Haluaisin jakaa kokemuksena omaa vanhaa päiväkirjaani, joka seurasi vuosia 2002-2003, aikaa jolloin taistelin suusyöpää eli osteosarkoomaa vastaan.
Päiväkirja käsittelee paljon muutakin elämääni tuona aikana ja sen jälkeekin, mutta sieltä löytyy myös sitä sairaskokemusta.
Sain kasvaimen suuhuni, yläleuan kulmahampaan kohdalle. Havaitsin sen heinäkuussa 2002, sen ollessa pavun kokoinen. Kun se leikattiin syyskuussa 23. päivä, suu oli puoliksi kasvaimen täyttämä. Oli nopein mahdollinen syöpätyyppi.
Luulin, pelkäsin, olin tulla hulluksi kun en voisi siitä selvitä! Mutta selvisinhän minä. Kirurgilla oli terävä ja tarkka veitsi, syöpälääkäreillä tehokkaat liemet, fyysikoilla äkäiset säteet, ja sairaanhoitajilla kärsivällisyyttä pitää minusta huoli ja kestää kiukkuani. Sekä rakkaimmillani lämpöä ja toivoa sydän täys. Tilanteessa, jossa en enää olisi henkisesti jaksanut yhtään solunsalpaajahoitoa, elimistönikin sanoi "Seis". Hoidot jouduttiin lopettamaan liian aikaisin, mutta onneksi se ei tarkoittanut sitä, että syöpäpiru olisi iskenyt takaisin.
Yläleuastani lähti puolet pois. Tilalla on proteesi. Poski on kuopalla, suu vinossa, mutta muuten sitä ei huomaa. Eikä ole väliä, vaikka huomaisi. Pienet esteettiset vinoumat ovat muuten sivuseikka hengen säilymisen rinnalla! Menen silti 2-3 vuoden päästä korjausleikkaukseen, jolla suuhun istutetaan luuta, ja naama oikenee.
Nyt on neljä vuotta hoidoista, eli suurimmat riskiajat ovat takana. Olen siis yhä elossa, tässä istun ja porskutan, vaikka sairaus oli paha. Haluankin jakaa myönteistä ajattelua jokaiselle saman edessä olevalle ihmiselle. Sairauden läpikäyminen voi olla sietämättömän rankkaa, ja pelot kivitalon kokoisia, mutta siitä voi selvitä. Ja usea selviääkin.
Minusta tuli elämälle kiitollinen mies. Muutuin syvältä ja paljon. Opin lopulta arvostamaan itseäni. Näen kokemukseni kautta myös, että meidän jokaisen peli voidaan puhaltaa poikki koska vain.
Nautitaan siis niin paljon kun voidaan. Toisiamme kunnioittaen.
Aamen.
http://sairasmies.blogspot.com/
Luusyövästä selvinnyt
2
682
Vastaukset
- ja onnitteluhalaus
Kiitos hienosta viestistäsi.
iloitsen lukea että selvisit.
minun syöpäleikkauksesta on nyt vähän yli 2 vuotta. Käyn kontrolleissa, 4 kk välein. Taas sain vähän elämää lahjaksi, äskettäin.
Mietin usein että tuliko minusta yhtään parempi minä kaiken sen läpikäydyn jälkeen. Vaikkapa kiltimpi, kiitollisempi, myötäelävämpi?
Tänään taas se mahdollisesti saavutettu kypsyminen tuntuu hukkaantuneen. Elämän tarkoituskin, aina välillä, ja taas löydän sen takaisin. Vaikka puutarhanhoidosta, vähäisestä. Tärkeät asiat ovat erit kuin ennen.
Taidan olla sama paskiainen kuin ennenkin, itsekäs. Vain entisestäänkin allergisempi ihmisten mutkikkaille tavoille kommunikoida ohi toisiensa ja käyttää toisia ihmisiä viestiensä juoksupoikina.
Mikä tekee elämästä niin pirun vaikeaa? Oma Ego vai. Että eletään oman pään sisässä ja kuvitellaan koko maailma, tarkoitan Hahmotetaan koko maailma siitä omasta kuvitelmasta käsin. Sitten käyttäydytään sen mukaan mitä kuviteltiin.
Monet jutut jää taakse kun tulee iso sairaus ja näkee että elämän jatkumisen about samanlaisena paitsi enenevän onnellisena onkin vain iso harha ja kuvitelma.
Sitten kun on elänyt sokissa sen taistelun sairauden ja hoitojen läpi, ja on sitten siellä Toisella puolella... siis niinkuin sinä ja minä, taasen terveinä, osaatko nyt paremmin elää?
Kuulostaa että osaat. Minäkin, ehkä, vähäsen. Nauttia enemmän tässä ja nyt. Nähdä myötäelävämpänä toisten ihmisten porskuttelua heille tärkeiden asioiden perässä. Nähdä se Oma Tie. Se josta on niin paljon turhaa karsiutunut pois.- rempattu
Tsemiä multakin sulle Terve mies! Sinunlaisiasi tarvitaan kertomaan, että pahoista ajoista voi kuin voikin selviytyä niin helvettiä kuin se onkin.
En ole ite syöpäpotilas mutta pari vuotta sitten taistelin hengestäni aika pitkään komplikaatioiden ja sitä seuranneen verenmyrkytyksen takia. Toipuminen kokonaisuudessaan tuosta kesti yli vuoden, siis sen jälkeen kun minut oli yleensä saatu elävien kirjoihin ja yleensä koivilleni. Sairastelu on jatkunut senkin jälkeen mutta sentään ei ihan kuoleman rajoilla enää.
Olen monta kertaa kanssa kelannut miten tää kaikki kipujen ja toimenpiteiden ja muun ryysäyksen kanssa on minuun vaikuttanut. Jollain lailla on löytänyt itestään uusia puolia. Itse tajusin, että oon aika vahva ja rauhallinen tyyppi, vaikka aina ennen ajattelin, että varmaan hajoan, jos sairastun. En hajonnut ja loppujen lopuks olin vielä se, joka piti läheisetkin kasassa heti, kun vähänkin ääntä suusta lähti.
Ihminen on hyvä unohtamaan ja elämä palautuu takaisin samoille uomille niin nopeesti. Ja niin se kai pitää ollakin. Elämän pitää vaan jatkua, jos sen on sallittu jatkuvan. Sairauden ehdoilla eletään silloin, kun on pakko mut sit taas ihan tavallisesti, kun hommat rauhottuu. Jos on paskapää, niin okei, mutta on elossa ja hengittää! Eiks niin?
Mut yksi asia kyllä muuttui. Tajusin ihan konkreettisesti, että miten äkkiä kaikki voi muuttua ja miten rajallista tää elämä oikeesti voi olla. Se toi tiettyä asennetta kyllä. Asiat pitää tehdä nyt. Ihmiset nähdä ja halata nyt. Unelmat toteuttaa nyt, jos niitä on. Kun sitä ei tiedä kuka seuraavaks lähtee.
Jännä juttu myös se, että multa katosi kuolemanpelko kokonaan. Ennen se oli sysimusta mörkö. Mut jotenkin - kun kävi siellä jossain ja oli siellä jonkin aikaa, niin sen jälkeen tajusin, et ei siinä ole mitään pelättävää. Sehän oli vaan levollista ja armeliasta.
Mut todellakin - tajutaan oman elämän arvo! Tajutaan toisten ihmisten arvo ja myös yhteisen, yhdessä vietetyn ajan arvo.
Vaarin veli, joka silloin jo sairasti keuhkosyöpää ja kävin sitä aina morjestamas, sanoi mulle, että "muista sie, et parempi lämmin kädenpuristus eläes ku kauniit kukat haudalla." Siinä on viisautta vähissä sanoissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614197Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2653429Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541788Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251647Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2971422Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132924Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235855en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115824Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17791