Mitä jos sanon sinulle että olen rakastunut sinuun ja jokainen hetki elämässäni mietin miltä tuntuisi olla omasi? Mitä jos sanoisin että sinä päivänä kun tajusin sinun vaikenevan lopullisesti, tuntui kuin olisin vajonnut jonnekin pimeään ja syvään enkä jaksaisi enään kamppailla ikävästä räytyneen sydämeni kanssa ylös. Liian monta kolhua ja vain sinulla oli jotain joka paransi niitä syviä arpia ja haavoja...
Olit niin rakas ja olet yhä edelleen...en hämmennykseltäni sitä pystynyt ääneen sanomaan...en koskaan ujo kun olen minäkin. Olit niin täydellinen vaikka vain oma itsesi.
Mitä jos sanon että joka yö yhä itken perääsi...kun ei kukaan muu nää? Mitä jos kerron, sinut joka yö unissani nään? Miltä se tuntuu? Miltä sinusta tuntuu sellainen ajatus että ikävä koskee jo todella kipeää sydämeen...ihan oikeasti. Mun sydän on ollut kipeä kun ei se kestä tätä ikävää enään ja välillä tuntuu et se tulee ulos rinnasta kun siihen koskee niin...Tekee niin kipeää vaieta vaikka sydän on täynnä rakkautta, kaipuuta ja ikävää...tekis mieli vaan huutaa.
Ois ollut niin paljon helpompaa jos olisit sanonut jonkun oikean syyn miksei. Toisaalta ymmärrän ja se satuttaa vielä enemmän että sinä et koe tällaista kipua mitä minä. Samaten se syyllisyys jota tunnen kun en osannut rakkauden vuoksi toimia oikein...hämmennyin niin niitä voimakkaita tuntemuksia mitä pelkkä lähellä olosi tai näköyhteys sinuun sai aikaiseksi...
Rakastan sinua! Se sattuu niin paljon kun pitää siitä vaieta. Ihminen jonka sain tuntea vain hetken, mutta joka antoi niin paljon pelkällä läsnäolollaan. Ole kiltti äläkä hylkää minua. Se olisi loppuni. Sanoisit vain miksi tai miksei? En mitään muuta enään pyydä!
Anteeksi kaikesta mitä tein tai jätin tekemättä! Hämmennys oli niin suuri...kun tuntee niin paljon pienessä ajassa.
Ja se mikä tekee tästä vielä SIETÄMÄTTÖMÄMMÄN on se että en edes koskaan ollut omasi mutta tunsin niin paljon, kuin olisimme olleet aina yhtä.
OLENKO TODELLAKIN NIIN HUONO IHMINEN ETTEN ANSAITSE EDES YHTÄ PIENTÄ YHTEYDENOTTOA?
Voihan se olla että tunnistat minut tästä vuodatuksestani ja naurat partaasi joko yksin tai toisten kanssa mut olen valmis ottamaan sen riskin...
Tai sitten tämä kertoo sinulle sen kuinka rakas oikeasti olet ja saa ehkä sinut toisiin aatoksiin ja miettimään josko ottaisit sittenkin yhteyttä kaikesta huolimatta...sitä toivon tämän vuodatuksen myötä.
Olit niin rakas ja olet yhä edelleen...en hämmennykseltäni sitä pystynyt ääneen sanomaan...en koskaan ujo kun olen minäkin. Olit niin täydellinen vaikka vain oma itsesi.
Mitä jos sanon että joka yö yhä itken perääsi...kun ei kukaan muu nää? Mitä jos kerron, sinut joka yö unissani nään? Miltä se tuntuu? Miltä sinusta tuntuu sellainen ajatus että ikävä koskee jo todella kipeää sydämeen...ihan oikeasti. Mun sydän on ollut kipeä kun ei se kestä tätä ikävää enään ja välillä tuntuu et se tulee ulos rinnasta kun siihen koskee niin...Tekee niin kipeää vaieta vaikka sydän on täynnä rakkautta, kaipuuta ja ikävää...tekis mieli vaan huutaa.
Ois ollut niin paljon helpompaa jos olisit sanonut jonkun oikean syyn miksei. Toisaalta ymmärrän ja se satuttaa vielä enemmän että sinä et koe tällaista kipua mitä minä. Samaten se syyllisyys jota tunnen kun en osannut rakkauden vuoksi toimia oikein...hämmennyin niin niitä voimakkaita tuntemuksia mitä pelkkä lähellä olosi tai näköyhteys sinuun sai aikaiseksi...
Rakastan sinua! Se sattuu niin paljon kun pitää siitä vaieta. Ihminen jonka sain tuntea vain hetken, mutta joka antoi niin paljon pelkällä läsnäolollaan. Ole kiltti äläkä hylkää minua. Se olisi loppuni. Sanoisit vain miksi tai miksei? En mitään muuta enään pyydä!
Anteeksi kaikesta mitä tein tai jätin tekemättä! Hämmennys oli niin suuri...kun tuntee niin paljon pienessä ajassa.
Ja se mikä tekee tästä vielä SIETÄMÄTTÖMÄMMÄN on se että en edes koskaan ollut omasi mutta tunsin niin paljon, kuin olisimme olleet aina yhtä.
OLENKO TODELLAKIN NIIN HUONO IHMINEN ETTEN ANSAITSE EDES YHTÄ PIENTÄ YHTEYDENOTTOA?
Voihan se olla että tunnistat minut tästä vuodatuksestani ja naurat partaasi joko yksin tai toisten kanssa mut olen valmis ottamaan sen riskin...
Tai sitten tämä kertoo sinulle sen kuinka rakas oikeasti olet ja saa ehkä sinut toisiin aatoksiin ja miettimään josko ottaisit sittenkin yhteyttä kaikesta huolimatta...sitä toivon tämän vuodatuksen myötä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli niin pitkä, -styttävä, ettei tuota kukaan jaksa lukea.
olla noin tyly ja ilkeä,jos et pitänyt,miksi
luit,olisit antanut olla.Voi olla,että monikin
jaksaa lukea.
tähän ihmiseen, vaikka pelkäät ja olet ujo.
Kerro että olet kiinnostunut hänestä. Ei se ota jos ei annakaan. Ainakin pääset askeleen eteen päin etkä enää joudu pyöriskelemään riuduttavassa ikävässä ja jatkuvassa epätietoisuudessa.
Se jos mikä on voimia vievä tila.
Minulle jäi se kuva, että olet itse ujoudessasi antanut niin ristiriitaista viestiä itsestäsi, todennäköisesti hullunlailla teeskennellyt ettet välitä ja se on heittänyt töykeydenkin puolelle, joten vastapuoli voi yhtä hyvin kuvitella, ettet piittaisi hänestä pätkääkään.
Ota yhteyttä, keskustele hänen kanssaan kunnolla tilanne. Niin olet viisaampi ja voit jatkaa elämääsi eteen päin, oli miten tahansa.
näin on, asia on paljon monimutkaisempi. Mitään lapsiperheen isää nyt kannata lähteä ehdoint tahdoin vikittelemään.
Sanoisin et jos tuon vuodatuksen kertoisit suoraan sille ihmiselle ,.ni aika kylmä ihminen on joka ei tollasta noteeraa miksikään...Jos mä tietäisin et tollanen teksti olis yhdeltä jonka täs joskus kadotin muutama kuukausi sit...
Ni mä näyttäisin heti vihreää valoa. Ja täl hetkel kyl itekki seurustelen uuden kans..Mut sille ihmiselle mun sydämeni jäi. Mut en usko et hän mua enää kaipaa. Talvella sain ky kuulla tollasia vuodatuksia . Ja tyhmä olin ku en uskonu.En arvannu et oltais sittenki voitu olla ne parhaat toisillemme...Tai ainakin hän mulle. Mut maailmahan on täynnä ,ja naisten valta tää on .
Et rohkene tehdä vaan alotus , Ei saa luovuttaa jos tosiaan välittää...Mäki oon vähä miettiny et jos sittenki mä vie kerran otan yhteyttä ,Vaikka eron jälkeen kyl muutaman kerran otinki , Mut arvatenki toinen oli vaihtanut numeronsa sun muuta ku sähköpostitkaaan mee perille...Mut nyt sain uuden numeron. Ja ajattelin et jos lähestyis ihan täysin eri asias ,ku se ei o suotavaa et jää roikkumaan. Mut ainakin toinen tajuais et mä vie välitän mitä hälle kuuluu...Eihän kai siitä ikänä voi olla vittuuntunu jos toinen välittää...
Tää oli mulle? Jotenkin kuulosti osuvalta, mutta varmahan en voi olla.
tunnistat;)
Mutta voi mitä mieltä olet tästä kaikesta? Kun en mitään kuule, en edes näe sinua, mutta silti on sietämätön ikävä. Vieläkin vaikka aikaa on jo mennyt. En halunnut olla tyly tai kylmä. "puolustautuminen" vain sattoi antaa sen kuvan ja tilanne oli aika arka ja räjähdysherkkä muuenkin(?) Jos olet vielä Ujo-kin niin uskoisin sun olevan juuri sinä.
Olisin halunut kirjoittaa suoraan sinulle mutten epäselvyyden vuoksi kyennyt. Siksi kirjoitan tänne...
Haluaisin niin paljon nähdä sinut. Joka kerta kun jossain kuljen niin silmät etsii...etenkin niissä paikoissa missä yleensä olet(?)vielä en ole löytänyt. Olet hyvä pysymään piilossa;) ja sitten kun näitä paikkoja niin paljon en millään ehdi sinua löytämään vaikka ajaisin kaikki ne paikat läpi.
Nyt olen itse ainakin syksyyn jossain muualla, mut uskothan on ajatukset vahvasti siellä missä sinäkin;)
tietää, että maailmassa on joku, joka tuntee samoin kuin minä. Että muillakin on joku, joka lyhyessä ajassa juurtuu niin syvälle sydämeen, että sitä katsoo tulevaisuuteen peläten niitä valvottuja öitä ja teeskenneltyjä päiviä. Että on joku, joka tietää tämän kivun eikä myöskään ymmärrä miksi.
Surullista, mutta samalla oudon lohdullista. Ehkä me vielä tästä. :)