Löytyykö palstalta sellaisia joilla on ollut ns "status epilepticus" eli pitkittynyt epilepsiakohtaus joka on vaatinut sairaalahoitoa? Oma epilepsiahistoriani alkoi nyt toukokuussa kun sain tällaisen pitkittyneen kohtauksen joka vei kahdeksi viikoksi Meilahteen ja nukutukseen useammaksi vuorokaudeksi. Eniten harmitti kun mies oli työmatkalla ja teini-ikäinen tyttäremme joutui hoitelemaan tänne ensin appiukon joka jäi yöksi.Oma isäni sitten tilasi ambulanssin seuraavana päivänä.Taustalla AVH ja kaksi aivoleikkausta pari vuotta sitten.Nyt lääkityksenä Keppra 2x500 mg vuoraokaudessa ja Neurotol slow 700 mg vuorokaudessa.Täytyy sanoa että kroppa ei varmaankaan kestä samanlaisia kohtauksia montaa.Aluksi en päässyt edes Meilahdessa kävelemäänkään ja sitten pikkuhiljaa rollaattorilla.Nyt mennään jo hitaasti lenkkejä kävelysauvoilla.Terveisiä kaikille vakikirjoittajille.Olen vasta alkanut seurailemaan palstaa.ML
Pitkäkestoinen epilepsiakohtaus
MLL
178396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on viety ampulanssilla
sairaalaan, kun olen
ison kohtauksen saanut.
Joskus harvoin on ollut
ns. pieniä kohtauksia,
joissa olisin ollut
tajuissani.
Koskaan ei kyllä ole
nukutettu tai joutunut
viettämään pitempää aikaa
sairaalassa, vaan seuraavana
päivänä on päästetty kotiin.
Sinulla ilmeisesti saatu kohtaus päättymään jollakin sairaalassa annettavalla lääkkeellä.Tiettyyn vaiheeseen päästyään ns pitkittyneessä epilepsiakohtauksessa ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin anestesia.Muutoin lähtee henkikulta.....Se on erona pitkittyneellä kohtauksella ja ns suurella kohtauksella.Tosin ns suuri kohtaus voi muuttua pitkittyneeksi.Tästä syystä ilmeisesti viedään helposti sairaalaan tarkkailuun.MLL
kyllä minulla pidettiin pitkittyneenä kohtauksena 3-4 h kestänyttä paikallisalkuisena alkanutta joka vasta ylestyi loppupuolella.varmuuden vuoksi olin päivystyksessätarkkailussa,hyvä etten lähtenyt liian aikaisin kotiin vaikka välillä tuntui että turhaan siellä makoilen.
Onneksi pääsit ajoissa hoitoon, status epilecticus on äärimmäisen vaarallinen tila. Itse olen onnekseni siltä välttynyt, GM-kohtauksissa on minulle ihan riittävästi nielemistä, onneksi niitäkään ei ole aikoihin ollut.
Olet päässyt vähällä, jos mitään pysyvää tuhoa ei ole ilmennyt, status epilecticus tahtoo jättää jälkensä. Onneksi hoidot auttavat, ja toivottavasti lääkkeet pitävät kohtaukset poissa.
Asiaan mitenkään liittymättä, eläinpuolella koirilla esiintyy runsaasti epilepsiaa ja olen muutaman kerran joutunut lopettamaan status epilectus-tilaan joutuneen koiran. Yleensä epikoirat pärjäävät, jos omistajat viitsivät nähdä vähän vaivaa lemmikkinsä eteen. Jalostukseenhan niitä ei voi sitten valitettavasti enää käyttää.
Netistä itse löysin koirien epilepsiasta enemmän asiaa hakusanalla epilepsia, kuin ihmisten.
Sinänsä aivan törkeetä tuo koirien jalostaminen ja hyvä vaan, että jalostaminen loppuu, sinänsä syy on väärä. Koko jalostaminen pitäisi lopettaa, sillä siten monet vakavat sairaudet on aiheutettu koirille. Todella kuvottavaa touhua koko koiranäyttelyt.
Itse tiedän monta koiraa, jolla epilepsia ja tätä kautta nämä ihmiset kyllä ymmärtävät paremmin myös epilepsiaa ja onneksi ainakin näillä ihmisillä on myös koirille löytynyt lääkitys ja he voivat hyvin.
On oikea nautinto lukea hyvin kirjoitettuja kommentteja. Toivottavasti jaksat kirjoitella jatkossakin.
Sen suurempia vahinkoja ei jäänyt - onneksi.Suurimmat vahingot tulivat jo 2005 leikkauksia edeltäneestä aivoverenvuodosta - kuten kaksoiskuvat ja kolmoishermosärky.Minulle selvisi vasta kotiin päästyäni ja nettiä tutkiessani kuinka vaarallinen tila se status epilepticus on.Tieto aina joskus lisää tuskaa...
Oikean jalan ja käden kömpelyys pahenivat huomattavasti mutta onneksi kävelemään sentään pääsee.
Terveisin MLL
Murrosikäisellä pojallani on status epilepticus. Hän saa aina GM- kohtauksen. Viimeksi ( kk sitten ) sai kotona eikä tiedetty kestoa, joten isä soitti ambulanssin. Ambulanssilla ei mitään kiirettä ollut. Saapui vasta puolen tunnin kuluttua soitosta. Isä tuumasi; polkupyörälläkö tulitte, ei tarvita enää apua.
Mietin vain, jos kohtaus olisi oikeasti jäänyt päälle ja hälytyskeskus ja ambulanssimiehistö pitävät ei kiireellisenä kaikkia epilepsiatapauksia, niin voi sattua isojakin virheitä... varsinkin, jos kohtaukset vain pitkittyvät kerta kerran jälkeen, niin kuin meillä on käynyt.
Tsemppiä sinulle ja pidä mieli avoinna!
pelkäästään gm kohtauksia vaan myös poissaolokohtauksia.Itse saan suurimmaksi osaksi poissaolokohtauksia ja joskus gm kohtauksia.
Gm kohtaukset on suoraan sanottuna vielä ihan ok, mutta poissaolokohtaukset on yhtä ******.2-7 kohtausta jopa päivässä ja tajunta ei palaa näiden välissä. Ainut millä kohtaukset voi erottaa on yökkäily uuden alkaessa ja video eeg:ssä vielä todettu.Laatikosta löytyy aina ensi avuksi stesolidia ja sen jälkeen 15 minuutin odotus ja jos ei laukea niin sairaalaan.
tyttöystävälläni on alan ammattiteos, jonka mukaan kuoleman todennäköisyys on 20%. Eli keskimäärin viisi tällaista kestää ennen kuin henki lähtee...
Hieman kai olet käsittänyt väärin, sillä jokaisessa kohtauksessa on tuo 1/5 todennäköisyyys kuolla tuon kirjan mukaan. Jokainen uusi kerta sama asia ja se lähtee nollasta kutakuinkin ja viides kerta ei ole ollenkaan välttämättä kuolemaksi.
Vahvistakoon ne tämän, jotka ovat enemmän lukeneet tilastomatematiikkaa.
En ole matikkanero ja
juuri tulin kummitytön
häistä kotiin, joten en
ole aivan alkoholiton.
Eikös tuo kuitenkin noin
yleensä tarkoita, että
joka viides mahdollisesti
menehtyy ko. kohtaukseen.
Ei siis joka viides kohtaus.
Näin ainakin minulle on
tuota laskenta tapaa opetettu.
Eli on 20%:n mahdollisuus
menehtyä ja esim. samoin sanotaan
leikkausta ennen eli noin
50%:lle leikkaus tuo apua.
Tuuria tai huonoista sellaista
jollei kuulu siihen parempaan
%:lukuun.
Tuota, tuota... eiköhän se tarkoita, että 20% status epilepticuksen läpikäyneistä epileptikoista kuolee pian kohtauksen jälkeen. Aivot yksinkertaisesti ajavat kaiken toimintansa alas ja syntyneet vauriot nopeuttavat tilannetta. Missään nimessä ihminen ei kestä pitkittyneitä epikohtauksia viittä kertaa.
Tämäkin tietysti riipuu status epilepticuksen tyypistä, jos puhutaan rajuista kouristuksista, ennuste huononee, jos taas lähinnä poissaolokohtauksen tyyppisestä, ennuste paranee. Tuo 20% on vain keskimääräinen tulos, rajujen kohtaussarjojen jälkeen kuolleisuus lisääntyy. Ennuste on erittäin huono rajun s.e:n jälkeen, jos se on kestänyt yli tunnin. Vastaan tulee jo hapenpuute ym ym.
Minun kohtaukseni oli onnekseni tällainen ei kouristuksellinen joka aiheutti lähinnä sekavuutta ja ilmeisesti näkyi vain EEG:ssä pahoina piikkeinä.Oheisella sivustolla lisää tietoa jos ketä kiinnostaa. (eritelty kohtaustyypit ja tietoa kuolleisuudesta etc)http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi50030.
Siitä käy ilmi että kouristuksellinen muoto on kaikkein vaarallisin kehittyessään status epi:ksi.
Se noin 20% mahdollisuus ei tarkoita sitä että viidenteen kohtaukseen kuolee vaan sitä että joka kerta saadessaan tällaisen pitkäkestoisen kohtauksen ihmisellä on noin 20 prosentin mahdollisuus kuolla.Onneksi on myös 80% mahdollisuus selvitä.Toivottavasti saamani lääkitys pitää kohtaukset poissa.En pelkää "tavallisia" kohtauksia mutta tämä oli lajissaan jotain ihan täysin käsittämätöntä.Siinä vaiheessa kun minua vietiin ambulanssilla sairaalaan ja MediHelin lääkäri oli matkassa minulla ei ollut enää mitään käsitystä mitä yleensä tapahtui...Tämä päivä oli tiistai ja illalla minut nukutettiin.Jotakuinkin hereillä olinkin sitten vasta lauantaina.
Kirjoittelijoille ja palstaa seuraaville terveisiä MLL
Noin se asia mielestänikin on ja sanot sen selkeästi. Eriasia sitten, jos kohtauksia tulee taukoamatta status epilepticus, niin varmasti on tilanne eri... tuosta tööttö puhui käsittääkseni. Pitkittyneitä kohtauksia viisi peräperään ei varmaan elimistö jaksa, mutta jos ne loppuvat on kuolemantodennäköisyys se 20 % ja seuraavan kohtauksen tullessa myös sama 20%.
GM-kohtaukseni kestävät yleensä 5-7 minuuttia ja joka kerran on lanssilla menty sairaalaan.
Eilen olimme mieheni kanssa juuri päässeet Lahteen, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni nk. sarjakohtauksen. Niitä tuli peräkkäin kuulemma 8 kpl, välillä en tajunnut mitään :(
Niinhän sitä kaikissa oppaissa sanotaan, että status epilecticus on hengenvaarallinen tila, joten apua pitää aina saada.
Lapseni on saanut viimeisen parin vuoden aikana toistuvasti pitkittyneitä kohtauksia. Yleensä kohtaukset kestävät 20-30 min, mutta toisinaan jopa yli tunninkin. Kohtaukset alkavat aina tajuttomuuskouristuksena, mutta ilmeisesti lääkityksen johdosta kouristelua saadaan vaimennettua, että kohtaukset muuttuvat joko pienemmäksi nykinäksi tai pelkäksi tajuttomuudeksi, jolloin vain silmien devioinnista tai edestakaisesta liikkeestä huomaa, että kohtaus päällä. Lapseni on näistä selvinnyt toistaiseksi kohtalaisen hyvin ja itse luulen, että kun raju kouristelu saadaan loppumaan, tilanne ei sen jälkeen ole ihan niin katastrofaalinen kuin kouristelujen jatkuessa. Joka tapauksessahan kohtaus on saatava laukeamaan, mutta on siis nähty tällaisena yli tunninkin kestoisia.
-91 AVH.josta toivuin käveleväksi ja kaupan päälle epilepsia. Elin suuripiirtein normaalia elämää, mutta eläkkeellä, mutta pitääähä siitä lisääntyneestä vapaa-ajastakin jotain mahsaa. v.2010 9itkittynyt epilesiakohtaus ja jouduin uudestaan pyörätuoliin. Lievää törkeämmin vituttaa. Toipuneeeko tästä entiselleeen, kun uusia vaurioita ei status aiheuttanut?