Tupakka on edelleen osalle seuraväestä se välttämätön paha, jota ilman ei voi seuroissakaan pärjätä hetkeäkään.
Tunnen inhottavaa tupakin lemua kaikkialla. Nuoret äidit, tytöt, isät, vanhemmat ukot ja keski-ikäiset vetää kuin korsteenit.
Seurapuhuja ei halua häiritä heidän mielenrauhaansa muistuttamalla, että myös tupakoinhti on maailmallinen paha tama ja kuinka meidän ei tule vaeltaa ja elää maailmallisen turmiollisen tavan orjuudessa ja himoissa sekä pahassa menossa. Koska tupakista ei tule humalaan, se ei lestadioloaisuudessa voi olla pahaa menoa.
Voimakas sadekuuro yllättää seuramenon ja se saa kinttuihin vipinää. Katselen, kuinka monella jää atriointi avonaisissa pöydissä puolitiehen ja kummastelen, miksi ei panosteta ruokailutiloja katoksiin, rahakysymys se ei voi olla. Halutaanko kenties tätä ihanaa perinnettä vaalia tulevaisuudessakin, jottei seuravieras voi tuntea oloaan liian hyväksi.
Seurapuhujilla, vanhuksilla ja muilla silmää tekevillä on kyllä mukavat olot ruokailla opiston siipien suojassa.
Kuulutus: Rakkaat seuravieraat, työvoimapulan vuoksi emme voi kerätä kenttämaksuja, vaan toivomme, että kävisitte itse maksamassa kenttämaksunne, joita on edeelleen runsaasti suorittamatta.
Mikä suuri kiusaus onkaan jättää kenttämaksu maksamatta, jos sitä ei tulla perimään.
Kaikki ei maksa, se on ihan varma. Me olemme tällaisia ketkuja pohjimmiltaan.
Satun paikalle, kun vessan lokakaivoa tyhjennetään. Varsinkin pikkupojat ja tytöt ovat kovin kiinnostuneita siitä, mitä siellä kaivossa oikein on. Lokakaivon ääressä vartioi nuori mies tyhjennystä ja kehoittelee pysymään kauempana.
Yksi pikkupoika kysyy: MItä siellä oikein on?
Sitä ihtejään, mitä tuonne vessan pyttyihin ite kukanenkin käys tekemässä, vastaa nuori mies.
Ranuan opistoseuroissa oli taas yleisöennätys. Joka paikka on täynnä aina meijeriä myöten ja kauimmaiset saa kävellä usean kilometrin matkan päästäkseen seura-alueelle.
Uuta pysäköintitilaa on raivattu ja työn alla.
Kenttämaksuja kuulutettaessa mainitaan, että niillä rahoitetaan tulevia majoitusalueita, koska maakikset Ranualla kasvaa joka vuosi.
Kaikesta huolimatta kansa jaksaa tulla seuroihin, vaikka oma usko ei niin hääppöinen olekkaan.
Mutta seurapuheiden perusteella sillä kelvottomalla uskonelämällä ei ole merkitystä, kunhan jaksaa vaan tulla seuroihin ja uskoa omat epäilyksensä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä.
Vaunumme naapurissa kirmailee iso lapsijoukko ja tietysti vanhemmat vetää hartaasti tupakkaa, jolloin lapset joutuu passiiviselle typakinmyrkylle alttiiksi. Äiti on odottamassa uutta vauvaa ja silti vetää myrkkyä.
Suljen silmäni, jotka kostuvat murheesta. Minulla haluttaisi ottaa nuo lapset huostaani tuollaiselta perheeltä pois.
Tukahdutan tunteeni, sillä minulle on sanottu, että pitää pitää mölyt mahassaan ja ajatella vaan itseään. Kuulen kaijuttimesta saarnamiehen sanovan.
Kuinka ihanaa ja suloista onkaan tämä Jumalan valtakunta, kuin liljankukka, jonka keskellä me tällä hetkellä saamme olla.
Pistän silmäni taas kiinni ja kuvittelen näkeväni edessäni olevassa naapurin vaunussa valkopukuisen joukon, raikkaana kukkatarhana hivelevine tuoksuineen.
Kun taas avaan saviset silmäni, näky katoaa ja näen vaan tuon savustavan nuoren pariskunnan, joka ärähtelee lapsilleen, kun muutamat heistä rämpivät mutaisessa pellon ojassa yltä päältä ravassa. Tenavat ovat niin hassun näköisiä tarvottuaan ravassa, että minulta pääsee nauru.
Seurapuhe loppuu ja alkaa väliaika. Kävellessäni seurateltalle minuun osuu kenkä, jota pikkupoijat heittelevät ajankulukseeen. Otan kengän maasta käteeni ja sanon pojille: Kattokaapa, kuinka maailmanmestari heittää kenkää!
Otan kengän ja viskaan sen kauas. Hätkähdän, kenkä osuu nyt vuorostaan liikenteen ohjaajaa selkään ja samassa kääntyy. Kävelen muina miehinä, eikä vartiomies tiedä, kuka kengällä häntä viskasi.
Miksi näin? Tavallisesti auktoriteettisessa asemassa oleva puhuja korostaa vahvuuksiaan, ei heikkouksiaan. Ymmärrän kyllä, ettei lestadioloaisuudessa saa julkinen henkilö varsinkaan seurapuheen pitäjä korostaa vahvuuksiaan, vaan hänen on tunnettava itsensä kelvottomaksi, ja jos ei nyt niin huono olekkaan, niin varmuuden vuoksi kuitenkin kuulutettava kuulijakunnalle, että tässä mennään nyt tutun kaavan mukaan sekä oman, että seurakansan kelvottomuutta korostaen.
Puhuja sanoi, ettei meistä koskaan tulekkaan mitään hyviä uskovaisia, ei parempia, vaan huonompia. Mahtoiko hänellä vähän lipsahtaa, sillä eikai meistä voi huonompia tulla, jos ahkeroitsemme seuroissa käydä.
Minusta seurapuhuja on kuin entisaikoina korkeaa kunnioitusta arvostettavat opettajat, lääkärit, poliisit ja papit.
Odotan puhujan olevan korkeaa moraalia ja säntillistä elämää noudattava auktoriteeti, joka ei ainakaan epäile omaa julistamaansa uskoaan.
Kiusauksia hänellä tietysti on, niinkuin meillä jokaisella, mutta miksi hän silti epäilee?
Tarkoittaako hän sanoillaan epäilevänsä lestadiolaista uskoa, vai mitä hän oikein epäilee, kun hän usein saarnassaan kertoo onnistuneensa huonosti ja epäilevänsä.
Kuuuntelen tarkasti tuota puhetta, jossa lisäksi puhuja mainitsee internetin keskustelupalstojen olevan uskovaiselle sopimattomia.
Me emme mene maailman mukaisiin rientoihin ja siksi kartamme tällaisia keskustelupalstoja.
Koska puhuja ei julista synniksi tätä palstaa, käsitän tämän olevan vain pahan tavan tupakan tapaan, joka ei kadota elävästä uskosta ja niinpä uskallan tänne kirjoittaa.
Tupakasta puhujat eivät yhdessäkään saarnassaan mainitse halastua sanaa, mutta kaikista muista paheista kylläkin.
Seurakentän myymälässä ei ole tupakan myyntiä, mikä on ilahduttava piirre. Tupakkaa vedetään silti voimallisesti niiden keskuudessa, jotka ovat totuuneet sitä vetämään kestääkseen elämän kovuutta. Seura-alueella näkyy pystytetyn natsapisteitä, johon tupakin jämät saa laitta, mutta siitä huolimatta natsoja ja muuta roskaa näkyy joka puolella.
Istuessani ulkona penkillä katsahdan maahan ja minua kummastuttaa natsojen lukematon määrä jalkojeni sijoilla. Tupakka on edelleen osalle seuraväestä se välttämätön paha, jota ilman ei voi seuroissakaan pärjätä hetkeäkään.
Tunnen inhottavaa tupakin lemua kaikkialla. Nuoret äidit, tytöt, isät, vanhemmat ukot ja keski-ikäiset vetää kuin korsteenit.
Seurapuhuja ei halua häiritä heidän mielenrauhaansa muistuttamalla, että myös tupakoinhti on maailmallinen paha tama ja kuinka meidän ei tule vaeltaa ja elää maailmallisen turmiollisen tavan orjuudessa ja himoissa sekä pahassa menossa. Koska tupakista ei tule humalaan, se ei lestadioloaisuudessa voi olla pahaa menoa.
Voimakas sadekuuro yllättää seuramenon ja se saa kinttuihin vipinää. Katselen, kuinka monella jää atriointi avonaisissa pöydissä puolitiehen ja kummastelen, miksi ei panosteta ruokailutiloja katoksiin, rahakysymys se ei voi olla. Halutaanko kenties tätä ihanaa perinnettä vaalia tulevaisuudessakin, jottei seuravieras voi tuntea oloaan liian hyväksi.
Seurapuhujilla, vanhuksilla ja muilla silmää tekevillä on kyllä mukavat olot ruokailla opiston siipien suojassa.
Kuulutus: Rakkaat seuravieraat, työvoimapulan vuoksi emme voi kerätä kenttämaksuja, vaan toivomme, että kävisitte itse maksamassa kenttämaksunne, joita on edeelleen runsaasti suorittamatta.
Mikä suuri kiusaus onkaan jättää kenttämaksu maksamatta, jos sitä ei tulla perimään.
Kaikki ei maksa, se on ihan varma. Me olemme tällaisia ketkuja pohjimmiltaan.
Satun paikalle, kun vessan lokakaivoa tyhjennetään. Varsinkin pikkupojat ja tytöt ovat kovin kiinnostuneita siitä, mitä siellä kaivossa oikein on. Lokakaivon ääressä vartioi nuori mies tyhjennystä ja kehoittelee pysymään kauempana.
Yksi pikkupoika kysyy: MItä siellä oikein on?
Sitä ihtejään, mitä tuonne vessan pyttyihin ite kukanenkin käys tekemässä, vastaa nuori mies.
Ranuan opistoseuroissa oli taas yleisöennätys. Joka paikka on täynnä aina meijeriä myöten ja kauimmaiset saa kävellä usean kilometrin matkan päästäkseen seura-alueelle.
Uuta pysäköintitilaa on raivattu ja työn alla.
Kenttämaksuja kuulutettaessa mainitaan, että niillä rahoitetaan tulevia majoitusalueita, koska maakikset Ranualla kasvaa joka vuosi.
Kaikesta huolimatta kansa jaksaa tulla seuroihin, vaikka oma usko ei niin hääppöinen olekkaan.
Mutta seurapuheiden perusteella sillä kelvottomalla uskonelämällä ei ole merkitystä, kunhan jaksaa vaan tulla seuroihin ja uskoa omat epäilyksensä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä.
Vaunumme naapurissa kirmailee iso lapsijoukko ja tietysti vanhemmat vetää hartaasti tupakkaa, jolloin lapset joutuu passiiviselle typakinmyrkylle alttiiksi. Äiti on odottamassa uutta vauvaa ja silti vetää myrkkyä.
Suljen silmäni, jotka kostuvat murheesta. Minulla haluttaisi ottaa nuo lapset huostaani tuollaiselta perheeltä pois.
Tukahdutan tunteeni, sillä minulle on sanottu, että pitää pitää mölyt mahassaan ja ajatella vaan itseään. Kuulen kaijuttimesta saarnamiehen sanovan.
Kuinka ihanaa ja suloista onkaan tämä Jumalan valtakunta, kuin liljankukka, jonka keskellä me tällä hetkellä saamme olla.
Pistän silmäni taas kiinni ja kuvittelen näkeväni edessäni olevassa naapurin vaunussa valkopukuisen joukon, raikkaana kukkatarhana hivelevine tuoksuineen.
Kun taas avaan saviset silmäni, näky katoaa ja näen vaan tuon savustavan nuoren pariskunnan, joka ärähtelee lapsilleen, kun muutamat heistä rämpivät mutaisessa pellon ojassa yltä päältä ravassa. Tenavat ovat niin hassun näköisiä tarvottuaan ravassa, että minulta pääsee nauru.
Seurapuhe loppuu ja alkaa väliaika. Kävellessäni seurateltalle minuun osuu kenkä, jota pikkupoijat heittelevät ajankulukseeen. Otan kengän maasta käteeni ja sanon pojille: Kattokaapa, kuinka maailmanmestari heittää kenkää!
Otan kengän ja viskaan sen kauas. Hätkähdän, kenkä osuu nyt vuorostaan liikenteen ohjaajaa selkään ja samassa kääntyy. Kävelen muina miehinä, eikä vartiomies tiedä, kuka kengällä häntä viskasi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ala päivämiehen toimittajaksi, kun osaat niin aidosti kuvata seurapaikan tunnelmia.
Päivämiehessä ei kirjoiteta koskaan tuohon tyyliin. Tämä on kyllä aito kuvaus ja uskon, että kirjoitat totta. Mukava lukea. Tsemppiä!
Mulla on vieläkin selkä kipeä siitä saappaasta. Se kävi todella kipeää. Voit olla varma, että sinut saadaan vielä kiinni.
Eihän sitä tahallaan. Anteeksi nyt jälkikäteen. En usko, että sautin sinua, sillä se oli kaukaa heitetty ja vaikka minuun osui läheltä, ei se kovin sattunut. Mutta suviseuroissa kuulin, että siellä oli järkkäri lyönyt turpiin ulkopuolista, joka oli tullut yöllä hakemaan evästä.
Siinä taisi olla kohtuuuttomasta voimankäytöstä kysymys.
Tämän johdosta tullaan järjestämään hoitokokous. Sinut haetaan sinne kotoasi lähipäivinä. Pakkaa kassi valmiiksi, lähtö tulee olemaan nopea. Ja hoitokokous pitkä.
täällä purkaa ittees lopun elämääsi.
silmissäni tuon näyn siellä..todella ällistyttävää käytöstä kaikinpuolin. Siinä on vanhemmilla niin pinna kireällä ison lapsilauman kanssa että tupakista tulee se hetkellinen apu. Mutta terveyttä ei ajatella sitä vähääkään ja lapsille ollaan esimerkkinä. ja puhujien epäilykset sitten..sitä oon ihmetellyt itekkin. Korostavat puheitten lopuksi,itkien ja ääniväristen..puistattavaa..
puhua opistojumalanpalveluksesta, kun ev.lut.(?) pappi aloittaa saarnansa vl-tyyliin pyytäen ensin syntejään penkkiläisiltä anteeksi ja heitellen nimeä ja verta, puhuen me-opin mukaisesti - ei ole puhujan jumalsuhde kunnossa! Toivottavasti tuomiokapituli kuuli nämä lahkopuheet ja erottaa moiset luopiot!