Mulla rv 20.En ole vielä tuntenut yhtään potkuja ja en ole varma muistakaan tuntemuksista.Välillä on ollut vasemmalla puolella sillaista pulputusta,mutta nyt olen alkanut aatella että ne ovat olleet vain suoleni kurinaa.Oikealla puolella ei ole tuntunut mitään.Mulla ke neuvola,mutta mulla jo viikon ollut olo että kaikki ei ole kohdallaan.Jospa kannnan kuollutta lasta vattassani.Eipä auttanut asiaa se että työkaveri kyseli tänään mun ekana työpäivänä 3kk että miten te voitte?En kertonut epäilyistäni vaan sanoin että hyvin.Hän siihen että hänellä oli kesken meno 5kk:della,vkolla 20.Eikä mitään voitu tehdä.Kyllä mä tiiän että riski on loppuun asti,mutta ei ole kiva kuulla tollasi juttuja.Toinen sanoi taas että kaverilla ol vaikea synnytys ja vauva melkein kuoli.On kuitenkin nyt elossa!!Miksi pitää pahoista asioista kertoa näinkin ihanassa asiassa kun saada lapsi??
ei liikkeitä?...työkavereiden puheet satuttivat!
veitikka 1
6869
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mullakaan ei vielä tossa vaiheessa tuntunut kun semmossii muljahduksii joita en uskonut potkuiksi. Nyt rv 30 ja potkut tuntuu selvästi :)
ollenkaan vielä tuossa vaiheessa. Ei tuntunut mullakaan ja sitten kun alkoi tuntua, niin saattoi mennä muutama päivä ilman tuntemuksia. Tottakai silloin pelästyi.
Nyt kymmenen viikkoa myöhemmin kirjoitan tätä henkeä haukkoen... Vauva siis potkii niin, että henki salpautuu! Se siis ihan tosissaan sattuu :( Eli ole nyt vaan rauhassa, kun yhdestä asiasta selviää, on edessä uusi huoli kaikkien ilojen ja onnen ohella (sitähän se on sitten lapsen synnyttyäkin!!!)
Mä en pidä sun työkaverisi puheita pahoina. Monet raskaana olevat haluavat puhua (ja kuulla) kaikista asioista, niistä pahoistakin. Minä ainakin. Ne pelot on mulla mielessä koko ajan, joten niistä tulee juteltua. Työkavereistani suurin osa on tämän kaiken jo käynyt läpi, siksi ovat mielestäni hyvää juttuseuraa. Myös mun tuttu piirissä on sattunut näitä myöhäisen vaiheen kamalia juttuja, joten pelon aiheita riittää ja mielikuvitus keksii loput.
Jos et itse halua asioista puhua, niin miksi et vain sano, että
"olet hivenen herkkä kuuleen ikävistä asioista nyt, joten jos sopii, juteltaisiin vain niistä iloisista".
Ihan varmaan ymmärtävät, eivätkä suutu.
Mulla vasta ekat liikkeet 22viioon alussa alkoi tuntumaan ihan selvästi. siihen asti olikin juuri tuollainen epävarma olo. Ja jos olikin tuntemuksia, en osannut lukea niitä ja kuvittelin vatsani /suoleni toiminnaksi. Kyllä sitten helpotti kun neuvolassa kuului sydänäänet ja sen jälkeen heti ekat kunnon liikkeet tuntui :) Nyt viikolla 23!
hänestä tuntuu että olet liian huoleton. Tai ehkäpä hän halusi purkaa omaa kokemustaan?!? Onko se tullut mieleesi?
Itse synnytin kuolleen lapseni rv 26, eikä tuska lopu ikinä. Kyllä minä puhun asiasta toisille, en peittele sitä.
Aivan typerää antaa lisää huolenaihetta raskaana olevalle. Kyllä sitä stressiä muutenkin on.
oli huojentavaa lukea etä muillakin tuntemuksia vasta viikon 20 jälkeen.Eilen mulla illalla kun telsua kattelin tuntui taas aika tavalla vas.puolella jännää " kutinaa" ja ehkä pieni potkukin.
Ihanaa kuitenkin että huomenna on Neuvola!!
Tiedän että kamalia asioita saattaa tapahtua misä vaiheessa raskautta ja synnytyksessäkin.Kyllä mäkin niitä aattelen:Joten en kaipaa asiasta muistutusta muilta vaan haluan nauttia tästä olotilasta.Toiset työkaverit positiivisia onneksi.En haluaisi kuulla ikäviä asioita tässä vaiheessa,tiedän ne siis muutenkin.Jos mulla huolia asiassa puhun neuvolassa ti läheisteni kanssa.Niin läheinen en ole että haluisin purkaa kaikkia asioitani työkavereilleni,joitain kyllä kerron,mutta kaikki asiat ei heille kuulu.
Ja miksi aina tosiaan pitää muistutella toisia huonoista puolista??