Olen tavannut yhden miehen netin kautta. Olemme mailailleet 5kk ja nyt on ollut mailaamisessa 1kk taukoa, kun olemme tässä kuussa kahdesti tavanneet ja soitelleet paljon toisillemme.
Mietin tätä tilannetta enkä ole päässyt mihinkään päätökseen.
Tämä mies on rauhallinen, hyväkäytöksinen, älykäs, pohdiskeleva. Vaikuttaa ihan hienolta tyypiltä. Meillä on keskustelu edennyt mukavasti. Olemme kummatkin rauhallisia ja hiljaisia, joten luonteemme tuntuvat melko sopivilta :).
Suuri este tässä on kokoeromme. Hän on noin 172cm ja minä noin 180cm. Minua tämä ei haittaisi, mutta häntä se tuntuu haittaavan. En halua tuntea itseäni epäviehättäväksi jonkin naurettavan kahdeksan sentin takia!
Tämä mies ihailee pienikokoisia naisia. Hänen mielestään "pieni on kaunista". Hän sanoo minulle, ettei kokoero häntä haittaa, mutta hän vaikuttaa kaikilla tavoin ajattelevansa asiasta jotain muuta.
Olen harvinainen ulkokuoreltani. Pitkiä tyttöjä on todella harvassa! On niin harmillista, jos jostakin ainutlaatuisen upeasta asiasta väännetään "kyllä se kelpaa, juuri ja juuri" -versio. Tämä vaikuttaa pääkoppaani ihan selkeästi. Niin kauan kuin olen lyhyen miehen seurassa, joka ei hyväksy pituuseroamme, tunnen lievää tuskaisuutta koostani. Tämän tunteminen on turhaa!!! Joku toinen vastaavasti nauttisi pitkistä jaloistani.
On turha ottaa kumppania sellaisesta, joka ei täysin arvosta toisen ulkokuorta. Tuo ihmisen "väärä koko" on tälle yksinäisyydestä kärsivälle tyypille tällä hetkellä vain pikkupuute naisessa, mutta ajan myötä tuo asia paisuu kyllä suuremmaksi. Juuri silloin kun hän huomaa, ettei joudu elämään elämäänsä yksinäisenä, vaan hänellä on kumppani vierellä, josta saa voimia kaikkeen. Esim. uusiin ihmisiin tutustumiseen myös.
On älytöntä valita vääränmittaista naista! Minun kuuluisi olla yhteydessä vain niihin miehiin, jotka pitävät minua viehättävän kokoisena. Eihän tässä muu auta. On niin paljon miehiä ja niin paljon makuja, että luulisi minun täsmäävän ainakin joillekin. Ei tuollaisia epäsopivuuksia tule ohittaa. Nehän ovat mukana koko loppuelämän ajan.
Minun mielestäni tämä olisi liian huono aloitustilanne yhtään millekään parisuhteelle. Ehkä kaveruussuhteen tästä saisi juuri ja juuri.
Kysynpä teidän lukijoiden mielipidettänne.
Mietin tätä tilannetta enkä ole päässyt mihinkään päätökseen.
Tämä mies on rauhallinen, hyväkäytöksinen, älykäs, pohdiskeleva. Vaikuttaa ihan hienolta tyypiltä. Meillä on keskustelu edennyt mukavasti. Olemme kummatkin rauhallisia ja hiljaisia, joten luonteemme tuntuvat melko sopivilta :).
Suuri este tässä on kokoeromme. Hän on noin 172cm ja minä noin 180cm. Minua tämä ei haittaisi, mutta häntä se tuntuu haittaavan. En halua tuntea itseäni epäviehättäväksi jonkin naurettavan kahdeksan sentin takia!
Tämä mies ihailee pienikokoisia naisia. Hänen mielestään "pieni on kaunista". Hän sanoo minulle, ettei kokoero häntä haittaa, mutta hän vaikuttaa kaikilla tavoin ajattelevansa asiasta jotain muuta.
Olen harvinainen ulkokuoreltani. Pitkiä tyttöjä on todella harvassa! On niin harmillista, jos jostakin ainutlaatuisen upeasta asiasta väännetään "kyllä se kelpaa, juuri ja juuri" -versio. Tämä vaikuttaa pääkoppaani ihan selkeästi. Niin kauan kuin olen lyhyen miehen seurassa, joka ei hyväksy pituuseroamme, tunnen lievää tuskaisuutta koostani. Tämän tunteminen on turhaa!!! Joku toinen vastaavasti nauttisi pitkistä jaloistani.
On turha ottaa kumppania sellaisesta, joka ei täysin arvosta toisen ulkokuorta. Tuo ihmisen "väärä koko" on tälle yksinäisyydestä kärsivälle tyypille tällä hetkellä vain pikkupuute naisessa, mutta ajan myötä tuo asia paisuu kyllä suuremmaksi. Juuri silloin kun hän huomaa, ettei joudu elämään elämäänsä yksinäisenä, vaan hänellä on kumppani vierellä, josta saa voimia kaikkeen. Esim. uusiin ihmisiin tutustumiseen myös.
On älytöntä valita vääränmittaista naista! Minun kuuluisi olla yhteydessä vain niihin miehiin, jotka pitävät minua viehättävän kokoisena. Eihän tässä muu auta. On niin paljon miehiä ja niin paljon makuja, että luulisi minun täsmäävän ainakin joillekin. Ei tuollaisia epäsopivuuksia tule ohittaa. Nehän ovat mukana koko loppuelämän ajan.
Minun mielestäni tämä olisi liian huono aloitustilanne yhtään millekään parisuhteelle. Ehkä kaveruussuhteen tästä saisi juuri ja juuri.
Kysynpä teidän lukijoiden mielipidettänne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ettei hän tosiasiassa välttämättä pidä sinua "väärän" kokoisena, vaan itseään?
175cm nimittäin. Olen seurustellut melkein 3 vuotta poikaystäväni kanssa, ja voin sanoa että pääkoppaan on vaikuttanut kun miehen "ihanne" on ajan kuluessa tullut ilmi. Hän on aikaisemmin ihastunut tummiin tyttöihin/naisiin (olen vaalea), ja pitää pienikokoisista myös.
Tietenkin hän minulle sanoo että olen täydellinen, mutta en sitä kaikkine komplekseineni voi uskoa. Tunnen itseni lähinnä vaaleaksi jättiläiseksi muiden rinnalla, huolimatta siitä, että olen kovin hoikka. Pituus se on alkanut häiritä, ennen en edes ajatellut sitä mitenkään huonona asiana.
Väkisin ja pelkästään hyväntahtoisuuttasi älä mitään suhdetta aloita. Jos sinusta tuntuu tuolta, niin kannattaa jättää suhde kaveritasolle, kuten itsekin pohdit. Omiin tunteisiin ja vaistoihin kannattaa luottaa ja niitä noudattaa!
Mun mielestä pitkät tytöt on täydellistä ihanuutta :P
Taitaa vähän kaikki miehet tykätä niistä lyhyemmistä naisista. 180 senttiähän on aika miehinen pituus ja muutamia se haittaa. Mutta ei sun auta kuin puhua tämän miehen kanssa tästä pituusjutusta. Kysyt suoraan, että onko hän todellakin valmis menettämään sinut sellaisen asian takia. Samaan hengenvetoon sanot, että sua ei häiritse hänen pituutensa ollenkaan.
...vaan sen miehen itsetunnon puute. Sun on löydettävä mies, jolla on itsetuntoa, vaikka olisi lyhytkin. Niitäkin on.
Minua ainakin loukkaisi se jos toinen rupeaisi tuolla tavalla arvostelemaan ulkonäköäni. Jos en toiselle kelpaa sellaisenaan niin sitten sopii etsiä muuta seuraa. En käsitä minkä vuoksi jotkut ihmiset ovat noin pinnallisia, mutta niin se vaan tuntuu olevan. Tapasin aika äskettäin ihanan naisen joka ei ole ulkoisesti kaikkein kaunein, mutta muuten niin mukava etten koskaan sanoisi tai tekisi hänelle mitään pahaa!