Kierrämme kaverin kanssa paljonkin kirpputoreja. Sieltä tekee monesti löytöjä sopuhintaan. Emme ole opiskelijoita, tai kovin tiukalla muutenkaan rahallisesti. Tietenkin on kirpputoreja, mistä ei löydy mitään ostamisen arvoista(monesti seurakuntien kirpputorit ovat pahimmasta päästä). Toisilla toreilla emme käy, on sellaisia, joihin tuntuu tulevan ainoastaan vanhaa roskaa, mutta on kuitenkin paljon toreja, joissa on ihan hyvää tavaraa, jopa suht uutta ja uudenuutukaisuushan ei ole kaikissa tuotteissa välttämätöntä. Kysynkin miksi ihmeessä moni ihmisistä tuntuu karsastavan kirpputoreja? Kuvittelevatko he sen jotenkin "köyhäilyksi" vai mistä on kyse?
mitä ihmettä
jhnlsfa457
141239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä kirppisharrastusta hävetään kovasti. En minäkään kerro, että olen yli 20 vuotta myynyt ja ostanut.
Tänään viimeksi työkaveri kehui, miten minulla on tyylikäs vaate päälläni. En iljennyt kertoa, että löysin sen 2 eurolla Vermon kirppikseltä. Toisaalta se olisi voitu tulkita väjättelyksi enkä itse suinkaan vähättele kirppiksiä.
Ei kukaan kierrä niitä rahanpuutteesta. Kyllä bensaankin mennee sen verran rahaa, että mahdolliset edulliset löydöt menettävät rahallisen merkityksenä.
Monet paikat ovat rompetoreja, mutta allekirjoitan aloittajan viestin: myös hyvää tavaraa löytyy ja hyviä kirppiksiä.
niille, joilla mahdollisuus kerätä/säilyttää itselle tarpeetonta tavaraa, jolle tietää jossakin olevan tarvetta. Mikä ero kirpputoriin verrattuna?
paskan säilytyksestä maksaa pöytävuokraa niin siittä vaan.Nämä säilyttäjät pilaa kirpputorin ilmeen,isot hinnat ja tavara tosi huonoa ja mitään tekemätöntä.
"Rompetori" mielletään auto- ja moottoripyöräharrastajien varaosien yms. myyntitapahtumaksi, joka on yleensä 1-2 päivän pituinen tapahtuma, jossa asian harrastajat kohtaavat ja viettävät aikaa. Sain aikaiseksi käydä ensimmäisen kerran ko. tapahtumassa Saarijärven Ahvenlammen leirintäalueella, enkä ollut ainoa. Valikoimaa oli Myrna-sarjasta vanhaan ruostuneeseen mopon runkoon. Jonkun mielestä tarpeetonta, mutta moni sieltä löysi tarvitsemansa. Suosittelen!
Luin juuri lehdestä, kun yksi nainen häpesi mennä mustikkaan. Mitä häpeämistä siinä on? Häpeähän olisi ne metsään jättää mätänemään kun niistä näkökin paranee.
kun et hölkäsen pöläystä ymmärrä Automaattitunturin vaihteiston rattaista ja akseleista.
Kyllä kirppiksilläkäyntiä saa hävetä eikä sitä oikein viitsi kellekään sanoa.
Minulla ei ole kyse köyhyydestä, en tosin ole varakaskaan. Mutta tykkään kirppiksistä muuten ja ostan ja myyn silloin tällöin.
Minäkin käyn kattelemassa tavaroita ja joskus jopa teen heräteostoksia. Mietin vain mitä minä häpeäisin. Suurin osa porukasta on tuntemattomia, ja jos jonkun tutun tapaa, niin samalla asiallahan hänkin on. Turhat luulot pois ja sekaan vaan!
Kuinka moni onkaan löytänyt kirppikseltä oman siippansa? Sinnehän voi mennä, kun potee yksinäisyyttä ja jos toinen samanmoinen sattuu kohdalle, saattaa päivä ja ehkä elämäkin olla pelastettu.
vaatimustasoaan liian korkeana ja tuskin muuten kirppiksellä kävisikään. Siellähän vierailee samanmoista kansaa ja tällöin kemiat voivat hyvinkin yhtyä.
Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Kirpputorilla se on yhtä luonnollista kuin kirppujenkin elämäntehtävä.
on juuri se näyttämisen halu. Pitää ainakin naapureille näyttää, että hyvin menee ja olisi noloa, jos ne löytäisivät sinut kirpparilta.
itsetunnosta, jota näin joutuu pönkittämään tarvittaessa vaikka velkarahalla.
jotain ihme roolia. Olisi paljon helpompaa jaluonnollisempaakin olla vaan oma itsensä. Ei köyhyydessä ole hävettävää, varsinkaan, jos se ei ole itseaiheutettua.