Luin tossa muutaman kirjoituksen, missä käsiteltiin itsemurhaa ja elämän tarkoitusta. Ensinnäkin haluaisin sanoa kaikille, että itsemurha ei ole mikään ratkaisu, vaikka se helpolta vaihtoehdolta tuntuukin. Mutta sitten asiaan.
Itsekin ihmettelen elämän tarkoitusta, tai pikemminkin sitä, että miksi sen pitäisi olla juuri se mitä muuta sinulta vaativat ja edellyttävät. Mene kouluun, sitten uuteen kouluun, sitten töihin ja perhe aluilleen. Sitten ostat sen omakotitalon, koiran, golf-osakkeen, kesämökin ja jonkinkaltaisen veneen millä käydä kalassa. Paina töitä joka päivä 8-16 tai enemmän, viikonloput myös, mutta ole myös lempeä lapsillesi ja puolilollesi. Ennenkaikkea, paina niin paljon töitä ja ole niin arvostetussa asemassa, että voit vanhana sanoa: "Minä olen saavuttanut elämässäni kaiken!".
Just. Kasaat valtavan määrän omaisuutta yms. jonka voit sitten jättää lapsillesi jotta he saavat "paremman alun", kuin sinä ja voivat luoda omat perheensä ja taas painaa töitä niin, että on sitten heidän perhelleen taas enemmän omaisuutta yms. Varmasti ihan kivaa, mutta en näe koko hommassa mitään ideaa.
Miksi sitten käydä töissä? Miksi tehdä mitään? Miksei sitten itsemurhaa? Jaa-a, miksi tappaisin itseni kun on niin paljon muutakin tekemistä. Elämä on oikeasti kivaa kun lopettaa muiden vaatimusten kuuntelemisen. Itsekästä tai ei, mutta kuitenkin elämme täällä vain itseämme varten.
Monesti olen saanut kummallisia katseita, kun vielä tässäkin iässä en ole hankkinut avioehdokasta, vakituista työpaikkaa tai edes miettinyt mitä teen elämässäni. Silti. Olen yhä hengissä ja elän yhtälailla kuin muutkin.
Kaikki menee aivan omalla painollaan, kunhan vain ei stressaa liikaa.
Elämä on helppoa ja kivaa!
Mutta se on vain oma mielipiteeni....
Itsekin ihmettelen elämän tarkoitusta, tai pikemminkin sitä, että miksi sen pitäisi olla juuri se mitä muuta sinulta vaativat ja edellyttävät. Mene kouluun, sitten uuteen kouluun, sitten töihin ja perhe aluilleen. Sitten ostat sen omakotitalon, koiran, golf-osakkeen, kesämökin ja jonkinkaltaisen veneen millä käydä kalassa. Paina töitä joka päivä 8-16 tai enemmän, viikonloput myös, mutta ole myös lempeä lapsillesi ja puolilollesi. Ennenkaikkea, paina niin paljon töitä ja ole niin arvostetussa asemassa, että voit vanhana sanoa: "Minä olen saavuttanut elämässäni kaiken!".
Just. Kasaat valtavan määrän omaisuutta yms. jonka voit sitten jättää lapsillesi jotta he saavat "paremman alun", kuin sinä ja voivat luoda omat perheensä ja taas painaa töitä niin, että on sitten heidän perhelleen taas enemmän omaisuutta yms. Varmasti ihan kivaa, mutta en näe koko hommassa mitään ideaa.
Miksi sitten käydä töissä? Miksi tehdä mitään? Miksei sitten itsemurhaa? Jaa-a, miksi tappaisin itseni kun on niin paljon muutakin tekemistä. Elämä on oikeasti kivaa kun lopettaa muiden vaatimusten kuuntelemisen. Itsekästä tai ei, mutta kuitenkin elämme täällä vain itseämme varten.
Monesti olen saanut kummallisia katseita, kun vielä tässäkin iässä en ole hankkinut avioehdokasta, vakituista työpaikkaa tai edes miettinyt mitä teen elämässäni. Silti. Olen yhä hengissä ja elän yhtälailla kuin muutkin.
Kaikki menee aivan omalla painollaan, kunhan vain ei stressaa liikaa.
Elämä on helppoa ja kivaa!
Mutta se on vain oma mielipiteeni....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsemurha ei ole ratkaisu?
Eikö? Miten niin ei ole?
Noin voi sanoa vain sellainen, joka ei ole koskaan sen partaalla ollut...
Jos kärsimyksestä ja toivottomuudesta haluaa LOPULLISESTI eroon, itsari on taatusti ratkaisu. Usko pois.
veivaa päähäs nirvana,jo helpottaa!
itsari on ratkaisu jos tahtoo kuolla.
niitten ihmisten todellesuudessa ketkä tykkää elää se on tietty väärin mutta vastakkaisen maailmankatsomuksen mukaan ratkaisu ongelmaan.
ei ole lopullista hyvää tai pahaa jonka mukaan itsari olis väärin.
Helppoa ja kivaa??? Siis mä olen maassa ja sä missä? Mutta hei, onneksi se on vaan sun mielipide. Mun kielestä sä voit kyllä pitää sen ihan omanasi mielipiteenäsi.
Ääh, kielestä on tietysti mielestä, ok?
Päätin joitakin päiviä sitten, että vaikka kouluni sujuu aika hyvin ja ensi vuonna alkaa lukio, sen jälkeen vielä yliopisto (jos pääsen), niin en aio haaskata koko elämääni opiskelulle. En tulisi saamaan tyydytystä hienosta ammatista, rahasta, rikkaasta miehestä ja huvilasta. Aion rakentaa elämäni itselleni, tunteilleni, tarpeilleni, aisteilleni. En halua olla riippuvainen materiaalista. Pidän huolta että opiskelulta jää aikaa myös elämälle. Olen koko tämän viikon pois koulusta, pidän vähäsen lomaa sieltä ja keskityn nyt täysin itseeni ja ympäristööni.
Tämä on elämäni tarkoitus: Tulla onnelliseksi, ja saada joku muukin tuntemaan saman onnen. Tarvitsen rakkautta myös, tosin sitä ei ole juuri nyt. Ehkä sitäkin tulee vielä joskus. Onnellisuutta en näe vielä lähelläkään, mutta uskon että elämä osaa yllättää. Ympäristöstä pitää osata ottaa kaikki irti, huomata kuinka talvi muuttuu kevääksi jne...