Hei!
Olen pian 29-v nainen. Naimisissa, lapseton ja pian valmis FM.
Minua kiusattiin melkein koko peruskouluajan, minkä johdosta 9. luokan alussa keskeytin koulunkäynnin ja tentin sen yksityisesti loppuun.
Kiusaamisesta jäi tunnevammat, joista en vieläkään ole päässyt yli: syvä epäluottamus - jopa vihamielisyys - yleisesti lähes kaikkia ihmisiä kohtaan ja toistuva masennus.
Olen kokeillut lievää lääkitystä ja terapiaa, mutta siitä ei ole ollut apua. "Mielenvikainen" en ole - sekin on lääkitystä hakiessa testattu.
Mieheni kanssa olen vuosien mittaa keskustellut asian umpi ja puhki, mutta tuntuu siltä, että on väärin kuluttaa toista ihmistä tällä tavalla. Ei minulla ole oikeutta vaatia tai kuvitella, että mieheni olisi terapeuttini.
Luulen, että keskustelusta saman kokeneiden ihmisten kanssa voisi olla apua. Voitaisiin kirjoitella kaikesta elämään - sen vaikeuteen ja helppouteen liittyvistä asioista. Odotankin (asiallisia) vastauksia s-postiosoitteeseen [email protected]. Iälläsi tai sukupuolellasi ei ole väliä, jos tuntuu siltä, että haluat kirjoittaa.
(Jos vastauksia tulee paljon, en ehkä ehdi vastaamaan kaikille. En myöskään suhtaudu myötämielisesti uskonnolliseen tai ideologiseen käännytykseen tähtääviin viesteihin.)
Olen pian 29-v nainen. Naimisissa, lapseton ja pian valmis FM.
Minua kiusattiin melkein koko peruskouluajan, minkä johdosta 9. luokan alussa keskeytin koulunkäynnin ja tentin sen yksityisesti loppuun.
Kiusaamisesta jäi tunnevammat, joista en vieläkään ole päässyt yli: syvä epäluottamus - jopa vihamielisyys - yleisesti lähes kaikkia ihmisiä kohtaan ja toistuva masennus.
Olen kokeillut lievää lääkitystä ja terapiaa, mutta siitä ei ole ollut apua. "Mielenvikainen" en ole - sekin on lääkitystä hakiessa testattu.
Mieheni kanssa olen vuosien mittaa keskustellut asian umpi ja puhki, mutta tuntuu siltä, että on väärin kuluttaa toista ihmistä tällä tavalla. Ei minulla ole oikeutta vaatia tai kuvitella, että mieheni olisi terapeuttini.
Luulen, että keskustelusta saman kokeneiden ihmisten kanssa voisi olla apua. Voitaisiin kirjoitella kaikesta elämään - sen vaikeuteen ja helppouteen liittyvistä asioista. Odotankin (asiallisia) vastauksia s-postiosoitteeseen [email protected]. Iälläsi tai sukupuolellasi ei ole väliä, jos tuntuu siltä, että haluat kirjoittaa.
(Jos vastauksia tulee paljon, en ehkä ehdi vastaamaan kaikille. En myöskään suhtaudu myötämielisesti uskonnolliseen tai ideologiseen käännytykseen tähtääviin viesteihin.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjotin pari päivää sitten viestin nimimerkille *blackHard*. Se oli oikeastaan tarkoitettu kaikille muillekin koulukiusatuille. En halua toistaa samaa, mutta toivon tosiaankin, että et syytä itseäsi siitä, että joku on sinua kiusannut. Yleensäkään syyttäminen jälkikäteen ei auta, koska ainakin omalla kohdallani kiusaaminen oli lapsen reagointitapa ja selviytymiskeino vaikeissa oloissa.
Kun on tarpeeksi monta kertaa muuttanut, ei kavereita enää ole, ja oman kiusaamattomuuden voi varmistaa sillä että kiusaa itse. Erityisesti, jos on jo ennen kouluikää joutunut kiusatuksi ja oppinut kantapään kautta viidakon kovat lait.
Kiusaava lapsi tarvitsee aikuisia, että voi lopettaa kiusaamisen, ei se sitä itse tajua! Vaan rajallisia ovat aikuistenkin resurssit. Valitettavasti kiusattu on yleensä muutenkin arka ihminen ja tässä pelissä se, joka selviää tapahtuneesta heikoiten. Tsemppiä kuitenkin! Anna kiusaajille turpiin, jos joku yrittää! "Turpiin anto" voi olla sanallistakin ... käännä tilanne kiusaajaa vastaan. Ja kerro heti muille, vaikka kaikille, jos joku yrittää kiusata. Sinähän ET ole tilanteeseen syyllinen.