Kekkonen Tannerista:
"Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa."
Kekkonen Stalinista:
"Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi, nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus."
"Väinö Tannerissa on paljon sellaista, joka on suomalaisinta, mitä miehessä voi olla: hän on varma mielipiteissään, joskus itsepäisyyteen saakka, hän on rehellinen ja luotettava kannanotoissaan, hän on uskollinen asialleen ja tovereilleen, hän on realiteettien mies, kylmä ja kovakin asioissaan, mutta lämmin ihmisenä, hän on humoristinen omalla jäyhällä tavallaan. Hän on rohkea mies, niin rohkea, että hän puolustaa omaa oikeuttaan, työväenluokan oikeuksia ja meidän yhteisiä oikeuksiamme, olivatpa vastassa mitkä voimat tahansa."
Kekkonen Stalinista:
"Stalinin maailmanhistoriallinen merkitys on jokaiselle nykypäivän ihmiselle kiistämätön tosiasia. Niidenkin, jotka eivät omaksu sitä maailmankatsomusta, jonka nerokas ja menestyksellinen johtaja Stalin on ollut, täytyy myöntää, että Neuvostoliiton taloudellinen kehitys takapajuisesta maatalousmaasta voimakkaaksi, nykyaikaiseksi teollisuusmaaksi ja toiseksi johtavaksi maailmanvallaksi on ollut todellinen jättiläissuoritus."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kekkosen puheissa on kekkoslaisuuden ja kepulaisuuden syvä ydin.
Kekkonen kehui mielellään kuolleita tai kuoleman lähellä olevia. Mistä hyvänsä saa etua itselle tässä tilanteessa, oli etua Kekkoselle. Kekkonen oli poliittinen huligaani ja henkilökohtainen narsisti, valitettavasti.
hyvä presidentti ja otti huomioon kaikkein huonoimmassa asemassakin olevat.
Vanhasessa on samaa tyyliä mutta ei vielä ainakaan ole tarpeeksi räväkkä.Eiköhän Matti virkaan päästyään näytä mistä kana kusee.
presidentti saadaan, tämän asian voi ilmaista monenlaisin sanakääntein aina vastapuolen tyylilajin valinnan mukaan!
Kekkonen oli diplomaatti, joka pystyi hoitamaan asioita Suomen eduksi myös maailmalla sen joka kolkassa.
Tanner varmaan oli jämäkkä mies aina itsepäisyyteen asti, mutta ei ollut diplomaatti eikä hänestä siinä mielessä olisi ollut ainesta hoitamaan suhteita ulkomaihin.
”Sosialisti ja patriootti”, Emil Skog muistelee:
sivu 309
…Vaaleissa (1951) Tanner tuli suurella äänimäärällä valituksi edustajaksi. Eduskunnassa tanner valittiin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajaksi, missä hän taitavana talousmiehenä teki ansiokkaan työpäivän. Mutta ulkopoliittisiin asioihin häntä ei voitu käyttää, siinä suhteessa hän oli poissa pelistä. Häntä ei kutsuttu Neuvostoliiton järjestämiin tilaisuuksiin. Puhuin näistä asioista pitkään ja perusteellisesti Tannerin kanssa. Pyysin häntä omaksumaan joustavamman kannan nimenomaan Neuvostoliiton Suomessa olevaan lähettilääseen. Myös puolueelle olisi hyödyksi, jos sen johtavin hahmo olisi paremmissa väleissä itäisen naapurimme kanssa. Tanner ei vastannut mitään, murahti vain suurista ideologisista erimielimielisyyksistä. Puhuin asiasta Neuvostoliiton uudelle suurlähettiläälle Lebedeville. Hän sanoi kerran yrittäneensä lähestyä Tanneria ja ryhtyä keskusteluun tämän kanssa. Tanner oli vain sanonut, ettei ymmärrä vaikka tyydyttävästi puhui venäjää. Tähän oli kosketus Tannerin kanssa päättynyt, uutta yritystä oli turha tehdä, koska vastapuoli oli siihen haluton, selitti suurlähettiläs…
Edellä oleva kertomus kuvaa sitä katkeruuden määrää, joka Tannerin sisuksissa kyti Neuvostoliittoliittoa kohtaan. Olihan hänellä siihen aihetta, sodan aikana neuvostopropaganda oli ottanut hänen henkilönsä hampaisiin kutsuen suomalaisia joukkoja mannerheimiläis-tannerilaiseksi rosvokoplaksi. Myös istuminen sotasyylliseksi tuomittuna vankilassa oli tehnyt tehtävänsä. Vanhan miehen mieli ei enää kääntynyt diplomaattiseksi – henkilökohtaiset vihantunteet estivät häntä toimimasta siten kuin maan etu vaati. Siksi häntä ei pidetä suurena suomalaisena valtiomiehenä, - suurena suomalaisena työnväenjohtaja kylläkin – kuten aikalainen Emil Skog häntä luonnehtii.
Urho Kekkosen ylistys Väinö Tannerista Helsingin Sanomissa on hämmentävää luettavaa. Olin kuvitellut, että JormaKKorhosen Tanner-ylistystä ei voi petrata, mutta nyt täytyy myöntää, että hän on löytänyt voittajansa Urho Kekkosesta.
Noista Tannerin onnittelu- ja Stalinin muistokirjoituksesta voi kyyninen sielu tietenkin lukea jotain ylimääräistä rivien välistäkin. Yhtä kaikki, tuollaisia kehuja ei nykypolvi osaa enää kirjoittaa.
Kai niitä saa johon kuhun nykyiseen henkilöön sovellettuna lainata? Ainakin alkuperäiseen kirjoittajaan ja tekstiyhteyteen viitaten?