Hei,oletko sinä huomannut olevasi niin yksinäinen,ei ystävää kenelle uskaltaisi kertoa kaikki asiat..hyvät kuin huonotkin..kaipaisit tukea ja lohdutusta,ymmärrystä,ja mukavia ja hauskoja hetkiä ystävän kanssa.Olen itse niin pettynyt,olen jättänyt kaikki vanhat ystävät taakseni ja kaveritkin..kaikki ovat pettäneet luottamukseni,kenellekään en voi kertoa siitä surusta mikä sisälläni kulkee,ei ole ketään jonka kanssa jakaa asiat,itkeä ja nauraa,puhua ihan mistä vain ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa..kaipaan niin sellasta ihmistä,toivon niin että joku huomaisi minut täältä kaikkien muiden seasta ja ottasi hihastani kiinni ja sanoisi että tässä olen..odotan,missä oletkin rakas ystäväni..mies tai nainen..kunhan olet luotettava..
Todellista ystävää etsimässä
Yksinäinen nainen25
131416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
*nykäisee hihasta*
tässä minä nyt olen..
hei...kiva kun tulit =)
mitäs kaikkea kivaa sinä haluaisit tehdä??
mitä musiikkia kuuntelet?
Et siis mitään.
Tartuinko hihaasi turhaan?
Hei jess ja yksinäinen! Täällä olisi vielä yksi yksinäinen 22-vuotias nuori nainen. Pääseekö mukaan? Jos sattuisi niin mukavasti ja asuisimme kohtuullisen matkan päässä toisistamme voisi tehdä jotain kivaa yhdessä ja tutustua? Vaikka tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan, pelata lautapelejä, käydä kävelemässä, uimassa, leffassa...
kiitos viesteistä =)
missäpäin te asustatte? minä satakunnassa.
olisi kiva kyllä tutustua teihin
Asun Espoossa, mutta paljon mahdollista muutan syksyllä Huittisiin. Mistä päin Jess on?
Olen Espoosta myös.19-vuotias
Mä vain haluaisin kysyä että mikä teidät sai netistä ystävää hakemaan?
...Kirjoitit..... Minusta tuntuu että olen sanonut jo kaiken ja mitään sanottavaa ei enää kellekään ole......
Silti sisälläni palaa tuli, joka kaipaa keskusteluja, ystävää jolle voisi kertoa kaiken, ystävää joka neuvoisi ahdingossa, ystävää jota voisi auttaa.....
Minulla ei ole koskaan ollut ystävää, ehkä ujouden- tai arkuuden vuoksi, olen erillainen kuin muut, liian hyväksi minua on sanottu...
Aina minut on petetty tai jätetty, netinkin kautta olen ystävää etsinyt, ne oli vieläkin pahempia, minua loukattiin.... Maailma on paha paikka tunne ihmiselle....... Näkisinpä vielä joskus rehellisyyttä, uskollisuutta, tunteita, iloa, ystävällisyyttä...... Olen vaan huomannut että vaadin liikoja elämältä ja toisilta ihmisiltä......
Eräs mies Satakunnasta, vanha kuin taivas 35... Siltä ainakin tuntuu......
Hyvää kevättä kaikille...:)))
Tässäpä se ajatukseni.......
...sulle ystävä vielä jostain löytyy.....usko vaan :)
... Joskus vielä käyvän...:)
Puhuit varsin tutuntuntuista totuutta.Jollei tee tai käyttäydy tarkasti yleisten mallien mukaan seurauksena on ulosajo porukoista. Ei kaikki odota elämältä niinkuin sinä.On totta että elämällä on paljon enemmän annettavaa kuin yleiset normit osoittavat.Tarkoitan että on paljon tosi kivaa,iloista,aitoa ja mahdollisuuksia unelmiin. Niitä ei saa vaan kertoa etukäteen. On vielä luotettaviakin ihmisiä. Tärkeää että jaksat kohottaa katseen ja lähteä liikkelle.
Ei todellinen ystävyys katso ikään sukupuoleen elämäntilanteeseen tai ulkonäköön.Syvemmälle viedyssä ystävyysessä on paljon pieniä mutta erittäin merkittäviä yksityiskohtia. En tarkoita seksiä tai pakkomuistamisia lahjoilla tai muilla yleisillä ystävyyden mittareilla pelaamista.
Ystävyys ei välttämättä poista yksinäisyyttä tai kaipuuta.On vain niin kummallista että että vähän kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on jatkuvassa kierrossa. Vie aikaa usein selvittää ajatuksia ja saada taas ikäänkuin uusi into ja ohjelma päälle. Unet eivät pura kaikkea,eivätkä rakenna välttämättä huomista niin että jaksaa. Jossain vaiheessa joka tapauksessa tarvitaan toista ihmistä. Se mitä hänelle on pakko kertoa tai
kokea hänen kanssaan on tunne täydellisestä turvallisuudesta ja ajattomuusesta. Ja tietyt
"Yes" ja "hyvä sinä" hetket ovat jalokiviäkin arvokkaampia.Mutta meidän kansakunnallamme on kyllä tällaisessa palautteen antamisessa vielä paljon opittavaa.Sitten lähes kaikessa on melkein aina palkan saaminen niin tärkeää.Eli kukaan ei halua olla pyyteetön tai vain antaa
ilman vastavuoroisuutta. Olenkin nimittänyt täällä Hesassa monien ihmisten sairastavan "minä minä" tautia. Kehut ja huomio lähes ryöstetään käsistä. Ja sitten potkut ja "alahan vetää"ilme. Mutta se siitä.. Maailmaan mahtuu..Koen aina hyvin surullisena että nuori kärsii nuorena mutta rohkaisevana että nuori ajattelee ja tekee niitten ajatustensa ja surunsa eteen jotain ja lähtee edes kirjoittelemalla yrittämään muutosta.
En tarjoa itseäni mutta olen tarvittaessa käytettävissä.Olen kokenut isosti suuriakin pettymyksiä ja pettämisiä.Ja en vieläkään halua luopua perusajatteluistani.(avoimuus, auttaminen, rehellisyys,luotettavuus..jne )
Voin sanoa että olen todella onnellinen ihminen,suuriakin unelmia olen saanut toteuttaa.
Siis minun mittakaavassa.Siksi koen samaa mitä sinä. Toisten mielestä pitäis päästä verottamaan,ei saa olla onnellinen tai tyytyväinen...Huomisen surut on huomenna nyt on tämä päivä ja iloitsen siitä.Vastaa jos kiinnostaa vuoropuhella.
Vai ystäviä...
Lisää yksinäisiä, kuten minä...
Olen pettynyt entisiin kaverihini tosi syvästi... Kaikki puukottivat minua selkään...
"ottaa hihasta kiinni ja tervehtii ujosti"