Romaninainen on ylpeä puvustaan

Romaninainen on ylpeä puvustaan

Helena Florin on maalaistalosta lähtöisin oleva romaninainen. Hän toivoo, että romanien kulttuurissa läheisistä huolehtiminen, vanhojen ihmisten kunnioittaminen, siveellisyys, ennen kaikkea romanien oma identiteetti säilyvät. Se tarkoittaa, että kauniit tavat, pukeutuminen ja oma kieli pysyvät romaneilla, eivätkä katoa, saati huku muihin kulttuureihin. Hän kantaa romaninaisen asua ylpeänä päällään ja unelmoi opiskelusta ja omasta työstä.

Helena Florin kasvoi lapsesta aikuiseksi maaseudulla Heinävedellä. Isä viljeli maata ja teki hevoskauppaa, äiti hoiti lypsykarjan ja kotitaloustyöt. Perheen tyttäret, joita oli Helenan lisäksi kolme, ja vanhempi veli, olivat vanhempien apuna maatilan töissä pienestä pitäen. Koko katras patistettiin ilman muuta kouluun, sillä vanhempien mielestä koulu oli käytävä, jos elämässään aikoo pärjätä. Perhe oli Heinävedellä ainut romaniperhe siihen aikaan ja heitä pidettiin kylään kuuluvana siinä missä muitakin asukkaita.


Lapsuus oli hyvää aikaa
Koko katras kouluun



Peruskoulun jälkeinen opiskelu jäi Helena Florinilla vähiin, sillä perheessä koettiin paljon surua ja murhetta muutamien vuosien välein. Ne olivat niin vaikeita asioita, että perheen tytär ei voinut lähteä kotoa pois töihin tai minnekään muuallekaan. Ajan kuluessa hän kuitenkin lähti työelämään, ensin Helsinkiin ja sieltä takaisin kotikonnuille. Kylän grillikioskissa työskennellessään hän tapasi monenlaisia ihmisiä.


Kouluttautuminen jäi vähiin, mutta töitä löytyi
Kohtaaminen kioskilla
Kaipasitteko Heinävedellä muita romaneja?



Romaninuorison elämässä riittää jännitystä ainakin silloin, kun seurustelu alkaa. Romanivanhemmat eivät nimittäin ainakaan julkisesti saa tietää, että nuori seurustelee. Se tapahtuu ikään kuin salassa, Helena Florin kertoo.


Romaninuorten seurustelua



Helsingissä työskennellessään Helena Florin huomasi, että hänen etniseen alkuperäänsä kiinnitettiin enemmän huomiota kuin pienessä maalaiskylässä. Varsinkin pukeutuminen kiinnosti eteläsuomalaisia. Toisia se ihastutti, toisia vihastutti. Florin pukeutui romanien hameeseen 16-vuotiaana, jouluaattona. Se hetki oli askel aikuisuuteen. Hameeseen pukeutuva romanityttö joutuu ottamaan vastuuta ja olemaan aikuisempi. Lähes kaikki romaninaiset pukeutuvat perinteiseen hameeseen. Ne, jotka eivät sitä tee, eivät ehkä tunne sitä omakseen, Helena Florin miettii.


Kun Helena Florin pukeutui aikuiseksi
Ei ihan itsestään selvää, että hame laitetaan



Romaniasuiseen suhtaudutaan heti eri tavalla kuin suomalaisittain pukeutuneeseen, Helena Florin tietää. Muun muassa työtä hakiessa työnantajat vieroksuvat romanivaatetusta. Helena Florin vaihtaa vaatteensa työasuun jos se on työpaikalla muillakin tapana, mutta tietyin rajoituksin. Jos asusta ei ole työssä haittaa, työantaja ei saisi Florinin mielestä vaatia asun vaihtamista. Se ei ole oikeudenmukaista. Mutta miksi romaninainen valitsee perinteisen pukeutumisen, vaikka tietää, että sen kantaja kohtaa valtaväestön keskuudessa hankaluuksia koko elämänsä ajan? "Se on osa minua. Minun identiteettiäni. Vaikka siitä on haittaa, ei asua voi jättää pois", Helena Florin sanoo.


Millaista haittaa hameesta on ollut?



Helena Florin teki kioskilla kesätöitä pitkälle aikuisikään saakka. Vuosien varrella hän on käynyt lisäksi muutaman pukuompelukurssin ja ollut ompelupajalla töissä. Elämää seuranneet suuret menetykset ja omaisten sairaudet ovat vieneet voimia ja aikaa, eikä enemmälle kouluttautumiselle ole ollut vieläkään sijaa. Voimia on vienyt myös kasvatusvastuu siskon lapsista. Tulevaisuus näyttää, pääseekö Helena Florin toteuttamaan haaveitaan.