En oikeasti jaksa enää kauaa. Olen rikkonut pahan oloni takia kaikki ihmissuhteeni. Olen täysin yksin. Ja postiluukusta tulee vaan uhkailukirjeitä isältäni. Kannattaisikohan jo laittaa naru kaulaan... Terapeuttikaan ei edes oikeasti halua auttaa minua. Ainakin tuntuu siltä. Toisaalta en haluaisi vielä 18-vuotiaana elämääni päättää, mutta elämässä ei tunnu olevan mitään pohjaa. Tunnen itseni vain tyhjänpäiväiseksi saastaksi, joka on kaikkien tiellä. Sori, että avauduin. Oli pakko.
En jaksa enää kauan
Henkisesti kuollut
3474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tai päivystykseen hakemaan apua.
Mää oon jo kolme vuotta miettinyt samaa, mutta aina sitä jostain on löytynyt elämän halua. Ihan mielenkiinnosta olen jaksanut elää. Toisaalta nyt on kanssa päällä kunnon masennus ja väsymys elämään.
Ehkä tuossa vuoden vaihteessa voisi täysi-ikäisyyden kunniaksi ottaa itseltään hengen pois.
Sen neuvon pysytyn antamaan, et mieti kahdesti ennenkuin teet mitään hätiköityä.
Ensinnäkin, sinun ei tarvitse pyytää anteeksi avautumistasi, sitähän varten tällaiset paikat on keksitty: jokainen voi kirjoittaa siitä mistä haluaa. :)
Sun kuvailemasi tunne on tuttu, olen käynyt saman läpi ja käyn silloin tällöin edelleenkin. Pahimpien aikojen yli olen päässyt yhden ajatuksen varassa, joka toivottavasti antaisi sullekin voimia. Eli: mielestäni jokaisella ihmisella on samanlainen niin sanottu kärsimyskiintiö. Joku kuluttaa sen lapsuudessaan, toiset vasta vanhoina. Koska sullakin on ikää vasta 18v., on jotenkin turvallista ajatella, että olet jo ne kärsimyskiintiöpäiväsi kuluttanut ja sulle on tulossa ihana elämä. Kuulostaa varmaan joistakin tosi naurettavalta, mutta musta tuntuu helpottavalta...