Viestejä rajan takaa

--Aivan kuin omasta suustani ja huomioistani! Uskon itsekin että jollain tapaa "fiksummat" ja ainakin herkemmät ihmiset usein masentuvat. Ikävä vain että tietoisuus asioista jää siten vain "pienen piirin" tietoon.

Joka tapauksessa: hyvää jatkoa sinulle ketjun aloittaja!

Asiaa puhut ystäväiseni! Maailma on todella paha paikka etenkin kaltaisilleni herkille ihmisille.

Joskus tosiaan tuntuu, että mitä järkeä täällä on elää, kun joka paikassa näkee niin paljon vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja välinpitämättömyyttä. Kaikki tässä elämässä tähtää vain maallisen mammonan lisäämiseen ja jos et itse pysy tässä ruletissa mukana, et ole minkään arvionen.

asian noin... Voi olla.
Itse olen tavattoman "herkkä". Aikanaan minun piti saada KAIKKI. Ja paljon sain, mutta enemmän ehkä menetin. Olin yrittäjä, piti tehdä tulosta että olin hyvä. Halusin näyttää.
Nyt musta ei oo jäljellä kun paskakasa. Mun pitää tunnustaa että en pysy tämän hektisen maailman menossa mukana.
Nyt oon sairastanu 2 masennusta. Aina pöllöilen, haaveilen. Mut ku rupeen miettimään että mitä oon tavotellu... Oikeesti... EN TIEDÄ!
Kaikki semmonen missä vois sattua jotain pahaa, siis puhun elämästä yleensä ja elintavoista, ne ei oo mulle iso asia, koska olen ollu niin lähellä itsemurhaa monesti. Mun ympärillä olevat ihmiset ei vaan käsitä sitä mikä täällä oikeesti merkkaa jotain, ei ennenkuin niille itelle sattuu jotain. Mä oon paha ihminen. Mä voisin näyttää niille mikä on oikeesti tärkeetä, että ne tajuais. Mut kaikki elää onnellisen tietämättömänä elämäänsä niin kauan ennekuin pahaa sattuu.

Mielenkiintosia juttuja.

Masentuneena vaan on voimavarat lopussa, jollon raadolliset asiat tuntuu vielä paljo pahemmalta.

Ja tutkimus on osottanu, että alhainen itsemurhariski on yhteydessä itsemurhien kanssa, mutta on taas liikkunu semmostaki puhetta, että masennus ois älykkäiden ihmisten tauti..

Turha kai sitä on sen suurempia rajoja vetää, ku keltä vaan voi kuolla läheinen, oli fiksu tai ei ja se johtaa masennukseen enemmän tai vähemmän..

On semmosiaki masennuksia, jotka purkaa paskan olonsa muihin haukkumalla niitä ja loukkaamalla niitä parhaan mukaan. Varsinki nuorten keskuudessa on tämmöstä, tosin voi olla vaikea erottaa mikä on hormonien myllerrystä ja mikä masennusta.. Tai mikä niiden sekamuotoa..

No kumminki. Onneksi on aina niitä ihaniaki ihmisiä. Liian vähä tosin.
Mutta siitä oon varma, että on henkiolentoja olemassa ja on Jumala.
Enemmän syitä uskoa ku olla uskomatta.

Ja eihän se itsarikaan ihan poissuljettu vaihtoehto kohdallanikaan ole.

Joten itse kunnioitan ihmisiä parhaani mukaan sellasina ku ootta.
Joskus vaan ois kiva jos oikeassaki elämässä muutki kunnioittas..
No joo ehkä pitäs vähä vilasta peiliinki välillä.