Meidän perheessä on 6-vuotias poika, jolla on lapsuusiän autismi ja ADHD. Eli vauhtia ja pyöritystä ei sinällään elämästä puutu tippaakkaan. Mutta millä saisi pojan oppimaan ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä. Hän ei itse halua että apupyörät otetaan pois eikä missään tapauksessa halua harjoitella ko. taitoa. Huutaa, kiljuu, ei suostu yrittämään jne. Onko hyvää vinkkiä, miten teillä on opittu pyörälläajo? Entä uimataito? Kaikki ideat tarpeen!
Autistipojan oppiminen
toivoa toivottomuuteen
71134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
apupyoria.
Uimataito sukeltamalla...
mitään yleislääkettä tuohon uimiseen. Ollaan viety oma poika 3vuotiaasta asti viikottain uimaan ja ensimmäinen puolivuotta se roikkui vaimoni kaulassa peläten vettä. Vähitellen hän sitten tottui veteen kellukkeiden kanssa.
Minäkin nostelin pikkuhiljaa niitä apupyöriä ylemmäksi hänen pyörästä jotta oppisi tasapainoilemaan paremmin. Viimeviikolla otin apupyörät kokonaan pois ja osaa ajaa nyt erittäin hyvin. Liikkeelle lähtemisessä oli pieniä hankaluuksia mutta hyvin se nyt sujuu.
Suurin ongelma on lapsen yksinaisyys. Miten olette loytaneet lapselle ystavia?
Riittaako kavereita sisaruksista?
olisit ainoa vanhempi alueellasi toivoen kaveria lapselleen. Luulisin ongelman olevan ennemminkin niitten toisten vanhempien löytäminen.
Mahdollisesti voisit löytää vaikkapa tältä palstalta jonkun lapsesi kaveriksesi. Avaa ilmainen uusi hotmail email osoite (roskapostin takia et halua julkaista omaa vakituista osoitetta millään näistä palstoista) ja julkaise se tänne tai jollekkin paremmalle palstalle jos vaikka joku olisi kiinnostunut kaveeraamaan lastaan omalla alueellasi.
Jos alueellasi on jotain lapsellesi toimivaa yhdistys toimintaa johka voisi liittyä.
Miten on, onko psykoterapiasta apua. Sitä suosittelevat jotkut lääkärit autismiin ja aspergeriin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000028408678
oitis, kun lapsi sai As-diagnoosin, että sitten kun/jos tulee sen suuntaisia ongelmia niin ei psykoterapiaan, se ei sovi assille. Mennään pahempaan suuntaan, sillä yleensä As on muutoinkin alentuneen itsetunnon omaava ja kaikkien asioiden ja tekijöiden ruotiminen pahentaa olotilaa ja lisää syyllisyyttä ym.
Vuosien kokemuksen kautta tuo aiheellinen "varoitus" on tullut huomioiduksi.
Dg tuli noin yhdeksän vuotta sitten( ei ollut monta dg vielä silloin k.o paikkakunnalla) ja vielä silloin As-tuntemus oli joka paikassa alkutekijöissä( on vieläkin parannettavaa ja paljon).
Meidän kohdalla oli onnea, kun asiantuntemusta oli ja kyseinen dosentti, joka oli asiaan perehtynyt on jäänyt eläkkeelle jo vuosia sitten.
Muu terapia on hyvästä. Esim toiminta/kognitiivinen terapia ja eteenpäin on päästy niiden avulla.