1947
Juopunut pohjalainen sotamies eteni kuin katujyrä.
Portilla seisonut vartiomies sai kyytiä kuin vilja viskurissa. Samoin päivystävä alikersantti sai melkein maistaa kaulallaan riippuvaa puolikuuta.
Raskaasti askeltava painin suomenmestari tempaisi tuvan oven auki ja karjaisi komppaniassa herätyksen.
Pelästyneet sotilaat nousivat huopiensa alta tätä raivoavaa sonnia katsomaan.
Paitsi yksi. Isäni.
Toki hänkin heräsi tähän möykkeeseen, mutta käänsi vain rauhallisesti selkäänsä.
Mustat, normaalisti taaksevedetyt hiukset silmillä roikkuen, korsto repäisi harmaan viltin isäni päältä, ja potkaisi häntä raskaalla sotilassaappaalla persuuksiin.
Nykypäivällä, vaikka Tony Halmeeseen verrattuna, isäni oli siro.
Ainakin 40 kiloa kevyempi, ja useita senttejä lyhyempi.
Mutta todennäköisesti ainakin kaksin verroin vahvempi.
Hänen lempinimensä armeijassa oli ”Härkävaara”.
Mitä sitten tapahtui, ei viitsi edes kertoa.
Ehkä ylistarolainen painimestari haluaisi kertoa, jos vielä elää.
Hänhän selvisi loppujen lopuksi vähällä, katkennut kyynärvarsi ja poskiluun murtuma paranivat nuorelta mieheltä pian.
1967
Olin juuri saanut naapurin poikien avulla kahden koivun väliin tangon viritetyksi.
Siitä roikkumaan kaksi vahvaa hamppuköyttä, joihin renkaat kiinni.
Voimistelu voisi alkaa.
Samalla pihaan pörähti punainen italialaisvalmisteinen auto.
Iso mies vääntäytyi kuljettajan paikalta.
Nähdessään touhumme, hän myhäillen liittyi seuraamme.
”Vai tämmöistä, saanko miekin koettaa”
Hän laski salkkunsa puun juurelle, riisui huopahattunsa sekä puvuntakkinsa.
Karhumaiset kourat tarttuivat renkaisiin, mutta ihmeen ketterästi onnistuivat pyöräytykset ja sitten SE.
Tikkusuorana, renkaat lantioihin painettuna hän alkoi laskea vartaloaan hitaasti alaspäin, kunnes laskeutui ristiriipuntaan. Valkoinen nailonpaita ritisten.
Hän roikkui renkailla kuin Jeesus ristillä, kädet 90 asteen kulmassa vartaloon nähden, massiiviset käsivarret väristen.
40- vuotias mies.
Siitä lähtien minut tunnettiin nimeltä Tarzanin poika.
1988
Kesämökkiäni rakentaessa sattui tapaturma.
Yrittäessäni tukea vinoa hirsitaapelia, onnistuin kaatamaan sen jalkani päälle.
Mylvin kuin eläin, kunnes harmaatukkainen mies tuli viereeni.
” Elä sie hättäile, kyllä tämä tästä lähtee”
Vanha mies tarttui alimpaan hirteen ja alkoi punnertaa.
Tuskasta ähkien näin kuinka hänen naamansa muuttui tummanpunaiseksi, otsasuonet pullistuivat, hampaat paljastuivat huulien lomasta.
Kaksi kertaa selästä leikatulla invalidilla.
Hitaasti suunnaton paino nousi ruhjoutuneen jalkani päältä.
1995
Matkaa on käveltävänä muutamia kymmeniä metrejä, silti se tuntuu maratonilta.
Vasemmassa kädessäni on valkoinen hihnarulla joka johtaa olkani yli oikealle.
Arkku tuntui painavan tonneja, vaikka kuihtunut isäni painoi tuskin kahdeksaakymmentä kiloa.
Totisena silmäsin veljeäni puulaatikon ylitse.
Olkoon Edgar Rice Burroughs, mitä mieltä tahansa.
Tarzan oli kuollut.
Juopunut pohjalainen sotamies eteni kuin katujyrä.
Portilla seisonut vartiomies sai kyytiä kuin vilja viskurissa. Samoin päivystävä alikersantti sai melkein maistaa kaulallaan riippuvaa puolikuuta.
Raskaasti askeltava painin suomenmestari tempaisi tuvan oven auki ja karjaisi komppaniassa herätyksen.
Pelästyneet sotilaat nousivat huopiensa alta tätä raivoavaa sonnia katsomaan.
Paitsi yksi. Isäni.
Toki hänkin heräsi tähän möykkeeseen, mutta käänsi vain rauhallisesti selkäänsä.
Mustat, normaalisti taaksevedetyt hiukset silmillä roikkuen, korsto repäisi harmaan viltin isäni päältä, ja potkaisi häntä raskaalla sotilassaappaalla persuuksiin.
Nykypäivällä, vaikka Tony Halmeeseen verrattuna, isäni oli siro.
Ainakin 40 kiloa kevyempi, ja useita senttejä lyhyempi.
Mutta todennäköisesti ainakin kaksin verroin vahvempi.
Hänen lempinimensä armeijassa oli ”Härkävaara”.
Mitä sitten tapahtui, ei viitsi edes kertoa.
Ehkä ylistarolainen painimestari haluaisi kertoa, jos vielä elää.
Hänhän selvisi loppujen lopuksi vähällä, katkennut kyynärvarsi ja poskiluun murtuma paranivat nuorelta mieheltä pian.
1967
Olin juuri saanut naapurin poikien avulla kahden koivun väliin tangon viritetyksi.
Siitä roikkumaan kaksi vahvaa hamppuköyttä, joihin renkaat kiinni.
Voimistelu voisi alkaa.
Samalla pihaan pörähti punainen italialaisvalmisteinen auto.
Iso mies vääntäytyi kuljettajan paikalta.
Nähdessään touhumme, hän myhäillen liittyi seuraamme.
”Vai tämmöistä, saanko miekin koettaa”
Hän laski salkkunsa puun juurelle, riisui huopahattunsa sekä puvuntakkinsa.
Karhumaiset kourat tarttuivat renkaisiin, mutta ihmeen ketterästi onnistuivat pyöräytykset ja sitten SE.
Tikkusuorana, renkaat lantioihin painettuna hän alkoi laskea vartaloaan hitaasti alaspäin, kunnes laskeutui ristiriipuntaan. Valkoinen nailonpaita ritisten.
Hän roikkui renkailla kuin Jeesus ristillä, kädet 90 asteen kulmassa vartaloon nähden, massiiviset käsivarret väristen.
40- vuotias mies.
Siitä lähtien minut tunnettiin nimeltä Tarzanin poika.
1988
Kesämökkiäni rakentaessa sattui tapaturma.
Yrittäessäni tukea vinoa hirsitaapelia, onnistuin kaatamaan sen jalkani päälle.
Mylvin kuin eläin, kunnes harmaatukkainen mies tuli viereeni.
” Elä sie hättäile, kyllä tämä tästä lähtee”
Vanha mies tarttui alimpaan hirteen ja alkoi punnertaa.
Tuskasta ähkien näin kuinka hänen naamansa muuttui tummanpunaiseksi, otsasuonet pullistuivat, hampaat paljastuivat huulien lomasta.
Kaksi kertaa selästä leikatulla invalidilla.
Hitaasti suunnaton paino nousi ruhjoutuneen jalkani päältä.
1995
Matkaa on käveltävänä muutamia kymmeniä metrejä, silti se tuntuu maratonilta.
Vasemmassa kädessäni on valkoinen hihnarulla joka johtaa olkani yli oikealle.
Arkku tuntui painavan tonneja, vaikka kuihtunut isäni painoi tuskin kahdeksaakymmentä kiloa.
Totisena silmäsin veljeäni puulaatikon ylitse.
Olkoon Edgar Rice Burroughs, mitä mieltä tahansa.
Tarzan oli kuollut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saathan sinä Ilkka, piti sanomani Hande, toki isääsi Tarzaniin verrata. Taitaa olla jopa esikuvaansa parempi!
Kaunis, ylevä kertomus.
Hande viitsi itkettää herkkiä ihmisiä.
hyvin kaunis kirjoitus isästäsi!
tää liittyy alfaan? novellit-palsta on muualla!
...olla täältäpäin kun et kerta ymmärrä.
Siellä mainitaan pieni punainen italialaisvalmisteinen auto, se on Alfa!