Väärän aikamuodon katastrofi!
Vähemmän rakkaisiin ,muuta opettavaisiin muistoihini kuuluu julkisesti ”vapaapalokuntatehtäväksi” nimetty maajoukkuekomennus Moskovan MM-kisoihin keväällä
1986. Edellinen valmentaja Alpo Suhonen luopui hommista kisojen kynnyksellä, jolloin
Suomen Jääkiekkoliiton puheejohtaja Kai Hietaranta pyysi minua apuun.
Sain aisaparikseni Olli Hietasen Sveitsistä ja teimme parhaamme pikakomennuksen täyttämiseksi.
Pelaajat reagoivat hyvin,tosin MM-kisainnostus ei ollut ammattilaisillamme siihen aikaan mainittavaa. Heidän mukaan saamisekseen tarvittiin puhumista ja houkuttelua,tosin kiinnostuksen laimeus oli ymmärrettävää.
Suomi ei ollut pärjännyt hääppöisesti arvokisoissa, eivätkä MM palkkiotkaan ollet kannustavia.
Pääosa silloisesta joukkueesta olikin silloin kotimaan kovia pelimiehiä.
Leijona taisteli Moskovan kisat. Vältimme uhannee kokonaiskatastrofin , mutta mitalipeleihin pääseminen johti vähintäänkin tunnetason katastrofiin,Mitalimahdollisuus häämötti ruotsi-ottelussa,kun johdimme sitä loppuvaiheessa 4-2,mutta sitten monien yksittäistekijöitten ansiosta peli päättyi tasalukemiin,joka merkitsi mitalien ulkopuolelle jäämistä.Ruotsin kolmas maali tuli turhan jäähyn jälkeisestä ylivoimapelistä,jonka jälkeen valitsin kentälle suomessa hyvin pelanneen Kärppien kentällisen.Huusin kovaa kentälle:”pakit pelin alla!” Mutta välittömästi edellisen takaiskumaalin jälkeisestä keskipistealoituksesta Ruotsi otti kiekon,syötti omalle puolustajalle,joka
antoi ratkaisevan pystysyötön edellisenkin maalin tehneelle Anders ”MASKEN” Carlssonille.
Masken pääsi kuin avoimesta tallinovesta läpiajoon ja teki tasoitusmaalin muuten hyvin pelannutta maalivahtiamme Hannu Kamppuria vastaan.
Valmentajana otin mustan minuutin piikkiini .Etenkin itsesyytösten vuoksi otin tapahtunee erittäin raskaasti. Olihan pettänyt kaikki.
Epäonnistumiset kuitenkin opettavat. Jälkeenpäin olen ollut erityisen kiitollinen Ruotsin joukkueen henkiselle valmentajalle Lars-Eriv Uneståhlille,joka ottelun jälkeen pysäytti minut ja kertoi omista havainnoistaan katsomosta vaihtoaitiomme takaa. Hän arvioi meidän kaikkien ajautuneen väärään aikamuotoon ,jo voitettuun mitaliin ja lopputulokseen. Tässä ja nyt-keskittyneisyys herpaantui vain hiukan ,mutta kuitenkin riittävästi. Suoritus heikkeni,koska ratkaisuvaiheessa keskittyminen suuntautui lopputulosajatteluun. En pystynyt suuntaamaan parhaita voimavarojamme riittäviin suorituksiin siinä hetkessä, mitä silloin elimme.
Maksoimme kalliit oppirahat,tyytyväisyys oli ennenaikaista ja johti siihen ettemme pystyneet viimeisten sekuntien aikana edes rikkovaan epeliin. Oppi on kuin kiveen hakattu: keskity paineessa vain siihen, mitä pitää tehdä! Mielen siirtyminen väärään aikamuotoon,tulevaisuuteen.leikkaa pois parhaan kyvykkyyden. Tässä ja nyt –keskittyneisyys on ihmiselle ainoa tila,jossa voi saada aikaan
jotain arvokasta.
ote : Rauno Korpi ,yhteispeli työelämässä. valmentavalla johtamisella menestykseen
Vähemmän rakkaisiin ,muuta opettavaisiin muistoihini kuuluu julkisesti ”vapaapalokuntatehtäväksi” nimetty maajoukkuekomennus Moskovan MM-kisoihin keväällä
1986. Edellinen valmentaja Alpo Suhonen luopui hommista kisojen kynnyksellä, jolloin
Suomen Jääkiekkoliiton puheejohtaja Kai Hietaranta pyysi minua apuun.
Sain aisaparikseni Olli Hietasen Sveitsistä ja teimme parhaamme pikakomennuksen täyttämiseksi.
Pelaajat reagoivat hyvin,tosin MM-kisainnostus ei ollut ammattilaisillamme siihen aikaan mainittavaa. Heidän mukaan saamisekseen tarvittiin puhumista ja houkuttelua,tosin kiinnostuksen laimeus oli ymmärrettävää.
Suomi ei ollut pärjännyt hääppöisesti arvokisoissa, eivätkä MM palkkiotkaan ollet kannustavia.
Pääosa silloisesta joukkueesta olikin silloin kotimaan kovia pelimiehiä.
Leijona taisteli Moskovan kisat. Vältimme uhannee kokonaiskatastrofin , mutta mitalipeleihin pääseminen johti vähintäänkin tunnetason katastrofiin,Mitalimahdollisuus häämötti ruotsi-ottelussa,kun johdimme sitä loppuvaiheessa 4-2,mutta sitten monien yksittäistekijöitten ansiosta peli päättyi tasalukemiin,joka merkitsi mitalien ulkopuolelle jäämistä.Ruotsin kolmas maali tuli turhan jäähyn jälkeisestä ylivoimapelistä,jonka jälkeen valitsin kentälle suomessa hyvin pelanneen Kärppien kentällisen.Huusin kovaa kentälle:”pakit pelin alla!” Mutta välittömästi edellisen takaiskumaalin jälkeisestä keskipistealoituksesta Ruotsi otti kiekon,syötti omalle puolustajalle,joka
antoi ratkaisevan pystysyötön edellisenkin maalin tehneelle Anders ”MASKEN” Carlssonille.
Masken pääsi kuin avoimesta tallinovesta läpiajoon ja teki tasoitusmaalin muuten hyvin pelannutta maalivahtiamme Hannu Kamppuria vastaan.
Valmentajana otin mustan minuutin piikkiini .Etenkin itsesyytösten vuoksi otin tapahtunee erittäin raskaasti. Olihan pettänyt kaikki.
Epäonnistumiset kuitenkin opettavat. Jälkeenpäin olen ollut erityisen kiitollinen Ruotsin joukkueen henkiselle valmentajalle Lars-Eriv Uneståhlille,joka ottelun jälkeen pysäytti minut ja kertoi omista havainnoistaan katsomosta vaihtoaitiomme takaa. Hän arvioi meidän kaikkien ajautuneen väärään aikamuotoon ,jo voitettuun mitaliin ja lopputulokseen. Tässä ja nyt-keskittyneisyys herpaantui vain hiukan ,mutta kuitenkin riittävästi. Suoritus heikkeni,koska ratkaisuvaiheessa keskittyminen suuntautui lopputulosajatteluun. En pystynyt suuntaamaan parhaita voimavarojamme riittäviin suorituksiin siinä hetkessä, mitä silloin elimme.
Maksoimme kalliit oppirahat,tyytyväisyys oli ennenaikaista ja johti siihen ettemme pystyneet viimeisten sekuntien aikana edes rikkovaan epeliin. Oppi on kuin kiveen hakattu: keskity paineessa vain siihen, mitä pitää tehdä! Mielen siirtyminen väärään aikamuotoon,tulevaisuuteen.leikkaa pois parhaan kyvykkyyden. Tässä ja nyt –keskittyneisyys on ihmiselle ainoa tila,jossa voi saada aikaan
jotain arvokasta.
ote : Rauno Korpi ,yhteispeli työelämässä. valmentavalla johtamisella menestykseen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.