Haluaisin jakaa kokemuksena omaa vanhaa päiväkirjaani, joka seurasi vuosia 2002-2003, aikaa jolloin taistelin suusyöpää eli osteosarkoomaa vastaan.
Päiväkirja käsittelee paljon muutakin elämääni tuona aikana ja sen jälkeekin, mutta sieltä löytyy myös sitä sairaskokemusta.
Sain kasvaimen suuhuni, yläleuan kulmahampaan kohdalle. Havaitsin sen heinäkuussa 2002, sen ollessa pavun kokoinen. Kun se leikattiin syyskuussa 23. päivä, suu oli puoliksi kasvaimen täyttämä. Oli nopein mahdollinen syöpätyyppi.
Luulin, pelkäsin, olin tulla hulluksi kun en voisi siitä selvitä! Mutta selvisinhän minä. Kirurgilla oli terävä ja tarkka veitsi, syöpälääkäreillä tehokkaat liemet, fyysikoilla äkäiset säteet, ja sairaanhoitajilla kärsivällisyyttä pitää minusta huoli ja kestää kiukkuani. Sekä rakkaimmillani lämpöä ja toivoa sydän täys. Tilanteessa, jossa en enää olisi henkisesti jaksanut yhtään solunsalpaajahoitoa, elimistönikin sanoi "Seis". Hoidot jouduttiin lopettamaan liian aikaisin, mutta onneksi se ei tarkoittanut sitä, että syöpäpiru olisi iskenyt takaisin.
Yläleuastani lähti puolet pois. Tilalla on proteesi. Poski on kuopalla, suu vinossa, mutta muuten sitä ei huomaa. Eikä ole väliä, vaikka huomaisi. Pienet esteettiset vinoumat ovat muuten sivuseikka hengen säilymisen rinnalla! Menen silti 2-3 vuoden päästä korjausleikkaukseen, jolla suuhun istutetaan luuta, ja naama oikenee.
Nyt on neljä vuotta hoidoista, eli suurimmat riskiajat ovat takana. Olen siis yhä elossa, tässä istun ja porskutan, vaikka sairaus oli paha. Haluankin jakaa myönteistä ajattelua jokaiselle saman edessä olevalle ihmiselle. Sairauden läpikäyminen voi olla sietämättömän rankkaa, ja pelot kivitalon kokoisia, mutta siitä voi selvitä. Ja usea selviääkin.
Minusta tuli elämälle kiitollinen mies. Muutuin syvältä ja paljon. Opin lopulta arvostamaan itseäni. Näen kokemukseni kautta myös, että meidän jokaisen peli voidaan puhaltaa poikki koska vain.
Nautitaan siis niin paljon kun voidaan. Toisiamme kunnioittaen.
Aamen.
http://sairasmies.blogspot.com/
Luusyövästä selvinnyt
2
688
Vastaukset
- ja onnitteluhalaus
Kiitos hienosta viestistäsi.
iloitsen lukea että selvisit.
minun syöpäleikkauksesta on nyt vähän yli 2 vuotta. Käyn kontrolleissa, 4 kk välein. Taas sain vähän elämää lahjaksi, äskettäin.
Mietin usein että tuliko minusta yhtään parempi minä kaiken sen läpikäydyn jälkeen. Vaikkapa kiltimpi, kiitollisempi, myötäelävämpi?
Tänään taas se mahdollisesti saavutettu kypsyminen tuntuu hukkaantuneen. Elämän tarkoituskin, aina välillä, ja taas löydän sen takaisin. Vaikka puutarhanhoidosta, vähäisestä. Tärkeät asiat ovat erit kuin ennen.
Taidan olla sama paskiainen kuin ennenkin, itsekäs. Vain entisestäänkin allergisempi ihmisten mutkikkaille tavoille kommunikoida ohi toisiensa ja käyttää toisia ihmisiä viestiensä juoksupoikina.
Mikä tekee elämästä niin pirun vaikeaa? Oma Ego vai. Että eletään oman pään sisässä ja kuvitellaan koko maailma, tarkoitan Hahmotetaan koko maailma siitä omasta kuvitelmasta käsin. Sitten käyttäydytään sen mukaan mitä kuviteltiin.
Monet jutut jää taakse kun tulee iso sairaus ja näkee että elämän jatkumisen about samanlaisena paitsi enenevän onnellisena onkin vain iso harha ja kuvitelma.
Sitten kun on elänyt sokissa sen taistelun sairauden ja hoitojen läpi, ja on sitten siellä Toisella puolella... siis niinkuin sinä ja minä, taasen terveinä, osaatko nyt paremmin elää?
Kuulostaa että osaat. Minäkin, ehkä, vähäsen. Nauttia enemmän tässä ja nyt. Nähdä myötäelävämpänä toisten ihmisten porskuttelua heille tärkeiden asioiden perässä. Nähdä se Oma Tie. Se josta on niin paljon turhaa karsiutunut pois.- rempattu
Tsemiä multakin sulle Terve mies! Sinunlaisiasi tarvitaan kertomaan, että pahoista ajoista voi kuin voikin selviytyä niin helvettiä kuin se onkin.
En ole ite syöpäpotilas mutta pari vuotta sitten taistelin hengestäni aika pitkään komplikaatioiden ja sitä seuranneen verenmyrkytyksen takia. Toipuminen kokonaisuudessaan tuosta kesti yli vuoden, siis sen jälkeen kun minut oli yleensä saatu elävien kirjoihin ja yleensä koivilleni. Sairastelu on jatkunut senkin jälkeen mutta sentään ei ihan kuoleman rajoilla enää.
Olen monta kertaa kanssa kelannut miten tää kaikki kipujen ja toimenpiteiden ja muun ryysäyksen kanssa on minuun vaikuttanut. Jollain lailla on löytänyt itestään uusia puolia. Itse tajusin, että oon aika vahva ja rauhallinen tyyppi, vaikka aina ennen ajattelin, että varmaan hajoan, jos sairastun. En hajonnut ja loppujen lopuks olin vielä se, joka piti läheisetkin kasassa heti, kun vähänkin ääntä suusta lähti.
Ihminen on hyvä unohtamaan ja elämä palautuu takaisin samoille uomille niin nopeesti. Ja niin se kai pitää ollakin. Elämän pitää vaan jatkua, jos sen on sallittu jatkuvan. Sairauden ehdoilla eletään silloin, kun on pakko mut sit taas ihan tavallisesti, kun hommat rauhottuu. Jos on paskapää, niin okei, mutta on elossa ja hengittää! Eiks niin?
Mut yksi asia kyllä muuttui. Tajusin ihan konkreettisesti, että miten äkkiä kaikki voi muuttua ja miten rajallista tää elämä oikeesti voi olla. Se toi tiettyä asennetta kyllä. Asiat pitää tehdä nyt. Ihmiset nähdä ja halata nyt. Unelmat toteuttaa nyt, jos niitä on. Kun sitä ei tiedä kuka seuraavaks lähtee.
Jännä juttu myös se, että multa katosi kuolemanpelko kokonaan. Ennen se oli sysimusta mörkö. Mut jotenkin - kun kävi siellä jossain ja oli siellä jonkin aikaa, niin sen jälkeen tajusin, et ei siinä ole mitään pelättävää. Sehän oli vaan levollista ja armeliasta.
Mut todellakin - tajutaan oman elämän arvo! Tajutaan toisten ihmisten arvo ja myös yhteisen, yhdessä vietetyn ajan arvo.
Vaarin veli, joka silloin jo sairasti keuhkosyöpää ja kävin sitä aina morjestamas, sanoi mulle, että "muista sie, et parempi lämmin kädenpuristus eläes ku kauniit kukat haudalla." Siinä on viisautta vähissä sanoissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen
Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja1552513Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?
En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b1462352Kirje, PellePelottomalle.
Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot981030- 64881
- 63789
Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa
Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka273701Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?
Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a18697Voi teitä naisia
Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies85690Martinan hevoset.
Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait202658Hyvä meininki
TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap22648