Naapurissamme oli lv ori joka kuoli tässä jonku aikaa sitten. mutta en ole päässyt sen yli aina ajattelen sitä ja itken . . neuvoja miten pääsisin surun yli ? Pyydän kertokaa neuvoja. tämä on todella raskas asia.
Hevosen kuoleman yli ?
callekingi
5339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhu toisille asiasta ja muistele hyviä aikoja ja katsele tuon hevosen kuvia! Aika haavat parantaa! :)
Aika parantaa kyllä. Minun lv hoitsuni myytiin, viikonverran vain itkin, katselin kuvia ja itkin lisää, surin muitakin myytyjä hevosia (talli lopetti), mutta näin siitä nyt pari kuvaa, selvitin sen omistajan ja näin kuvista ja kuulin omistajalta, että se voi hyvin, surin sitä yhä, mutta itkin nyt ilosta ja surusta- tiesin että se voi hyvin, ja voisin joskus käydä katsomassa sitä, mutta kaipasin sitä silti. Nytkin suren sitä usein (myynnistä ehkä kuukausi), mutta en enää kokoaikaa, menen ensiviikolla uudelle tallille ratsastamaan ja etsimään uutta hoitsua. Vaikka Jasua en kyllä ikinä pysty unohtamaan.
Oli heppa 8 vuotta joutui pois allergiani takia(teuraaksi).Siitä on aikaa jo 12v.Viimeksi viimmeyönä näin unta hepastamme.Tämä oli rankenpaa,kun oli oma.Eihän koskaan unohdu,mutta suru on hellittänyt.Voitte arvata aina ,kun nään heppoja muistan yhteisen aikamme.
ssain ensinmäisen hevosen täs viime hiihtolomalla, mut menetin sen kesäkuun lopussa. menetin se siks ku sillä ei saanu ratsastaa muuta kuin käyntiä ilmansatulaaa harvoin. ostin sen este käyttöön mutta pian tuli esille vanha vamma joka uusiutui ja ei parane ikinä! :// se lähti takas myyjälle joka sen lopetti ja antoi koiran ruuaksi. iten ja suren sitä joka päivä mut ikävä ei helpota. varsinkaa kun se oli ensinmäinen hevonen ja ihteni mielestä se oikee! toivoin et se myis sen seurahevoseks, mutta turhaan.
meiltä paloi talli viime kesänä jossa menehtyi kaksi hevosta.Tällaisen yli ei pääse IKINÄ, mutta itseäni on helpottanut hyvien hetkien muistelu ja kuvien katselu. Joka ilta nukkumaan mennessä samaiset hevoset käyvät kuitenkin mielessä...