Heippa
Olen 17 vuotias nuori nainen ja olen ollut koko elämäni suht. onnellinen ja iloinen. Tietenkin pientä ahdistuksta on ollut vaikeissa tilanteissa ym ja sehän on täysin normaalia.
Nyt kaksi viikkoa sitten sain isovanhempieni luona paniikkikohtauksen? Yritin saada unta ja aloin tarkkailla pulssiani, se ei muka ollut normaali. Siitä sitten tuli lievä paniikkikohtaus joka kesti aika kauan, sillä luulin oikeasti, että minulle tuli sydämeen joku. No, seuraavanakin päivänä olin huolestunut tästä asiasta sillä en tiennyt oliko se paniikkia vai oikeasti fyysistä vikaa. Oloni kuitenkin parantui huomattavasti ja olikin pari päivää normaali kunnes sitten sain uutisen, että kaverini oli jäänyt junan alle ja kuollut. En tajunnut, ymmärtänyt koko asiaa, en voinut juurikaan surra. 2 päivän päästä kuitenkin ajatellessani asiaa kurkkuani alkoi kuristaa ja oli jotenkin oudon vaikea. Menin sitten riipaisemaan kamalat kännit ja seuraavana päivänä oli oli todella huono ja jollain tavalla ahdistunut.Siitä päivän päästä sain uuden paniikkikohtauksen, luulin kuolevani oikeasti ja kävin lääkärissä, jonka jälkeen tunteet purkautuivat. Itkin monta päivää kuollutta ystävääni ja muutenkin kuolemista. Olin kuitenkin huolissani terveydestäni sillä tarkkailin itseäni koko ajan ja tunsin fyysisiä tuntemuksia. Kävin uudelleen lääkärissä ja se rauhoitti minua, nyt minua kuitenkin vaivaaa ahdistus siitä, olenko tulossa hulluksi, esim psykoosi tai skitsofrenia? ja että jatkuuko tämä/paheneeko ja olen todella hämmentynyt.
Olen menossa huomenna psykologille ja toivon se helpottavan oloani. Olen suunnitellut aloittavani terapian ihan senkin takia, ettei tämä vain jostain syystä pahenisi. Sain diapamia jos olo pahenisi.
Minua pelottaa että olen loppu ikäni tälläinen, olen ollut iloinen ja menevä ihminen ja nyt olen peloissani ja hämmentynyt enkä uskalla elää elämääni normaalilla tavalla.
Olen 17 vuotias nuori nainen ja olen ollut koko elämäni suht. onnellinen ja iloinen. Tietenkin pientä ahdistuksta on ollut vaikeissa tilanteissa ym ja sehän on täysin normaalia.
Nyt kaksi viikkoa sitten sain isovanhempieni luona paniikkikohtauksen? Yritin saada unta ja aloin tarkkailla pulssiani, se ei muka ollut normaali. Siitä sitten tuli lievä paniikkikohtaus joka kesti aika kauan, sillä luulin oikeasti, että minulle tuli sydämeen joku. No, seuraavanakin päivänä olin huolestunut tästä asiasta sillä en tiennyt oliko se paniikkia vai oikeasti fyysistä vikaa. Oloni kuitenkin parantui huomattavasti ja olikin pari päivää normaali kunnes sitten sain uutisen, että kaverini oli jäänyt junan alle ja kuollut. En tajunnut, ymmärtänyt koko asiaa, en voinut juurikaan surra. 2 päivän päästä kuitenkin ajatellessani asiaa kurkkuani alkoi kuristaa ja oli jotenkin oudon vaikea. Menin sitten riipaisemaan kamalat kännit ja seuraavana päivänä oli oli todella huono ja jollain tavalla ahdistunut.Siitä päivän päästä sain uuden paniikkikohtauksen, luulin kuolevani oikeasti ja kävin lääkärissä, jonka jälkeen tunteet purkautuivat. Itkin monta päivää kuollutta ystävääni ja muutenkin kuolemista. Olin kuitenkin huolissani terveydestäni sillä tarkkailin itseäni koko ajan ja tunsin fyysisiä tuntemuksia. Kävin uudelleen lääkärissä ja se rauhoitti minua, nyt minua kuitenkin vaivaaa ahdistus siitä, olenko tulossa hulluksi, esim psykoosi tai skitsofrenia? ja että jatkuuko tämä/paheneeko ja olen todella hämmentynyt.
Olen menossa huomenna psykologille ja toivon se helpottavan oloani. Olen suunnitellut aloittavani terapian ihan senkin takia, ettei tämä vain jostain syystä pahenisi. Sain diapamia jos olo pahenisi.
Minua pelottaa että olen loppu ikäni tälläinen, olen ollut iloinen ja menevä ihminen ja nyt olen peloissani ja hämmentynyt enkä uskalla elää elämääni normaalilla tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että ei nuo ole merkkejä mistään psyykoosista tai muustakaan sellaisesta. Aika normaalireaktio noin järkyttävään uutiseen. On hyvä, että menet juttelemaan psykologille, jotta voit purkaa mielestäsi noita. Samoin lääke on hyvä ensiapuna, ettet lietso itseäsi kovin kovaan paniikkiin peloillasi.
Minulla alkoi aikoinaan kauan sitten paniikit omasta vakavasta aivosairaudesta. Vuosien mittaan ovat lieventyneet. Lääkkeitä ja terapiaa, ihan normaalia eloa muuten nykyään jo. Eivät ne koko ajan pahene, niiden kanssa oppii elämään.
Tsemppiä :) Rauhoitu nyt ensin ja sitten haet sitä apua mitä olit suunnitellutkin. Täällä ainakin huomaat, ettet ole vaivoinesi yksin. Hyvin on yleistä paniikit nykyään.