tules-vaivoista kärsivä voi rehellisesti sanoa liikkuvansa tarpeeksi eli siis hoitavansa itse itseään mahd. hyvin?
Läheltä olen nähnyt sen kuinka helposti kinutaan lääkäriltä kaikki mahdolliset lääkkeet ja aikaa leikkaukseen, mutta mitään ei itse tehdä.
Itse kärsin kaikenmaailman selkä/niska/hartiavaivoista. Kolottaa milloin mistäkin ja ikää on 30v.
Minä ainakin voin syyttää vain itseäni, jos lihakset ovat jumissa.
Säännöllinen liikunta on ainakin minulle elinehto. Ja vaikka olisi vaiva mikä tahansa esim välilevytyrä, liikunta on ensisijaisen arvokas hoitomuoto, ei pelkkä leikkaus ole autuaaksi tekevä.
Tiedän mitä kipu on, mutta oman kunnon mahd. hyvänä pitäminen on todella tärkeää.
Tiedän useita keski-ikäisiä naisia, jotka eivät liiku pätkääkään, sisältä autoon ja takas. Sitten valitetaan että on paikat jumissa, ei voi harrastaa liikuntaa kun on niin kiepeä. Sairaslomaa vaan ja makaamista. Lääkkeitä ja mielellään kirurgin veistä, kiitos...
Ei hyvältä näytä.
Läheltä olen nähnyt sen kuinka helposti kinutaan lääkäriltä kaikki mahdolliset lääkkeet ja aikaa leikkaukseen, mutta mitään ei itse tehdä.
Itse kärsin kaikenmaailman selkä/niska/hartiavaivoista. Kolottaa milloin mistäkin ja ikää on 30v.
Minä ainakin voin syyttää vain itseäni, jos lihakset ovat jumissa.
Säännöllinen liikunta on ainakin minulle elinehto. Ja vaikka olisi vaiva mikä tahansa esim välilevytyrä, liikunta on ensisijaisen arvokas hoitomuoto, ei pelkkä leikkaus ole autuaaksi tekevä.
Tiedän mitä kipu on, mutta oman kunnon mahd. hyvänä pitäminen on todella tärkeää.
Tiedän useita keski-ikäisiä naisia, jotka eivät liiku pätkääkään, sisältä autoon ja takas. Sitten valitetaan että on paikat jumissa, ei voi harrastaa liikuntaa kun on niin kiepeä. Sairaslomaa vaan ja makaamista. Lääkkeitä ja mielellään kirurgin veistä, kiitos...
Ei hyvältä näytä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
omakohtaisen kokemuksensa perusteella kaikenkattavan vastauksen. Johon ei muilla ole vastaan vänkäämistä.
Joku aika sitten kirjoitin itse yhdessä viestissäni samoja ajatuksia kuin sinä nyt.
Tää tietäjä antoi kaikkeen tosi perusteellisen vastauksen.
Säännöllinen monipuolinen liikunta ja venyttely ovat minullekin avainsana hyvinvointiin.
Lääkkeitä popsin aikanani aivan tarpeeksi, nyt pärjään ilman niitä. Joskus pitää käydä terveyden kanssa aivan pohjalla ennen kuin tajuaa että omasta kropasta täytyy pitää hyvää huolta.
Kysymys oli mitä parhain ja juttusi aihe hyvä. Harva vain taitaa pitää itsestään huolta. Sitten kun särkee syödään lääkkeitä kuin leipää ja valitetaan ettei lääkärit osaa parantaa. Siitäkin vedetään herneet nenään kun samaiset lääkärit kehottavat vielä liikumaankin.
Hauskinta on se kun laakarit kehoittavat selkavaivoista karsivia urheilijoita liikkumaan enemman...
mutta vielä hauskempaa oli, että puhe oli alunperin ihan tavallisista tallaajista ei urheilijoista. hieman eri asia. Ja jos tarkoitat urheilijalla erästä kaiken tietävää tennispallon mätkijää joka on kertonut kokemuksistaan, pitäisikö lääkärieden tietää tai tunten kaikki tämän maan urheilijat tai ns urheilijat nimeltä tai ulkonäöltä? Huippu-urhelijat taitavat mennä ihan omille lääkäreilleen...
tähän keskusteluun, onneksi.
Jokaisen kannattaa liikkua sen verran mihin pystyy.
Ja ei tosiaankaan tarvitse riuhtoa äärimmäisyyksiin, vaan tajuta, että kävelykin on liikuntaa.
valitettavan totta. Ensin patistellaan vain liikkumaan aina tule-vaivaista.
Kaikki, erityisesti keski-ikäiset naiset joilla jonkin verran ylipainoa, niputetaan samaan marisioiden joukkoon. Kun se ei sitä ja se ei tätä, makaa vaan eikä liiku ja hakee jatkuvasti sairaslomaa. Onkohan se vaan laiska...tms.
Lihasvoimia saa esitellä oikein olan takaa, että treenattu on vaikka kivut painaa.
Lihasvoimia ei tosin kerry millään konstilla jos on esim. paljon puutumista, suonenvetoa, tai muuta aineenvaihdunta- tai verenkiertohäiriöitä. Siitä seuraa vain proteiinihukkaa, lihasten surkastumista ja rasvakertymää.
vaikka ihan tarpeeksi vakava vika selässä onkin.
Kivuttomina kausina liikun ja teen sellaista mikä ei satu.
En käytä turhia lääkkeitä, koska kipua ne ei poista.
Ainoastaan illalla otan vahvan kipulääkkeen, joka auttaa nukahtamaan, jos on kipuja.
Totuus on, että ihmiset turhaan välttää liikkumista omin voimin. Liikkumattomuus ei voi olla hyväksi.
Lisää rasvaa vaan kertyy kropan ympärille, ja olo entistä tukalampi.
Jos ihmisellä todellakin on niin jatkuvat, hirveät kivut kuin moni väittää itsellään olevan, tekevät kyllä lääkäritkin sitten jotain.
Leikkauksellekin kun pitäisi olla aihe.
Akuutin, kovan kivun aikana ei tietenkään ole syytä riuhtoa, vaan levätä.
"Lihasvoimia saa esitellä oikein olan takaa, että treenattu on vaikka kivut painaa.
Lihasvoimia ei tosin kerry millään konstilla jos on esim. paljon puutumista, suonenvetoa, tai muuta aineenvaihdunta- tai verenkiertohäiriöitä."
Miksi kaikki asiat pitää viedä aina äärimäisyyksiin? Järjen käyttö on sallittua. Kukaan ei varmaankaan käske maratonia juoksemaan selkävaivaisena. Eikä aloittajan teksitissä puhuttu lihasvoimasta mitään. Vaan liikunnasta yleensä. Kävelykin on liikuntaa. Jokaisen tulisi harrastaa liikuntaa oman olotilan sallimissa rajoissa. Parempi vaihtoehto on rauhallinen kävelykin (lyhyt matkakin) kuin sohvalla makaaminen.
Ethän vain sattumalta kuulu tuohon ylipainoiseen marisevaan keski-ikäisten naisten joukkoon... ;) vähän siltä vaikutti.
paljon enemmän kuin keskiverto pulliainen niin anaerobista kuin aerobistakin, että näin...
Itsellänipä kävikin niin, että minulla ei ollut mitään ongelmia selkäni kanssa ennen kuin vähän alle kolmekymppisenä aloitin aktiivisen liikunnan, eli päätin pudottaa painoani sekä ruokavalion muutoksella että lenkkeilyllä ja juoksin joka 6 x 10 km viikossa kunnon lenkin. Muutaman kuukauden jälkeen alkoi iltasella muutama tunti lenkin jälkeen aina ihan mahoton särky vasemmassa jalassa ja alaselässä, johon sitten nappailin Buranaa. Hommasin uudet kalliit, kunnolliset lenkkarit, ei apua. Jouduin sitten fysikaaliseen hoitoon, sairaslomalle ja leikkaukseen asti, kun oli hermo niin tiukassa puristuksessa. Rangassani todettiin paha skolioosi. Muutaman vuoden pärjäilin ja nyt on samat oireet ilmaantuneet uudestaan aktiivisesta liikunnan harjoittamisesta huolimatta. Joten ei se aina ole ihan laiskuuttakaan jos on selkävaivoja, joskus jopa liika liikunta voi ne aiheuttaa!
Kuka käskee riuhtoa?
Aloituksessa oli kyse ihan normi-ihmisen päivittäisestä normi-liikkumisesta selkävaivaisena.
Ei sinun esimerkkisi ole sellainen.
Ja sitäpaitsi monet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet on yleisiä urheilijoillakin.
Ei urheilu sinun skolioosiasi aiheuttanut, syy on muualla.