onko kellään muulla sama kuin mulla että on vaikea lopettaa tupakointia...tai onko sellaisia äitejä joilla on ollut alkoholiongelmaa..
onko kellään muulla
odotusta kerrakseen
302245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minulla ainakin on ollut mielettömän suuria hankaluuksia päästä tupakasta eroon. Saatan kyllä olla pitkiäkin aikoja polttamatta, mutta myönnän että olen repsahtanut useammin kuin kerran. Hirveät omantunnon tuskat jää, kun tupakan polttaa..
saman tien mutta siihen auttoi varmaan sekin että henki ollut astman takia niin ahtaalla ettei voi polttaa ja mulla on niin kamlaa pahoinvointia ettei pysty edes ajattelemaan tupakkaa...
vaikeuksia tupakan kans.... rv 20 1 menossa ja vielä päivittäin poltan. Omatunto kolkuttaa joka ikinen kerta.. ja mielessä ressaa koko ajan kun en ole vielä pystynyt kokonaan lopettamaan....
On hienoa lukea, että olette pystyneet lopettamaan/vähentämään tupakan polttoa! KOettakaa jaksaa vaan, keksikää jotain hyödyllisempää vaikka tilalle ai jotain. Ja toivottavasti saatte lopetettua tupakan kokonaan, siinä ei ole mitään hyvää!
Kun luin teidän kirjoituksia, en voi kun häpeä itseäni etten ole pystynyt lopettamaan, saatikka vähentämään.
Minulla myös omatunto kolkuttaa joka kerta ja varsinkin maanantaisin, kun katson kuinka paljon olen viikossa polttanut..on niin iso määrä etten pysty sitä kelleen sanomaan.
Silti vaikka mulle tulee paha mieli ja olo siittä tupakan määrästä...kun ajattelen aina kuinka paljon masulini joutuu sitä saamaan niin en silti pysty lopettamaan, saatikka vähentämään.
Tietty on päiviä jolloin menee vähemmän kuin normaalisti menisi, mutta liika on silti liikaa.
Täytyy viimeistää sitten yrittää olla kokonaan ilman kun masuli syntyy, jotta ei sitten saisi enää äidinmaidon kautta sitä..eikä mistään muualtakaan.
Toivottavasti tulen onnistumaan silloin..RV38, joten ei enää kauan mene aikaa siihenkään.
nina-80,samoin täällä...! Esikoisen aikana poltin koko raskausajan,laitoksella ollessani ja jopa silloinkin kun imetin :'( Nyt olen taas raskaana ja poltan edelleen,enkä ole pystynyt vähentämään lainkaan... Toivon,ja todella yritän lopettaa tupakoinnin (helppoa se ei tosin tule olemaan!)
en ole pystynyt lopettamaan tupakointia. En esikoista odottaessa pystynyt enkä varmaan pysty nytkään mutt itseä aina vituttaa kun olen sen tupakan polttanut.
Esikoisella ei ole mitään vaivaa jäänyt.
ja toivon myös ettei sitten tulisi tälle seuraavallekkaan.
teille! kiva kuulla että muillakin on samaa... mulla on ollut tässä niinpaljon kaikenlaista, että en ole voinut edes kuvitella lopettavani ja sitä on kulunut... tulee vaan aina mietittyä että jos vauvalla onkin jotain niin syyttää sit varmaan itseään koko ajan.. mutta eiköhän kaikki järjesty. ja alkoholi on kaikista vaarallisin aine raskausaikana. ultralääkäri sanoi ettei kaikki huumeetkaan ole niin vaarallisia kuin alkoholi. Ei silti kannustanut käyttämään..:) tsemppiä kaikille odottaville!!
Ihan uteliaisuuttani kyselen polttajilta: onko kyseessä niin suuri riippuvuus, ettei kertakaikkiaan voi olla polttamatta? Ehkä tosi typerä kysymys, tiedän...mut varmistan kuitenkin.
Olen itse ollut ns. fiilispolttaja, ja mielentilasta riippuen olen polttanut ajoittain lähes ketjussa. Koin riippuvuuteni olleen enemmän psyykkistä kuin fyysistä. Kun tulin raskaaksi loppui polttamiseni kerralla kuin seinään. Edes unissani en sallinut itselleni yhtäkään henkosta. Enkä tällä nyt julista mitään erinomaisuutta, vaan mulle meni oikeasti niin vahva blokki tupakan suhteen päälle, että kieltäydyin röökistä unissanikin. Raskausaika on ollut stressaavaa ja monesti olen miettinyt, että normaalioloissa olisin jo sytyttänyt savukkeen..
Toivon lujasti tsemppiä kaikille odottajille, jotka ovat joko lopettaneet tai vähentäneet röökinpolttoa! Ei ole varmaankaan helppoa ja syyllisyyskin rassaa. Mutta kyllä se saakin rassata! Lasta parempaa syytä lopettaa ei voi olla. Onko joku muuten kokeillut hypnoosia avuksi?
Minä en olisi koskaan tajunnut olevani näin koukussa tupakkaan, ellen olisi tullut raskaaksi. En saa lopetettua MILLÄÄN. Tämä on aivan uskomattoman vaikeaa.
Joka ikisen sätkän jälkeen olo on kuin katujyrän alle jääneellä: vituttaa, hävettää ja raivostuttaa niin että voimat lähtee.
Olen saanut "huijattua" itseäni kohti totaalista lopettamista (yrittänyt kymmeniä kertoja) mm. vaihtamalla aina laimeampaan merkkiin. Nyt poltan Kevyt-1:stä, menee noin aski päivässä. Tästä laimeampaa ei enää olekaan. Miksei?! (Tietääkö kukaan, mistä saa "hunajatupakkaa"?)
Tähtäimessä on täysi lopettaminen kuukautta ennen laskettua aikaa. Tätä ehdotti mieheni, joka on yhtä pahasti painimassa asian kanssa.
Kuvitelkaa; meitä on sentään kaksi, jotka molemmat koittavat lopettamista, eikä onnistuta MILLÄÄN.
Itse en polta enää julkisilla paikoilla ollenkaan, enkä muiden kuin mieheni nähden. Ressissä siis ollaan joka perkuleen kerta kun lähdetään liikenteeseen, on vieraita kylässä jne, mikä tahansa julkinen paikka tai tilanne.
Ihan tolkuttoman vaikea...ja tässä alkaa ihan oikeasti jo erakoitumaan kun ei halua eikä huvita liikkua missään, kun ei voi polttaa! Siis koko elämä pyörii yhden pirun myrkkurullan ympärillä..voiko surkeempaa keksiä enää?
Muuten, asiasta suolakurkkuihin:
Olen itse antanut huutia jokaiselle moralisoijalle, joka tulee jankuttamaan tupakoinnista. Sellainen, joka ei itse tupakoi, ei voi mitenkään ymmärtää mitä tämä riipuvuus näin pahimmillaan voi olla. Itse kun olen vielä ns. stressi-polttaja; kun jännitän, poltan aivan hemmetisti. Ja raskausaikaa jännittävämpää saa kyllä hakea!
Sain myös lievää lohdutusta kaverilta; tämä vauvan myrkyttäminenKIN on suhteellista:
Minä maalla ja puhtaassa ilmanalassa asuvana kevyt ykköstä polttavana myrkytän vauvaani yhtä pahasti kuin keskiverto Hesalainen raskaana oleva EI-polttava nainen...että hmm. MIten mahtaa olla? Mietittekö koskaan, kuinka paljon myrkkyjä joku Tokiolaismamma saa vauvaansa vain kävellessään kaupungilla?
En halua puolustella mitenkään tätä tilannetta, mutta ei tämä ikuinen stressaaminenkaan hyväksi ole. Alituinen huono omatunto, paha mieli ja häpeä ja kaiki, ne rasittaa vauvaakin.
Alkoholin jätin pois välittömästi, eikä ole ollut mitään ongelmaa. Mutta tää tupakointi....jumankauta tähän pitäisi keksiä jokin takuu varma kikka...MITKÄÄN keinot ei ole tähän mennessä auttaneet. Ja itku tulee jos repsahdan "viimeisen lopetuksen" (1kk ennen La) jälkeen.
Just tolta mustakin tuntuu yrittää lopettaa.... En ois ikinä uskonut että se on näin vaikeaa..
Olen kuitenkin saanut vähennettyä aikasta hyvin, mut eioo helppoo.. Ja sit mullakin on stressiä, niin ei sekään helpota. Ja just tää rajottaa kanssa elämää, kun ei kehtaa polttaa missään.. Miettii aina vaan kun jonnekin lähtee, että mitä teen jos en saakaan polttaa, ja sit rupee jotenkin ahistaa ja taas tekee mieli polttaa :(
Ajattelin että viimestään synnytyksessä lopetan. Jos olen siellä sairaalassa sen joku 3pv enkä polta, niin jos ne nikat kerkeis kaikkoamaan.. ja vauva veis ajatukset pois tosta myrkystä
en kyllä lähtisi vertaamaan mihinkään tokiolaisäiteihin, yksi tapa taas vaan rauhoitella omaa huonoa omaatuntoaan - vauvan oloon masussa se ei auta. Itse olin koukussa ja pahastikin ennen raskautta. Raskauden aikana vedin röökiä vielä pari ekaa viikkoa (plussan jälkeen). Sit luin, että joka kerta kun poltan, vauva kärsii happivajauksesta; aloin kuvitella, miltä se tuntuu... Ja jo ajatuksena tuntui pahalta.
Aloitettu röökiaski on edelleen yöpöydän laatikossa, enkä sano, etten ikinä enää koske tupakkaan. Mutta se päivä kun mahdollisesti poltan taas, koittaa vasta kun vauvalla on omat terveet pikku keuhkot, joilla hengittää. Temppiä kaikille koukussa oleville - ja toivon teille voimia jättää väliin edes se seuraava tupakka. Vaikka pikemminkin suosittelen kyllä omaa tapaani lopettaa kuin seinään. Itse varmaan vetelisin savuja vieläkin, jos oisin alkanut vähitellen vaan vähennellä... Mutta kukin taaplaa tyylillään!
,mutta hirveän vaivan takana se oli. Suhde tupakkaan oli enemmänkin henkistä kuin fyysistä. Etenkin töissä oli tosi vaikeaa, kun olin tottunut pitään tupakkataukoja, ja sitten yhtäkkiä huilaustauot jäi pois. Onneksi lopetin työt jo 4.kuulla, niin sain itseni lopettamaan tupakanpolton, kun stressikin väheni. Tää henkinen riippuvuus on kuitenkin sen verran syvä, että luultavasti retkahdan jossain vaiheessa takaisin. Toivottavasti kuitenkin vasta imetyksen jälkeen.
Liittyyhän tähän vielä sekin, että on luonnollisesti jatkuva 24h huoli vauvasta.
Miten sitä lastaan voi ikinä katsoa silmiin, jos selviää, että raskauden aikainen tupakointi on aiheuttanut jotain "vajetta" esim. kehityksessä?
Sillä minä meinasin tuota 1kk ennen laskettua lopettaa, ettei sitten olisi niin pahat nikkikset siellä sairaalassa. Ajatukset pyörii varmaan loppua kohti muutenkin vauvassa, synnytyksessä yms, jos se helpottais hiukan keskittymään muuhun kuin tupakkaan sitten..? Tai sitten käy just päin vastoin; pelkää ja jännittää niin, että röökiä kuluisi toppakaupalla jos antaisi mennä.
Meille on jälleen tulossa vieraita viikonlopuksi, jo huomenna, ja minä olen ihan ressissä TAAS. Pitää hitto juosta metsään tupakalle ja karatakin niin, ettei kukaan onnistuisi huomaamaan. Että voi vituttaa tällainen. Silloin sitä röökiä eniten tekee mieli kun tietää, ettei voisi polttaa. Sitten kurkkupastillia, purkkaa sun muuta huuleen ja pokkana pusikosta esiin. Argh.
Pahimmat moralisoijat ja jankuttajat löytyy meillä suvusta. Hermo on niin kireellä jo nytkin valmiiksi (tervetuloa anoppi kylään vaan...), kun tietää mitä muikistelua sieltä on tulossa joka kerta kun minä häivyn paikalta ja palaan takaisin.
Tekis mieli linnottautua johonkin erämaamökiin koko loppuajaksi. Luulen ihan tosisani, että kun kaiken tän stressin saisi pois ja pysymään poissa, saisin lopetettua tuhannesti helpommin kuin nyt.
Jos haluaa ihan hirveissä itsesyytöksissä elää "köysi kaulassa" meiningillä, niin toki kannattaa ajatella kaikkista pahimpia koko ajan.
Minä en vain halua ressata itseäni henki hieveriin. Pahemminkin voisi olla; jos olisin näin riippuvuuteen alttiina koukussa johonkin huumeeseen, tilanne olisi katasrtofaalinen. En minä kykenisi lopettamaan ilman jotain pakkohoitoja, sellainen on fiilis.
On hirveää joutua myöntämään itselleen tällaisia asioita, mutta hemmetti, ei niitä totuuksia karkuunkaan pääse.
>>>Sit luin, että joka kerta kun poltan, vauva kärsii happivajauksesta; aloin kuvitella, miltä se tuntuu...
Lueskelin juuri "kasvatusguru" Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa, jossa hän myönsi olleensa tupakan suurkuluttaja kaikkien yhdeksän raskautensa aikana.
Asiaan kuuluvaa katumusta seurasi mitä uskomattomin perustelu: äitihän se mahdollisesta vammaisesta lapsestaan vastaa! Voi helvetti!! Tuli pala kurkkuun ja mieleni teki heittää kyseinen opas seinään: kuinka kukaan voi puolustella omaa heikkouttaan ja sairauttaan moisella argumentilla! Eiköhän se ole ensisijaisesti lapsi, joka vammastaan kärsii ja toisin kuin äitinsä, hänellä ei ole mahdollisuutta valita sairauttaan.
Ottaako pössyttelevä mutsi vastuulleen esim. tyttärensä mahdollisen hedelmättömyyden? Onko niin saatanan vaikeaa myöntää oma addiktionsa ja hakeutua hoitoon?!
Itsekin olen aikoinaan polttanut, mutta silloin vastasin vain omasta elämästäni.
...jos aiheuttaisin vauvalleni tahallani (sillä ihan tahallistahan se on) polttamalla, juomalla, pössyttelemälä yms. vahinkoa, vammaa tai vastaavaa.
Jotkut ovat käsittämättömän itserakkaita omine nautintoinensa.
Joopa joo "äitihän se vastaa". Aika ristiriitaista tekstiä tuolta Annalta. Miten se voi vastata vammaisesta, jos se ei voi vastata edes raskausaikansa toimista???????
...miksi yhdistät Esim. minut tuollaiseen hiivatin typerään akkaan ja sen sanomisiin?
Nimi on täysi outo, en ole koskaan kuullutkaan ja tuon lauseen perusteella en aio koskaan ottaa selkoakaan. Ämmähän on sekaisin.
Ja loppuun ihan pieni juttu:
>>>Onko niin saatanan vaikeaa myöntää oma addiktionsa ja hakeutua hoitoon?!
Normaalipalkkanen vois vaikka kokeilla hypnoosihoitoa, jollaisessa eräs ystäväni kävi menestyksellisesti. Jos rahaa on röökiin ja lapsentekoon, sitä on löydyttävä myös oman riippuvuuden hoitoon. Itsepä olet riippuvuutes hankkinut, tuskin on yhteiskunnan velvollisuus hoitoa kustantaa...
..hei vaan Tyhjäpää sullekin.
Eikö sanat "kaiken kokeillut" aiheuta mitään reaktioita siellä herneessä?
>>>Jos rahaa on röökiin ja lapsentekoon, sitä on löydyttävä myös oman riippuvuuden hoitoon.>Itsepä olet riippuvuutes hankkinut, tuskin on yhteiskunnan velvollisuus hoitoa kustantaa...
on monta blondia palstalla...
rv23, mä taidan ymmärtää sua hivenen paremmin.
Jotkut meistä on todella niin pahasti koukussa, ettei sitä voi muut koskaan ikinä koskaan edes alkuun ymmärtää.
Mä olen silti onnistunut vähentään 1-2:een päivässä, mutta hintansa silläkin.
Mä olen suunnattoman masentunut suuren osan ajasta (vaikka ei todellakaan ole mitään syytä) ja vain itken.
Näin mulle on käynyt aiemminkin joka kerta, kun olen lopettamista yrittänyt. Kärsii vauva tästäkin.
Hyvä, jos joku on pystynyt vähentämään, mutta tupakoimattomien/lopettamispäätöksessään onnistuneiden on tosiaan hyvin vaikea ymmärtää niin suurta riippuvuutta, joka ajaa lapsen edun edelle.
Tämän ketjun osallistujista osa on pyrkinyt vähättelemään tupakoinnin haittavaikutuksia. Kysymys kuuluukin: miksi näitä haittavaikutuksia keksittäisiin?!! Kansainvälinen salajuoni tupakkayhtiöitä vastaan?
Mikä voi olla noin valtavan riippuvuuden syynä, että keksimällä keksii kaikki mahdolliset verukkeet, jotta voi jatkaa pahaa tapaansa? En tiedä, olisiko esim. psykoterapiasta tms. apua. Kyseessä on varmaan pitkälle kehittyneen fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden yhteisvaikutus. Osanottoni siitä.
Olisi todella hyvä, että kaikki se energia, joka kuluu ahdistukseen ja syyllisyyteen, saataisiin hyötykäyttöön: voisiko siitä poikia sisua lopettamiseen? Ymmärrän, että kysymys on vaikea, mutta tämän ketjun suunta on mennyt jo ajat sitten ojaan. Oman syyllisyyden julistaminen ja heti perään ärhäkkä puolustelu ei johda yhtään mihinkään. Se on yhtä hedelmätöntä, kuin ns. moralistien painostusyritykset.
Olosi tuskin helpottuu, joten ota kiukkusi ja suuntaa se tupakkaan: miksi puolustaa asiaa, josta haluat päästä eroon? Tuntuu kuin keskittyisit lähinnä oman olosi surkutteluun. Kannanotoissasi ei ole luettavissa lapsen ääntä: hänen etunsa jää täysin kohkaamisesi varjoon. Mikään määrä äidin syyllisyyttä ei kuittaa sitä vääryyttä, joka kohdistuu omaan lapseen.
Olen pahoillani ennen kaikkea lapsesi puolesta ja toivon, että löytäisit defensiivisyydestäsi huolimatta jonkun keinon edes vähentää. Itseruoskimisen sijasta kannattaisi tarkastella omaa toimintaa myös kylmällä järjellä: miksi yleensä aloitit, mitä arvoja tupakka sinulle edustaa, oletko ns. addiktoituva persoona jne. Syyt lopettamisen vaikeuteen voivat olla syvällä, mutta asiantuntevan terapeutin avulla sekin arvoitus saattaisi ratketa. Hyvää jatkoa!
Ja edellinen oli osoitettu yhteisesti niille tupakoiville äideille, jotka ovat asiaa puineet/puolustaneet. Jos koet viestin kohdistuneen juuri sinuun, olet tod.näk. oikeassa...
Ajattelinkin, että en minä yksin, eikä täällä kaksin kolminkaan ainoita olla, jotka asiasta kidutaan näin pahasti. Silti; mitä enemmän meitä on, sen pahempi tietysti.
Helpottaa kuitenkin tietää, että siellä jossain on toinenkin, joka masennuksissaan itkee.
Minä taas ketutuksissani tuppaan myös touhuamaan liikaa (jotta unohtaisin polttaa ainakin välillä) ja sillä taas saan aikaan muuta pahaa, mm. supistelua ja vatsan kipeytymistä.
Sinulle, ja sinulle vastanneelle "Brunelle" myös, kertoisin, että itseni tunnen ja tiedän olevani riippuvuuksille altis persoona.
Kaikkensa koittaneena ja jokaisen keinon ihan turhaksi tajunneena olen ihan voimaton. On helppoa sanoa, että sen kiukun yms surun voisi koittaa kohdistaa siihen lopettamispäätökseen...kokeileppas käytännössä, ei se noin vain onnistu.
Ylipäätään jokainen on eri tavalla riipuvainen, kuka mistäkin. Itselläni ei muita riippuvuuksia ole, enkä voisi koskaan lähteä arvostelemaankaan ketään esim. kofeiini-addiktia; eihän mulla ole käsitystäkään, mitä sellainen on.
Moralisoijille sun muille päätin olla tästedes lujana; toivotan helvettiin aiheuttamasta enempää stressiä ja lopetan myös kaiken selittelyn kokonaan.
Ottakoon asioista selvää ennen kuin tulevat moralisoimaan, muuta en aio suustani tästä aiheesta enää päästää.
Missään kohtaa en ole vielä tajunnut, miten minä olen näyttänyt siltä, että NAUTTISIN tästä kauheasta paheesta ja vauvani myrkyttämisestä. Vai mistä se mm. anopin hinku tulee hakata lyötyä aina vaan lisää ja lisää?
Eräs asia, mikä jonkin verran muuten helpottaa on se, että olen alkanut kirjoittamaan tästä raskaudesta tupakoinnista päiväkirjaa, jonka ajattelin peräti julkaista sitten joskus, vaikka omakustanteena.
Kerron juurta jaksain kaikki tuntemukset, miten päivät menee, mitä tupakointi aiheuttaa minulle ja mitä se todellisuus on.. jos ja kun vauvassa ehkä todetaan jotain sen aiheuttamaa vaivaa; miten minä pystyn enää elämään asian kanssa...saati itseni.
Jos todellakaan en saa lopetettua, niin yritän edes jotakin hyvää tästä paskasta saada aikaan..ja se olisi se mahdollinen pieni kirja tästä painajaisesta tulevaisuuden tupakoiville ja raskaana oleville, paheestaan kärsiville naisille.
Tällä en yritä kerätä yhtään mitään säälipisteitä keneltäkään, joten pää kiinni blondit siellä.
Haluaisin vain kannustaa sinuakin (jolle vastaan) tekemään jotain konkreettista...jotain mikä hieman helpottaisi sitä masennusta. Aloita sinäkin päiväkirja? Purkaa sinne ihan kaikki ja mieti tuota sen julkaisua tulevaisuudessa. Ajatuksenakin se helpottaa hiukan, ei sitä ole pakko käytännössä lähteä toteuttamaan kirjaksi asti koskaan.
Siitä olisi kuitenkin mahdollisesti hyötyä sitten joskus jollekin..ainakin vähän? :)
Aikaisemmin juopottelin ehkä kerran viikossa ja poltin jatkuvaan. Raskautta yrittäessä poltin vain juodessa noin puolentoista kuukauden välein (menkkojen ilmestyttyä...) Heti kun sain tietää olevani raskaana, ryhdyin absolutistiksi, eikä tehnyt tiukkaakaan. Olin näin päättänyt ja se on pitänyt. Periaatteenani on se, ettei minulla ole mitään oikeutta tuhota/pilata toisen ihmisen elämää omilla huonoilla tavoilla yms.
Turha juoda edes sitä "saunasiideriä", viina on tarkoitettu humaltumiseen, ja janoon voi juoda jotain viisaampaa ja paremman makuista.
Tupakointi ei aiheuta sikiölle mitään..siinä on vain parin prosentin mahdollisuus, jos tupakointi aiheuttaa jotain.
Olen tätä asiaa kysynyt TYKS:n tehon lasten erikoislääkäriltä. Mietitte varmaan miksi?
Synnytin 2005 joulukuussa esikoisen, jolla oli palleatyrä, eikä sen takia keuhkot päässeet kehittymään kunnolla jne. Poikamme eli kuitenkin melkei 7kk:den ikäiseksi, mutta vietti elämänsä vain sairaalassa.
Syytin itseäni koko ajan, että olen tupakoinnillani aiheuttanut kyseisen sairauden, mutta niin se ei ollut sanoi lastenlääkäri.
Tunnen kohtalotoverin jonka vauva syntyi myös ja hänellä oli palleatyrä..kuoli päivän ikäisenä kun ei keuhkot olleet kehittyneet. Tämän vauvan äiti ei polta lainkaan.
En kyllä ole koskaan kuullut, että tupakka olisi vahingoittanut sikiötä jotenkin..ainut on vain se että se saa nikotiinia ja tulee riippuvaiseksi siitä.
Mun siskoni on kaikista kolmesta polttanut saman määrän kuin ei raskaana, eikä niille ole tullut mitään..ei edes vieroitusoireitakaa...jokainen on yksilöllinen.
Minä en edes välitä mitä muut ajattelevat, kun näkevät minut rööki kädessä kulkevan ihmisten ilmoilla..en minä ainut raskaana oleva ole, jolla on rööki kädes..kyllä niitä muitakin on vastaan kävelly. Jos joku näkee vaivaa, niin sitten näkee..oma on elämäni ja teen sillä mitä haluan.
Niille jotka eivät polta raskauden aikana..suosittelen ettei kannata alkaa enää uudestaa polttamaan kun lapsi syntyy..tehän olette niin kauan olleet ilman tupakkaa jo ja silloin pitäisi olla jo helppoa olla ilman.
Kun mä tästä syöpäkääryleestä pääsen eroon, niin en sitä kyllä enää suuhuni tule laittamaan..toivottavasti onnistun lopettamaan kun vauva syntyy.
En usko, että lapsesi "vammaisuutta" tupakoinnillasi aiheutit, mutta on myös täysin väärin sanoa, että tupakointi ei aiheuta mitään. On olemassa lukemattomia tutkimuksia siitä, miten monet tupakoinnin haitat tulevat näkyviin vasta kouluiässä. Tupakoivien äitien lapsilla esiintyy huomattavasti enemmän mm. tarkkaavaisuuden häiriöitä ja ongelmia kielellisessä kehityksessä ja päättelytaidoissa (esim. lukemaanoppiminen vaikeutuu) kuin tupakoimattomien äitien lapsilla.
Itsensä syyttäminen on turhaa ja entisenä tupakoitsijana ymmärrän, että lopettaminen on todella vaikeaa, mutta älkää silti puolustelko tupakointianne sillä, että se ei aiheuttaisi lapselle kehityshäiriöitä, sillä kyllä tupakka ihan oikeasti on lapselle todellinen myrkky.
etteikö tupakka aiheuttaisi sikiölle jotakin.
Niin kuin sanoin, niin se on hyvin pieni prosentti, jos tupakka jotakin saattaa aiheuttaa.
Mun äiti ei ole koskaa polttanut ja silti minulla on lievää lukihäiriötä..eli en muista lukemaani aina, jotkut kysymykset ymmärrän väärin ja teityt kaavakkeiden täyttämiset tuntuvat ylivoimaisilta. Mutta tuo on minulla tosi tosi lievää.
Kyllä aika paljon geenit vaikuttavat jo siihen, millainen lapsi syntyy jne...ei se johdu vaan tupakasta.
Mutta en rupea väittämään asioista tän enempää. Jos tupakka aiheutta jotakin niin sitte se aiheuttaa, kyllä sen nään sitte aikanani kun oma vauvani kasvaa, että onko sillä oppimisessa jotakin tms.
Olen polttanut n. 8 vuotta vakinaisesti vahvaa ja vähemmän vahvaa tupakkaa ja aski on päivässä melkein menny.Välil enemmänkin!!! Kun sain tietää olevani raskaana,lopetin heti!!! Ei tupakan tupakkaa sen jälkeen ja se loppu heti plussan jälkeen!!
Mä en ikinä vois antaa sitä itelleni anteeks jos vauvalle kävis jotain. Ja mun tehtävä on nyt suojella sitä hyvin!! Joten tumppaa tupakka ja nauti raskaudesta terveellisesti=)
Tämä tarkoitettu kaikille jotka polttavat raskauden aikana!
vaan halunnut taputtaa sinua päähän,tuollaisessa tilanteessa etsitään ja keksitään edes jotain positiivista tai lohduttavaa. Eikö tupakoivan äidin lapsen kätkytkuolema riskin kohoaminen, pieni kokoisuus josta loputon lista ongelmia tai kouluiässä tulevat ongelmat yhtään mietitytä. Valehtele toki itsellesi,ehkä siitä tulee parempi mieli? Ja vaikka lapsi säkällä selviäisi ilman oireita niin kuinka reipasta onkaan selittää teinille että "kulta,äidillä on syöpä."