Kirjoitan tästä nyt jonnekin ja toivoisin saavani vastausta..
Eli eilen illalla / yöllä kun kamppailin saadakseni unta, oloni tuli yhtäkkiä pelokkaaksi. Alkoi aivankuin pyörryttää hiukan, mutta olo oli kuin ei itse olisi omassa kehossa. Rintakehässä tuntui jonkinlainen pelontunne ja aloin täristäkin hiukan. Tunsin oloni ahdistuneeksi ja sekavaksi. En tiedä kauanko se kesti, ehkä pari minuuttia. Itkin. Kai. En ole varma. En oikein muista tilannetta enää kunnolla.
Minulla on ollut viime keväänä samanlaisia "tiloja" juuri kun yritin nukkua. En saanut unta pariin kuukauteen miltei yhtään ja kaikinpuolin olo oli sekava. Itkin ja ajattelin asioita joka ilta. Koulun jälkeen nukuin ja kahlasin koulutehtävät läpi. En jaksanut mitään ylimääräistä. Olin vain niin väsynyt.
Stressi oli joka asiasta. Koulun takia, perheen takia, harrastusten takia..
Joskus minulla on päiviä kun oloni on juuri sellainen "pelokas" ja jännittynyt. En osaa kuvata tunnetta. Ja silti yritän olla "normaali" muille ihmisille, etteivät he huomaisi tuskaa.
Olen kirjoittanut internetin kautta tukinetissä tukihenkilölle, joka pyysi minua hakemaan apua terveydenhoitajalta tms.
Kyllä minä haluaisin apua, mutta en kuitenkaan voi puhua. En halua huolestuttaa vanhempiani ja en halua näyttää että olen "epäonnistunut", etten olekaan täydellinen ja vastuuntuntoinen tyttö.
Tukihenkilö sanoi, että asiat viittaavat masennukseen (äsken mainitut asiat, joskus talvella viilsin rannettani, ruokahalun muutos jne).
Haluaisin kuulla toisten mielipidettä... ja tietää vastauksen typerään kysymykseen: miten voin mennä puhumaan jollekin "ammatti-ihmiselle"? En tiedä onnistuisiko jos vaikka jättäisin terveydenhoitajalle tai muulle sellaiselle, samat kirjeet, jotka lähetin tukinettiin..
If someday someone will no my secrets, I will die.
But if I can't never tell anything to anybody, I will sill die.
pelkoa ja ahdistuneisuutta
15
852
Vastaukset
- puhumaan,
kirjoita kirje,ja vie se lääkärille.Paniikkioireita,tai masennusta lienee.Kannattaa hakea apua itselle,eikä ole epäonnistunut.
- sofih
kuulostaa paniikki kohtauksilta.. itsekin olen kärsinyt niistä, joskin hieman erilaisista mutta mielestäni tuo kuulostaa paniikkikohtauksilta. Kokemuksella tiedän että on ikävä vaiva ennekuin sitä osaa hallita. Lääkäri varmasti voisi auttaa ja määrätä lääkkeitä, itse en menisi syömään lääkkeitä kylläkään ennekuin olisin kokeillut terveellisempiä konsteja. Elikkä itselläni ei ole ollu alle vuoteen kohtauksia kun selvitin ongelmiani, rupesin liikkumaan enemmän ja käymään vyöhyketerapeutilla. pahimmillaan kohtauksia tuli kun olin masentunut ja ahdistunut sekä kärsin unettomuudesta. Myös puhuminen auttaa!
- sofih
nniin ja vielä siitä puhumisesta. etkö kehtaa tai uskalla kertoa vanhemmillesi että tarvitset apua? vai etkö lainkaan uskalla mennä terapiaan? vanhempiesi ei tietenkään tarvitse tietää , terapeuteilla on vaitiolovelvollisuus! terkkari voisi neuvoa miten pääset terapeutille, jos et halua kertoa ongelmaasi hänelle voisit vain mennä kysymään mistä saisit nopeiten /helpoiten keskusteluapua!
- I'm not OK
En vain suoraansanoen VOI puhua vanhemmilleni. Tai siis minulla on semmoinen tunne etten vain kykene.
Nyt kuitenkin kun olen miettinyt asioita haluaisin puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Jos saisin oloani vain jotenkin paremmaksi.. Kohta alkaa koulu ja pitää tottua "normaaliin rytmiin". Taino, eihän minulla ole sellaista, kun en kerta untakaan saa kunnolla.
Kaksi viikkoa koulun alkuun, siis terveydenhoitajan juttusille pääsisin vasta joskus kolmen viikon päästä. Tuntuu iäisyydeltä. Mutta kenelle muullekaan voisin puhua? Vanhemmilleni en osaa mennä kertomaan tilastani. En halua säikyttää.
Kuinka noita ahdistuskohtauksia sitten voisi "ennaltaehkäistä"? Vai voiko.. Kun se tunne tulee vain yhtäkkiä, olenpa yksin tai porukassa.
Tulen hulluksi.
Ja pahoittelen, että teksti on sekavaa - niin on ajatuksenikin - I'm not OK
En vain suoraansanoen VOI puhua vanhemmilleni. Tai siis minulla on semmoinen tunne etten vain kykene.
Nyt kuitenkin kun olen miettinyt asioita haluaisin puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Jos saisin oloani vain jotenkin paremmaksi.. Kohta alkaa koulu ja pitää tottua "normaaliin rytmiin". Taino, eihän minulla ole sellaista, kun en kerta untakaan saa kunnolla.
Kaksi viikkoa koulun alkuun, siis terveydenhoitajan juttusille pääsisin vasta joskus kolmen viikon päästä. Tuntuu iäisyydeltä. Mutta kenelle muullekaan voisin puhua? Vanhemmilleni en osaa mennä kertomaan tilastani. En halua säikyttää.
Kuinka noita ahdistuskohtauksia sitten voisi "ennaltaehkäistä"? Vai voiko.. Kun se tunne tulee vain yhtäkkiä, olenpa yksin tai porukassa.
Tulen hulluksi.
Ja pahoittelen, että teksti on sekavaa - niin on ajatuksenikin - I'm not OK
I'm not OK kirjoitti:
En vain suoraansanoen VOI puhua vanhemmilleni. Tai siis minulla on semmoinen tunne etten vain kykene.
Nyt kuitenkin kun olen miettinyt asioita haluaisin puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Jos saisin oloani vain jotenkin paremmaksi.. Kohta alkaa koulu ja pitää tottua "normaaliin rytmiin". Taino, eihän minulla ole sellaista, kun en kerta untakaan saa kunnolla.
Kaksi viikkoa koulun alkuun, siis terveydenhoitajan juttusille pääsisin vasta joskus kolmen viikon päästä. Tuntuu iäisyydeltä. Mutta kenelle muullekaan voisin puhua? Vanhemmilleni en osaa mennä kertomaan tilastani. En halua säikyttää.
Kuinka noita ahdistuskohtauksia sitten voisi "ennaltaehkäistä"? Vai voiko.. Kun se tunne tulee vain yhtäkkiä, olenpa yksin tai porukassa.
Tulen hulluksi.
Ja pahoittelen, että teksti on sekavaa - niin on ajatuksenikinAnteeksi, että viesti tuli kaksi kertaa....
- niin miettikää yhdessä
I'm not OK kirjoitti:
En vain suoraansanoen VOI puhua vanhemmilleni. Tai siis minulla on semmoinen tunne etten vain kykene.
Nyt kuitenkin kun olen miettinyt asioita haluaisin puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Jos saisin oloani vain jotenkin paremmaksi.. Kohta alkaa koulu ja pitää tottua "normaaliin rytmiin". Taino, eihän minulla ole sellaista, kun en kerta untakaan saa kunnolla.
Kaksi viikkoa koulun alkuun, siis terveydenhoitajan juttusille pääsisin vasta joskus kolmen viikon päästä. Tuntuu iäisyydeltä. Mutta kenelle muullekaan voisin puhua? Vanhemmilleni en osaa mennä kertomaan tilastani. En halua säikyttää.
Kuinka noita ahdistuskohtauksia sitten voisi "ennaltaehkäistä"? Vai voiko.. Kun se tunne tulee vain yhtäkkiä, olenpa yksin tai porukassa.
Tulen hulluksi.
Ja pahoittelen, että teksti on sekavaa - niin on ajatuksenikinSinulla on varmaan erittäin vahvat perusteet omassa mielessäsi, miksi et VOI kertoa asiasta vanhemmillesi. Jatkon ja parhaan mahdollisen toipumisesi kannalta olisi kyllä ensiarvoisen tärkeää, että saisit tukea vanhemmiltasi. Siitä syystä suosittelisin, että yhdessä lääkärin / terapeutin kanssa miettisitte, miten voisit kertoa tilanteestasi vanhemmillesi.
Paranemista ja Kaikkea Hyvää Sinulle! - I'm not OK
niin miettikää yhdessä kirjoitti:
Sinulla on varmaan erittäin vahvat perusteet omassa mielessäsi, miksi et VOI kertoa asiasta vanhemmillesi. Jatkon ja parhaan mahdollisen toipumisesi kannalta olisi kyllä ensiarvoisen tärkeää, että saisit tukea vanhemmiltasi. Siitä syystä suosittelisin, että yhdessä lääkärin / terapeutin kanssa miettisitte, miten voisit kertoa tilanteestasi vanhemmillesi.
Paranemista ja Kaikkea Hyvää Sinulle!Aluksi minun täytyisi jotenkin päästä lääkäriin. Tämä tuntuu mahdottomalta..
- masentunutx2
I'm not OK kirjoitti:
En vain suoraansanoen VOI puhua vanhemmilleni. Tai siis minulla on semmoinen tunne etten vain kykene.
Nyt kuitenkin kun olen miettinyt asioita haluaisin puhua jollekin ammatti-ihmiselle. Jos saisin oloani vain jotenkin paremmaksi.. Kohta alkaa koulu ja pitää tottua "normaaliin rytmiin". Taino, eihän minulla ole sellaista, kun en kerta untakaan saa kunnolla.
Kaksi viikkoa koulun alkuun, siis terveydenhoitajan juttusille pääsisin vasta joskus kolmen viikon päästä. Tuntuu iäisyydeltä. Mutta kenelle muullekaan voisin puhua? Vanhemmilleni en osaa mennä kertomaan tilastani. En halua säikyttää.
Kuinka noita ahdistuskohtauksia sitten voisi "ennaltaehkäistä"? Vai voiko.. Kun se tunne tulee vain yhtäkkiä, olenpa yksin tai porukassa.
Tulen hulluksi.
Ja pahoittelen, että teksti on sekavaa - niin on ajatuksenikinEikö ole parempi olla "pillereissä" jotensakkin onnellinen kuin kuolla? Tekstistäsi paistaa läpi itsetuhoisuus?
itse olen miettinyt asian niin, että niin kauan kun on apua lääkkeistä niin popsin niitä mielialani kohentamiseen- jos ei muu auta. Viimeinen veräjä on mahdollista aukaista milloin vaan, mutta sieltä ei ole paluuta. Sen sijaan pillerin popsinnasta on. - I'm not OK
masentunutx2 kirjoitti:
Eikö ole parempi olla "pillereissä" jotensakkin onnellinen kuin kuolla? Tekstistäsi paistaa läpi itsetuhoisuus?
itse olen miettinyt asian niin, että niin kauan kun on apua lääkkeistä niin popsin niitä mielialani kohentamiseen- jos ei muu auta. Viimeinen veräjä on mahdollista aukaista milloin vaan, mutta sieltä ei ole paluuta. Sen sijaan pillerin popsinnasta on.Kirjoitit aika suoraan. En minä tässä ole kuolemassa.. (Vaikka joskus siltä tuntuukin)
Kuulostaa vain kauhealta ajatella, että loppuelämän (liioitellusti) joutuisin vetämään jotain pillereitä että olisin niinkuin "normaali". En tiedä. En todella tiedä.
Apua aion hakea - en vain ole varma mistä ja milloin. - on kaikilla
masentunutx2 kirjoitti:
Eikö ole parempi olla "pillereissä" jotensakkin onnellinen kuin kuolla? Tekstistäsi paistaa läpi itsetuhoisuus?
itse olen miettinyt asian niin, että niin kauan kun on apua lääkkeistä niin popsin niitä mielialani kohentamiseen- jos ei muu auta. Viimeinen veräjä on mahdollista aukaista milloin vaan, mutta sieltä ei ole paluuta. Sen sijaan pillerin popsinnasta on.vakava varoitus niiden aiheuttamasta itsetuhoisuudesta, jos itsetuhoisia ajatuksia on jo olemassa, on paras pysytellä erossa näistä aineista tai vaihtoehtoisesti järjestää kuukauden, parin oleskelu sairaalassa lääkkeitä aloitettaessa, annostusta vaihdettaessa ja lopetuksen yhteydessä.
- I'm not OK
on kaikilla kirjoitti:
vakava varoitus niiden aiheuttamasta itsetuhoisuudesta, jos itsetuhoisia ajatuksia on jo olemassa, on paras pysytellä erossa näistä aineista tai vaihtoehtoisesti järjestää kuukauden, parin oleskelu sairaalassa lääkkeitä aloitettaessa, annostusta vaihdettaessa ja lopetuksen yhteydessä.
minä en varmasti edes mitään lääkkeitä tarvitse. olen vain TODELLA yliherkkä ja sen johdosta saanut stressin ja nyt kylven loputtomasti itsesäälissä..
- matalan tason
stressi näyttää aiheuttavan näitä ongelmia monelle, itse kuulun samaan joukkoon. Kroonisessa stressissä nousevat stressihormonitasot vaikuttavat ilmeisesti siinä määrin aivojen aineenvaihduntaan, että kun muutos on tarpeeksi suuri, alkavat oireet, ne taas tuottavat lisää stressihormonia ja kierre on valmis.
Ehdottomasti tehokkain lääke ahdistuneisuuteen ja paniikkiin on GABA-tasoa nostava bentsodiatsepiini johdannaisineen mutta sitä ei pidä käyttää kuin akuuttina ensiapuna toleranssin kasvun ja voimakkaan riippuvuuspotentiaalin vuoksi.
SSRI ja SNRI kemiat vaikuttavat vaihtelevasti, ne eivät korjaa aivokemian tasapainoa kuten väitetään, joillakin ne auttavat ahdistukseen, joillakin ne aiheuttavat jopa itsemurhaan johtavan ahdistuneisuuden ja psykoosin.
Itse olen käyttänyt kahteen otteeseen vuosia bentsodiatsepiinejä, vieroitus kestää pahimmillaan jopa 18 kuukautta ja vieroitusoireet ova vaikeammat kuin heroiinissa. Vieroitusoireet ovat kutakuinkin samat kuin ne oireet johon lääkettä alunperin aletaan käyttämään mutta se paniikki ja ahdistus on jokapäiväistä 24/7 pohjalla, minulla vaikein aika kesti n. 4kk.
Olen lopettanut bentsot noin 2 vuotta sitten, korvasin ne E-Epalla 2x500mg, karnosiinilla 2x400mg ja b-monivitamiinilla sekä itselleni kehittelemällä jooga- ja keskitysharjoituksilla.
Tällä hetkellä tiedän että ahdistuneisuuden ja paniikit voi katkaista alle minuutissa hyvin yksinkertaisella keskityttymismetodilla jonka aikana ei tarvitse edes tehdä mitään jooga-asentoja tai muutakaan. Sama pätee masennukseen, aivoissa käynnissä oleva masentumisprosessi on katkaistavissa tahdonvoimalla, eikä vaadi synteettisiä kemikaaleja joiden vaikutuksia aivoihin ei edes tunneta.
Kun ahdistaa tai pukkaa paniikkia, hengitä keuhkojen alaosalla (vatsahengitys) ja keskity kokemaan kehosi. Tämä tuo kevyesti euforisen, "kiinteän" keskittyneen olon, joka ilmeisesti vapauttaa dopamiineja ja gabaa aivoissa jolloin aivot ryhtyvät korjaamaan kemiallista tasapainoaan automaattisesti itsekseen.
Ahdistuneisuuden ja paniikin aiheuttamat tuntemukset kehossa ovat hysteerisiä psykosomaattisia oireita, ne tuntuvat yleensä huimauksena, jäsenten puutumisena, pistelynä, hengenahdistuksena, lihasjäykkyytenä jne. Kun oppii tuon hengitys ja keskittymistekniikan, fyysiset oireet katoavat yleensä muutamissa sekunneissa.
Ikävä kyllä lääkärit eivät juurikaan halua edes kuulla tämän suuntaisista ratkaisuista koska nämä eivät ole laillisia hoitokeinoja, vaikkakin perustuvat aivojen aineenvaihdunnan normalisoimiseen luonnollisin keinoin.
Lääketiede on lääkintätiedettä, sillä on, etenkin tällaisten psyykkisten vaivojen suhteen, varsin vähän tekemistä parantamisen kanssa.- I'm not OK
Kiitos kovasti viestistäsi. En haluaisi minkäänlaisia lääkkeitä nieltäväksi, koska tiedän että kaikki on omaa syytäni. Jos olen itselleni saanut aikaan jotain - enköhän saa sen poiskin. Tai ainankin lievitettyä. Luulisin..
Olen kahlaillut kaiken maailman nettisivustoja juuri paniikki ja ahdistuskohtauksista ja törmännyt samantyylisiin neuvoihin. Rauhallista hengittämistä. Kuulostaa naurettavan helpolta, mutta eipä ole sitä. Kun ahdistus iskee on vaikea ajatella jotain "hengitystä". Mutta haluan yrittää.. - syyllisyysajattelusta
I'm not OK kirjoitti:
Kiitos kovasti viestistäsi. En haluaisi minkäänlaisia lääkkeitä nieltäväksi, koska tiedän että kaikki on omaa syytäni. Jos olen itselleni saanut aikaan jotain - enköhän saa sen poiskin. Tai ainankin lievitettyä. Luulisin..
Olen kahlaillut kaiken maailman nettisivustoja juuri paniikki ja ahdistuskohtauksista ja törmännyt samantyylisiin neuvoihin. Rauhallista hengittämistä. Kuulostaa naurettavan helpolta, mutta eipä ole sitä. Kun ahdistus iskee on vaikea ajatella jotain "hengitystä". Mutta haluan yrittää..pitää päästä eroon täysin, se ei ole sama kuin syy ja seuraussuhde vaan sisältää moraalisen arvoasetuksen. Luonnossa ei ole moraalia, sitä esiintyy vain ihmisen ajatuksissa.
Olen miettinyt miten näiden vaikeuksien syntymekanismi toimii, lääketiede kertoo aivoista puuttuvan "erästä välittäjäainetta", pidän tuota selitystä liian yksinkertaistettuna.
Lääketieteen edustajat yleensä myös väittävät ettei aivojen muuttunutta kemiallista tasapainoa voi palauttaa terapeuttisin keinoin, vaan siihen vaaditaan synteettistä lääkevalmistetta, tämä on mielestäni pelkkää lääketeollisuuden mainospropagandaa.
Lääketieteen edustajat eivät, ainakaan minulle, ole koskaan myöskään vastanneet kun olen kysynyt mikä sen aineen on aivoista vienyt.
Arvelen että krooninen stressi "ajaa" aivoissa sellaisia prosesseja, jotka saavat aineenvaihdunnan epätasapainoon ja tämä manifestoituu sitten erilaisina oireina kuten masennuksena, ahdistuksena, paniikkeina jne..
Arvelen päässeeni sellaisten keinojen jäljille jolla voidaan saada aikaiseksi käänteinen prosessi jossa aivot alkavat palauttamaan kemiallista tasapainoaan, ainakin kun harjoitan tätä keskittymisharjoitusta, koen koko kehossa kevyen euforisen olon ja minun tilaani liittyneet lihasjäykkyydet "sulavat".
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283067No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452330- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11760