Ilmeisesti olen vuoden tai parin sisällä joutumassa kutsuntoihin, ja tämäpä minua ahdistaa. Olin peruskoulussa kiusattu ja tiedän joutuvani ongelmiin armeijassa. Kaikki tunnusmerkit täyttyvät: ilkeitä ihmisiä sekä paljon tilanteita, joissa surkeuteni paljastuu. En yksinkertaisesti edes viihdy ikäisteni, tai oikeastaan kenenkään muun, seurassa. Tämän vuoksi tuntuu erittäin ahdistavalta joutua asumaan tuollaiseen ympäristöön aivan liian pitkäksi aikaa. Lisäksi minulla ei tietenkään ole Suomen valtiolle mitään annettavaa, joten koen itseni myös armeijassa turhaksi ihmiseksi.
En yksinkertaisesti usko selviäväni kunnialla asepalveluksesta. Lisäksi pelkään vammautuvani, sillä olen motorisilta kyvyiltäni jälkeenjäänyt ja aseiden käsittely todennäköisesti tappaa minut tai muut jo ihan tahtomattani.
En halua myöskään siviilipalvelusta tai B- tai C-luokitusta pilaamaan mitättömiä mahdollisuuksiani jatkossa.
Haluaisin jo huomenna sinne armeijaan kärsimään ne pakolliset puoli vuotta. Sitten voisin miettiä ihan puhtaalta pöydältä tulevaisuutta ja parannella, jos mahdollista, armeijassa tapahtuneen traumoja.
Tätä tilannetta pahentaa myös se, että koko heinäkuun sai törmätä kaikkeen mahdolliseen armeijajuttuun niin lehdissä kuin netissäkin. Menetän yöuneni miettiessä asepalvelusta.
surkeaa ihmistä pelottaa
21
3703
Vastaukset
On se kumma että Suomen valtio pystyy terrorisoimaan ja tuhoamaan viattomia ihmisiä. Minä sanon nyt sinulle en pelkästään miehenä, vaan myös vertaisena, että sinä et ole tämän valtion pelinappula. Sinulla on sydän, mieli, aivot ja sielu jolla voit tehdä ihmisiä ihastuneiksi ja onnellisiksi.
Älä mene Suomen lahtariarmeijaan! Mene sivariin, ja käy se kunnialla loppuun asti.- Asdertson
Parin vuoden kuluttua maailma voi näyttää toisenlaiselta. Ehkä koko ikäluokkaa ei silloin edes kutusta.
Mene töihin, opiskele ja etsi elämälle sisältöä. Älä tosiaan kuvittele, että armeija voisi sinulle tai kenellekään muulle mitään järkevää tarjota. - hgkyuhgluy
Sain käsityksen että olet vielä peruskoulussa.? Olen kuullut jotain huhua että me 90 syntyneet olisimme viimonen ikäryhmä jonka on PAKKO mennä inttiin. Vinkki sulle; hae lykkäystä opiskeluun vedoten,niin kauan että olet 25v ja mene inttiin sitten, voi aluksi v**uttaa 19vuotiaiden jannujen herrottelu,mutta sittenpä säästyt suuremmalta kiusaamiselta!
- r-e-s-s-u
Mikäli kirjoitus perustuu totuuteen, ongelmasi ei ole ollenkaan edessä oleva asevelvollisuuden suorittaminen tavalla tai toisella, vaan täydellinen itseluottamuksen puute.
Luuletko tosiaan, ettei sitten myöhemmin elämässä enää tule tilanteita joissa joudut tekemisiin toisten ihmisten tai monenmoisten ongelmien kanssa.
"Olin peruskoulussa kiusattu ja tiedän joutuvani ongelmiin armeijassa. Kaikki tunnusmerkit täyttyvät: ilkeitä ihmisiä sekä paljon tilanteita, joissa surkeuteni paljastuu."
Armeijassa ei ole sen ilkeämpiä ihmisiä kuin muuallakaan. Kiusaamistilanteisiin puututaan varmasti tiukemmin kuin koulussa, kunhan tuo ongelmansa itse esimiesten tietoon. Se tietysti vaatii myös itseltä rohkeutta.
"En yksinkertaisesti edes viihdy ikäisteni, tai oikeastaan kenenkään muun, seurassa. Tämän vuoksi tuntuu erittäin ahdistavalta joutua asumaan tuollaiseen ympäristöön aivan liian pitkäksi aikaa. Lisäksi minulla ei tietenkään ole Suomen valtiolle mitään annettavaa, joten koen itseni myös armeijassa turhaksi ihmiseksi.
En yksinkertaisesti usko selviäväni kunnialla asepalveluksesta. Lisäksi pelkään vammautuvani, sillä olen motorisilta kyvyiltäni jälkeenjäänyt ja aseiden käsittely todennäköisesti tappaa minut tai muut jo ihan tahtomattani. "
Mutta uusien asioiden ottaminen haasteena antaa todennäköisesti lisää itseluottamusta ja varmuutta, vaikkei aina ihan putkeen menisikään.
Jos luovuttaa jo ennen suoritusta ei koskaan saavuta mitään.
"En halua myöskään siviilipalvelusta tai B- tai C-luokitusta pilaamaan mitättömiä mahdollisuuksiani jatkossa. "
Ei siviilipalvelus sinua pilaa, joihinkin työtehtäviin pääsyn se kuitenkin estää jatkossa. Palveluskelpoisuusluokatkaan eivät yksin tee kenestäkään huonoa tai hyvää ihmistä.
"Sitten voisin miettiä ihan puhtaalta pöydältä tulevaisuutta ja parannella, jos mahdollista, armeijassa tapahtuneen traumoja.
Tätä tilannetta pahentaa myös se, että koko heinäkuun sai törmätä kaikkeen mahdolliseen armeijajuttuun niin lehdissä kuin netissäkin. Menetän yöuneni miettiessä asepalvelusta. "
Armeijassa pärjäät jos sitä itse haluat. Toinen vaihtoehto on siviilipalvelus.
Tee oma päätös äläkä usko näiden palstojen väitteitä "lahtariarmeijasta", "jatkuvasta simputuksesta ja heikompien sorrosta" ja "armeijan aiheuttamista itsemurhista ja pysyvistä traumoista".
Tsemppiä vaan!"Mikäli kirjoitus perustuu totuuteen, ongelmasi ei ole ollenkaan edessä oleva asevelvollisuuden suorittaminen tavalla tai toisella, vaan täydellinen itseluottamuksen puute."
Tuntemattoman pelko on hyvin lamauttavaa ja invalidisoivaa. On ihmisluonnon mukaista pelätä uutta ja tuntematonta, joten usein aseistakieltäytyminen, jos se perustuu pelkkään fyysiseen sitoumukseen, perustuu ihmisluontoon.
"Armeijassa ei ole sen ilkeämpiä ihmisiä kuin muuallakaan. Kiusaamistilanteisiin puututaan varmasti tiukemmin kuin koulussa, kunhan tuo ongelmansa itse esimiesten tietoon. Se tietysti vaatii myös itseltä rohkeutta."
Armeijassa on työhönsä ja oloihinsa vittuuntuneita henkilöitä, jotka varmasti haluavat näyttää pahan olonsa. Armeijan kaltainen suljettu ja painostava ympäristö poistaa ihmisestä kaikki positiivisen ja iloiset ajatukset, ja korvaa ne negatiivisilla ja pahoilla ajatuksilla. Siksi armeijassa onkin erittäin vihamielinen ilmapiiri kaikkea tavallisesta poikkeavaa kohtaan.
"Mutta uusien asioiden ottaminen haasteena antaa todennäköisesti lisää itseluottamusta ja varmuutta, vaikkei aina ihan putkeen menisikään.
Jos luovuttaa jo ennen suoritusta ei koskaan saavuta mitään."
Armeija on elämäntilanteena kriisi. Miksi hänen pitäisi investoida aikansa, rahansa, energiansa ja tunteensa johonkin josta ei ole hänelle MITÄÄN, zero, zip 0, hyötyä. Se on sama kuin tekisi remonttisuunnitelmia taloon joka ei ole hänen omansa.
"Palveluskelpoisuusluokatkaan eivät yksin tee kenestäkään huonoa tai hyvää ihmistä."
Silti varmasti arvostat A- miestä enemmän kuin esimerkiksi C tai B miestä ?
"Armeijassa pärjäät jos sitä itse haluat."
Kuitenkaan armeijassa henkilöllä ei ole mitään kontrollia asioista kuten millaiset tupakaverit, työrytmit tai esimiehet vaikuttavat henkilön elämään.- r-e-s-s-u
Krusader kirjoitti:
"Mikäli kirjoitus perustuu totuuteen, ongelmasi ei ole ollenkaan edessä oleva asevelvollisuuden suorittaminen tavalla tai toisella, vaan täydellinen itseluottamuksen puute."
Tuntemattoman pelko on hyvin lamauttavaa ja invalidisoivaa. On ihmisluonnon mukaista pelätä uutta ja tuntematonta, joten usein aseistakieltäytyminen, jos se perustuu pelkkään fyysiseen sitoumukseen, perustuu ihmisluontoon.
"Armeijassa ei ole sen ilkeämpiä ihmisiä kuin muuallakaan. Kiusaamistilanteisiin puututaan varmasti tiukemmin kuin koulussa, kunhan tuo ongelmansa itse esimiesten tietoon. Se tietysti vaatii myös itseltä rohkeutta."
Armeijassa on työhönsä ja oloihinsa vittuuntuneita henkilöitä, jotka varmasti haluavat näyttää pahan olonsa. Armeijan kaltainen suljettu ja painostava ympäristö poistaa ihmisestä kaikki positiivisen ja iloiset ajatukset, ja korvaa ne negatiivisilla ja pahoilla ajatuksilla. Siksi armeijassa onkin erittäin vihamielinen ilmapiiri kaikkea tavallisesta poikkeavaa kohtaan.
"Mutta uusien asioiden ottaminen haasteena antaa todennäköisesti lisää itseluottamusta ja varmuutta, vaikkei aina ihan putkeen menisikään.
Jos luovuttaa jo ennen suoritusta ei koskaan saavuta mitään."
Armeija on elämäntilanteena kriisi. Miksi hänen pitäisi investoida aikansa, rahansa, energiansa ja tunteensa johonkin josta ei ole hänelle MITÄÄN, zero, zip 0, hyötyä. Se on sama kuin tekisi remonttisuunnitelmia taloon joka ei ole hänen omansa.
"Palveluskelpoisuusluokatkaan eivät yksin tee kenestäkään huonoa tai hyvää ihmistä."
Silti varmasti arvostat A- miestä enemmän kuin esimerkiksi C tai B miestä ?
"Armeijassa pärjäät jos sitä itse haluat."
Kuitenkaan armeijassa henkilöllä ei ole mitään kontrollia asioista kuten millaiset tupakaverit, työrytmit tai esimiehet vaikuttavat henkilön elämään."Tuntemattoman pelko on hyvin lamauttavaa ja invalidisoivaa. On ihmisluonnon mukaista pelätä uutta ja tuntematonta, usein aseistakieltäytyminen, jos se perustuu pelkkään fyysiseen sitoumukseen, perustuu ihmisluontoon."
Tuntematon ja tuntematon. Asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta on haettavissa tietoa hyvin monista lähteistä. Ihmisluonnolle ominaista on myös uteliaisuus kaikkea uutta ja erilaista kohtaan, ei siis vain pelko.
"Armeijassa on työhönsä ja oloihinsa vittuuntuneita henkilöitä, jotka varmasti haluavat näyttää pahan olonsa. Armeijan kaltainen suljettu ja painostava ympäristö poistaa ihmisestä kaikki positiivisen ja iloiset ajatukset, ja korvaa ne negatiivisilla ja pahoilla ajatuksilla. Siksi armeijassa onkin erittäin vihamielinen ilmapiiri kaikkea tavallisesta poikkeavaa kohtaan. "
Mikäli oikein olen aiemmin lukenut, sinulla ei ole minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia armeijan piiristä.
Kuinka ihmeessä kukaan voikaan selvitä hyvin noin kauheassa laitoksessa 6, 9 tai 12 kk? Vastaus on hyvin helppo; se ei ole tuota mitä väität.
Kuten kirjoitin äsken, tietoa löytyy hyvin monista lähteistä. Osa on jopa tarkoituksellisesti valheellista propagandaa...
"Armeija on elämäntilanteena kriisi. Miksi hänen pitäisi investoida aikansa, rahansa, energiansa ja tunteensa johonkin josta ei ole hänelle MITÄÄN, zero, zip 0, hyötyä. Se on sama kuin tekisi remonttisuunnitelmia taloon joka ei ole hänen omansa. "
Et kai koskaan tule ymmärtämään sitä, että kaikki elämässä ei voi hyödyttää vain itseä. Armeijan perimmäinen tarkoitus ei ole hyödyttää yksilöä. Toki siitä saa itselleenkin jotakin hyötyä, ehkä tosin vain aineetonta kokemusta. Kaikkea ei voi mitata €:ssa tai vastaavissa.
Mitä tulee väitteeseen kriisistä, se on ihan omasta ajatusmaailmasta kiinni. Elämästä voi toki tehdä itselleen helvetin jos niin haluaa.
"Silti varmasti arvostat A- miestä enemmän kuin esimerkiksi C tai B miestä ?"
Väärin. Arvioin ihmisiä ihan muilla kriteereillä. Ystäväpiiriini kuuluu A- ja B-luokan taistelijoita ja voi ihme, jopa siviilipalvelusmies.
"Kuitenkaan armeijassa henkilöllä ei ole mitään kontrollia asioista kuten millaiset tupakaverit, työrytmit tai esimiehet vaikuttavat henkilön elämään. "
Elämää ei täysin voi kontrolloida, ei edes armeijassa.
-----
Edelleen ketjun aloittaneelle: Etsi tietoa vaihtoehdoista ja mieti itsellesi sopivin ratkaisu, se on se oikea. r-e-s-s-u kirjoitti:
"Tuntemattoman pelko on hyvin lamauttavaa ja invalidisoivaa. On ihmisluonnon mukaista pelätä uutta ja tuntematonta, usein aseistakieltäytyminen, jos se perustuu pelkkään fyysiseen sitoumukseen, perustuu ihmisluontoon."
Tuntematon ja tuntematon. Asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta on haettavissa tietoa hyvin monista lähteistä. Ihmisluonnolle ominaista on myös uteliaisuus kaikkea uutta ja erilaista kohtaan, ei siis vain pelko.
"Armeijassa on työhönsä ja oloihinsa vittuuntuneita henkilöitä, jotka varmasti haluavat näyttää pahan olonsa. Armeijan kaltainen suljettu ja painostava ympäristö poistaa ihmisestä kaikki positiivisen ja iloiset ajatukset, ja korvaa ne negatiivisilla ja pahoilla ajatuksilla. Siksi armeijassa onkin erittäin vihamielinen ilmapiiri kaikkea tavallisesta poikkeavaa kohtaan. "
Mikäli oikein olen aiemmin lukenut, sinulla ei ole minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia armeijan piiristä.
Kuinka ihmeessä kukaan voikaan selvitä hyvin noin kauheassa laitoksessa 6, 9 tai 12 kk? Vastaus on hyvin helppo; se ei ole tuota mitä väität.
Kuten kirjoitin äsken, tietoa löytyy hyvin monista lähteistä. Osa on jopa tarkoituksellisesti valheellista propagandaa...
"Armeija on elämäntilanteena kriisi. Miksi hänen pitäisi investoida aikansa, rahansa, energiansa ja tunteensa johonkin josta ei ole hänelle MITÄÄN, zero, zip 0, hyötyä. Se on sama kuin tekisi remonttisuunnitelmia taloon joka ei ole hänen omansa. "
Et kai koskaan tule ymmärtämään sitä, että kaikki elämässä ei voi hyödyttää vain itseä. Armeijan perimmäinen tarkoitus ei ole hyödyttää yksilöä. Toki siitä saa itselleenkin jotakin hyötyä, ehkä tosin vain aineetonta kokemusta. Kaikkea ei voi mitata €:ssa tai vastaavissa.
Mitä tulee väitteeseen kriisistä, se on ihan omasta ajatusmaailmasta kiinni. Elämästä voi toki tehdä itselleen helvetin jos niin haluaa.
"Silti varmasti arvostat A- miestä enemmän kuin esimerkiksi C tai B miestä ?"
Väärin. Arvioin ihmisiä ihan muilla kriteereillä. Ystäväpiiriini kuuluu A- ja B-luokan taistelijoita ja voi ihme, jopa siviilipalvelusmies.
"Kuitenkaan armeijassa henkilöllä ei ole mitään kontrollia asioista kuten millaiset tupakaverit, työrytmit tai esimiehet vaikuttavat henkilön elämään. "
Elämää ei täysin voi kontrolloida, ei edes armeijassa.
-----
Edelleen ketjun aloittaneelle: Etsi tietoa vaihtoehdoista ja mieti itsellesi sopivin ratkaisu, se on se oikea."Tuntematon ja tuntematon. Asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta on haettavissa tietoa hyvin monista lähteistä. Ihmisluonnolle ominaista on myös uteliaisuus kaikkea uutta ja erilaista kohtaan, ei siis vain pelko."
Se tieto ei takaa millaiset tupakaverit, työympäristö, ilmapiiri tai esimiehet ovat vastassa laittamassa kitkaa ihan suotta viattoman ihmisen tielle. Riippuu tapauksesta. Uusi työpaikka voi tuntua pelottavalta, kun taas kiehtovan ja tuntemattoman naisen matkaan meneminen voi tuntua houkuttelevalta.
"Kuten kirjoitin äsken, tietoa löytyy hyvin monista lähteistä. Osa on jopa tarkoituksellisesti valheellista propagandaa..."
Olen lukenut veljeni sotilaan käsikirjaa, ja siinä kerrotaan armeijan kasvattavan niin henkisesti kuin fyysisesti. Jos subjekti tekee itsemurhan, niin kuinka "kasvattava" laitos se armeija oikein on. Olen lukenut myös muita kirjoja, kuten vuoden 1969 "Puolustusvoimat", joissa on selitetty miten jokaisen perheen tulisi luovuttaa poikansa käymään tämän tappolaitoksen. Et kai vain tarkoituksella halua aloittajan lukevan näitä propagandakirjoituksia ?
"Et kai koskaan tule ymmärtämään sitä, että kaikki elämässä ei voi hyödyttää vain itseä. Armeijan perimmäinen tarkoitus ei ole hyödyttää yksilöä. Toki siitä saa itselleenkin jotakin hyötyä, ehkä tosin vain aineetonta kokemusta. Kaikkea ei voi mitata €:ssa tai vastaavissa."
Muiden miellyttämiseksi ei kannata käydä armeijaa. Aloittaja, eikä kukaan muukaan ole joku ihmisiä miellyttävä mannekiini, vaan tunteva ja elävä ihmisyksilö.
"Elämää ei täysin voi kontrolloida, ei edes armeijassa."
Hyvin pitkälle pystyy suunnittelemaan ja laskemaan elämän tapahtumat. Armeijassa taas ei ole mitään elämänstrategiaa, vaan siellä on olemassa hyvin kylmä "syö tai tule syödyksi" mentaliteetti missä heikkoja ei auteta.
"Edelleen ketjun aloittaneelle: Etsi tietoa vaihtoehdoista ja mieti itsellesi sopivin ratkaisu, se on se oikea."
Tiedät kyllä itsekin että aloittajaa ei voi päästää armeijaa. Hän on siellä vaaraksi itselleen tai muille. Millä helvetin oikeudella sinä olet päästämässä hermostunutta ja kärsivää ihmistä vapaisiin tekemisiin aseiden ja räjähteiden kanssa !?- r-e-s-s-u
Krusader kirjoitti:
"Tuntematon ja tuntematon. Asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta on haettavissa tietoa hyvin monista lähteistä. Ihmisluonnolle ominaista on myös uteliaisuus kaikkea uutta ja erilaista kohtaan, ei siis vain pelko."
Se tieto ei takaa millaiset tupakaverit, työympäristö, ilmapiiri tai esimiehet ovat vastassa laittamassa kitkaa ihan suotta viattoman ihmisen tielle. Riippuu tapauksesta. Uusi työpaikka voi tuntua pelottavalta, kun taas kiehtovan ja tuntemattoman naisen matkaan meneminen voi tuntua houkuttelevalta.
"Kuten kirjoitin äsken, tietoa löytyy hyvin monista lähteistä. Osa on jopa tarkoituksellisesti valheellista propagandaa..."
Olen lukenut veljeni sotilaan käsikirjaa, ja siinä kerrotaan armeijan kasvattavan niin henkisesti kuin fyysisesti. Jos subjekti tekee itsemurhan, niin kuinka "kasvattava" laitos se armeija oikein on. Olen lukenut myös muita kirjoja, kuten vuoden 1969 "Puolustusvoimat", joissa on selitetty miten jokaisen perheen tulisi luovuttaa poikansa käymään tämän tappolaitoksen. Et kai vain tarkoituksella halua aloittajan lukevan näitä propagandakirjoituksia ?
"Et kai koskaan tule ymmärtämään sitä, että kaikki elämässä ei voi hyödyttää vain itseä. Armeijan perimmäinen tarkoitus ei ole hyödyttää yksilöä. Toki siitä saa itselleenkin jotakin hyötyä, ehkä tosin vain aineetonta kokemusta. Kaikkea ei voi mitata €:ssa tai vastaavissa."
Muiden miellyttämiseksi ei kannata käydä armeijaa. Aloittaja, eikä kukaan muukaan ole joku ihmisiä miellyttävä mannekiini, vaan tunteva ja elävä ihmisyksilö.
"Elämää ei täysin voi kontrolloida, ei edes armeijassa."
Hyvin pitkälle pystyy suunnittelemaan ja laskemaan elämän tapahtumat. Armeijassa taas ei ole mitään elämänstrategiaa, vaan siellä on olemassa hyvin kylmä "syö tai tule syödyksi" mentaliteetti missä heikkoja ei auteta.
"Edelleen ketjun aloittaneelle: Etsi tietoa vaihtoehdoista ja mieti itsellesi sopivin ratkaisu, se on se oikea."
Tiedät kyllä itsekin että aloittajaa ei voi päästää armeijaa. Hän on siellä vaaraksi itselleen tai muille. Millä helvetin oikeudella sinä olet päästämässä hermostunutta ja kärsivää ihmistä vapaisiin tekemisiin aseiden ja räjähteiden kanssa !?"Se tieto ei takaa millaiset tupakaverit, työympäristö, ilmapiiri tai esimiehet ovat vastassa laittamassa kitkaa ihan suotta viattoman ihmisen tielle. Riippuu tapauksesta. Uusi työpaikka voi tuntua pelottavalta, kun taas kiehtovan ja tuntemattoman naisen matkaan meneminen voi tuntua houkuttelevalta. "
Miksi ajattelet aina negatiivisesti. Entäpä jos siellä tapaakin samanhenkisiä ja miellyttäviä tupakavereita. Ilmapiiri ja esimiehet ovat kannustavia. Paljon tekee myös oma suhtautuminen. Niin metsä vastaa jne.
Eikä elämää voi koskaan hallita täysin.
"Olen lukenut veljeni sotilaan käsikirjaa, ja siinä kerrotaan armeijan kasvattavan niin henkisesti kuin fyysisesti."
Varmasti kasvattaa. Niin tekee varmasti myös siviilipalvelus. Elämä kasvattaa koko ajan. Eihän tuossa mitään virhettä ollut.
"Jos subjekti tekee itsemurhan, niin kuinka "kasvattava" laitos se armeija oikein on. "
Ja ketä syytät silloin kun itsemurhan tekee ihminen jossain muualla kuin asepalveluksessa, niitäkin kuuleman mukaan tapahtuu.
"Olen lukenut myös muita kirjoja, kuten vuoden 1969 "Puolustusvoimat", joissa on selitetty miten jokaisen perheen tulisi luovuttaa poikansa käymään tämän tappolaitoksen. Et kai vain tarkoituksella halua aloittajan lukevan näitä propagandakirjoituksia ? "
Lukeekohan siellä tuo "tappolaitos". Vai onko asia ehkä ilmaistu jotenkin muuten. Paljon on tapahtunut sitten -69, asenteissakin.
Tietoa haluavan on tietysti hyvä perehtyä riittävän laajaan ja monipuoliseen aineistoon, aivan totta.
Oletko muuten lukenut uudempia kirjoja. Tutustu vaikkapa seuraavaan kaikille varusmiehille jaettavaan opukseen.
http://www.mil.fi/reservilainen/pdf/sotilaankasikirja2003.pdf
"Muiden miellyttämiseksi ei kannata käydä armeijaa. Aloittaja, eikä kukaan muukaan ole joku ihmisiä miellyttävä mannekiini, vaan tunteva ja elävä ihmisyksilö. "
Kysehän ei ollut miellyttämisestä. Kyse oli laitoksesta, jonka päätehtävä ei ole hyödyttää yksilöä. Myös tunteva ja elävä ihmisyksilö voi asettaa joskus yhteisen edun oman navan edelle.
"Hyvin pitkälle pystyy suunnittelemaan ja laskemaan elämän tapahtumat."
Paitsi kun sattuu jotakin yllättävää...
"Armeijassa taas ei ole mitään elämänstrategiaa, vaan siellä on olemassa hyvin kylmä "syö tai tule syödyksi" mentaliteetti missä heikkoja ei auteta. "
Sanoo hän, jolla ei ole omakohtaista näkemystä.
"Tiedät kyllä itsekin että aloittajaa ei voi päästää armeijaa. Hän on siellä vaaraksi itselleen tai muille. Millä helvetin oikeudella sinä olet päästämässä hermostunutta ja kärsivää ihmistä vapaisiin tekemisiin aseiden ja räjähteiden kanssa !"
Kirjoitetun perusteella ei kukaan pysty tekemään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kenenkään ruumiillisesta tai henkisestä kunnosta.
Minä olen tuonut esille omat näkemykseni, kuten sinäkin omasi. Taisin kehottaa henkilöä etsimään tietoa ja tekemään sitten itse päätöksen. Oma päätös lienee se paras, eikö vain.
Ota vaan ihan rauhallisesti, eläkä keuhkoa. r-e-s-s-u kirjoitti:
"Se tieto ei takaa millaiset tupakaverit, työympäristö, ilmapiiri tai esimiehet ovat vastassa laittamassa kitkaa ihan suotta viattoman ihmisen tielle. Riippuu tapauksesta. Uusi työpaikka voi tuntua pelottavalta, kun taas kiehtovan ja tuntemattoman naisen matkaan meneminen voi tuntua houkuttelevalta. "
Miksi ajattelet aina negatiivisesti. Entäpä jos siellä tapaakin samanhenkisiä ja miellyttäviä tupakavereita. Ilmapiiri ja esimiehet ovat kannustavia. Paljon tekee myös oma suhtautuminen. Niin metsä vastaa jne.
Eikä elämää voi koskaan hallita täysin.
"Olen lukenut veljeni sotilaan käsikirjaa, ja siinä kerrotaan armeijan kasvattavan niin henkisesti kuin fyysisesti."
Varmasti kasvattaa. Niin tekee varmasti myös siviilipalvelus. Elämä kasvattaa koko ajan. Eihän tuossa mitään virhettä ollut.
"Jos subjekti tekee itsemurhan, niin kuinka "kasvattava" laitos se armeija oikein on. "
Ja ketä syytät silloin kun itsemurhan tekee ihminen jossain muualla kuin asepalveluksessa, niitäkin kuuleman mukaan tapahtuu.
"Olen lukenut myös muita kirjoja, kuten vuoden 1969 "Puolustusvoimat", joissa on selitetty miten jokaisen perheen tulisi luovuttaa poikansa käymään tämän tappolaitoksen. Et kai vain tarkoituksella halua aloittajan lukevan näitä propagandakirjoituksia ? "
Lukeekohan siellä tuo "tappolaitos". Vai onko asia ehkä ilmaistu jotenkin muuten. Paljon on tapahtunut sitten -69, asenteissakin.
Tietoa haluavan on tietysti hyvä perehtyä riittävän laajaan ja monipuoliseen aineistoon, aivan totta.
Oletko muuten lukenut uudempia kirjoja. Tutustu vaikkapa seuraavaan kaikille varusmiehille jaettavaan opukseen.
http://www.mil.fi/reservilainen/pdf/sotilaankasikirja2003.pdf
"Muiden miellyttämiseksi ei kannata käydä armeijaa. Aloittaja, eikä kukaan muukaan ole joku ihmisiä miellyttävä mannekiini, vaan tunteva ja elävä ihmisyksilö. "
Kysehän ei ollut miellyttämisestä. Kyse oli laitoksesta, jonka päätehtävä ei ole hyödyttää yksilöä. Myös tunteva ja elävä ihmisyksilö voi asettaa joskus yhteisen edun oman navan edelle.
"Hyvin pitkälle pystyy suunnittelemaan ja laskemaan elämän tapahtumat."
Paitsi kun sattuu jotakin yllättävää...
"Armeijassa taas ei ole mitään elämänstrategiaa, vaan siellä on olemassa hyvin kylmä "syö tai tule syödyksi" mentaliteetti missä heikkoja ei auteta. "
Sanoo hän, jolla ei ole omakohtaista näkemystä.
"Tiedät kyllä itsekin että aloittajaa ei voi päästää armeijaa. Hän on siellä vaaraksi itselleen tai muille. Millä helvetin oikeudella sinä olet päästämässä hermostunutta ja kärsivää ihmistä vapaisiin tekemisiin aseiden ja räjähteiden kanssa !"
Kirjoitetun perusteella ei kukaan pysty tekemään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kenenkään ruumiillisesta tai henkisestä kunnosta.
Minä olen tuonut esille omat näkemykseni, kuten sinäkin omasi. Taisin kehottaa henkilöä etsimään tietoa ja tekemään sitten itse päätöksen. Oma päätös lienee se paras, eikö vain.
Ota vaan ihan rauhallisesti, eläkä keuhkoa."Miksi ajattelet aina negatiivisesti. Entäpä jos siellä tapaakin samanhenkisiä ja miellyttäviä tupakavereita. Ilmapiiri ja esimiehet ovat kannustavia. Paljon tekee myös oma suhtautuminen. Niin metsä vastaa jne."
En ajattele negatiivisesti, vaan realistisesti. Näitä kaikkia asioita tuskin tapahtuu kaikkia samanaikaisesti. Jos tupakaverit ovat jees, niin esimies on mulkku jne. Kuten jo sanoin, armeija on kriisi. Koko ajan on elämässä meneillään jokin kriisi. Läheisen mielenterveysongelmat, rahahuolet, yksinäisyys, onnettomuus, alkoholi, työpaikkakiusaus yms. Jos töissä menee hyvin niin kotona on odotettavissa kismaa. Kun armeijassa on kismaa, ja kotona on kismaa, niin puhumme katastrofista. Armeija on ihan turha vaihe nuoren miehen elämässä. Se aiheuttaa vain mielipahaa ja ongelmia.
"Varmasti kasvattaa. Niin tekee varmasti myös siviilipalvelus. Elämä kasvattaa koko ajan. Eihän tuossa mitään virhettä ollut."
Olen siinä uskossa, että yksi kirja korvaa 5 kokemusta. Elämä voi kasvattaa sekä negatiivisesti että positiivisesti. Kirja kasvattaa vain positiivisesti. Armeija voi pahimmassa tapauksessa taannuttaa ja invalidisoida niin fyysisesti kuin henkisesti loppuiäksi. Siviilipalvelus varmasti kasvattaa paljon paremmin kuin armeija. Sivarissa on nimittäin luentoja rauhanaatteesta, luonnonsuojelusta ja ryhmätöitä ja ensiapukoulutusta. Armeijassa taas opitaan erittäin ennakkoluuloiseksi ja tehokkaaksi tuhoajaksi.
"Kysehän ei ollut miellyttämisestä. Kyse oli laitoksesta, jonka päätehtävä ei ole hyödyttää yksilöä. Myös tunteva ja elävä ihmisyksilö voi asettaa joskus yhteisen edun oman navan edelle."
Kuinka sinä voit tukea ja puolustaa tuota väkivaltalaitosta ? Ja ei voi, jos se aiheutuu oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
"Minä olen tuonut esille omat näkemykseni, kuten sinäkin omasi. Taisin kehottaa henkilöä etsimään tietoa ja tekemään sitten itse päätöksen. Oma päätös lienee se paras, eikö vain."
Mitä olet siitä mieltä, pääsenkö minä sivariin kun minulla on kolme F- lähetettä ja lykkäystä 3 vuotta. Se kutsuntaheppu kyllä sanoi että pääsen palvelukseen kun haluan.- r-e-s-s-u
Krusader kirjoitti:
"Miksi ajattelet aina negatiivisesti. Entäpä jos siellä tapaakin samanhenkisiä ja miellyttäviä tupakavereita. Ilmapiiri ja esimiehet ovat kannustavia. Paljon tekee myös oma suhtautuminen. Niin metsä vastaa jne."
En ajattele negatiivisesti, vaan realistisesti. Näitä kaikkia asioita tuskin tapahtuu kaikkia samanaikaisesti. Jos tupakaverit ovat jees, niin esimies on mulkku jne. Kuten jo sanoin, armeija on kriisi. Koko ajan on elämässä meneillään jokin kriisi. Läheisen mielenterveysongelmat, rahahuolet, yksinäisyys, onnettomuus, alkoholi, työpaikkakiusaus yms. Jos töissä menee hyvin niin kotona on odotettavissa kismaa. Kun armeijassa on kismaa, ja kotona on kismaa, niin puhumme katastrofista. Armeija on ihan turha vaihe nuoren miehen elämässä. Se aiheuttaa vain mielipahaa ja ongelmia.
"Varmasti kasvattaa. Niin tekee varmasti myös siviilipalvelus. Elämä kasvattaa koko ajan. Eihän tuossa mitään virhettä ollut."
Olen siinä uskossa, että yksi kirja korvaa 5 kokemusta. Elämä voi kasvattaa sekä negatiivisesti että positiivisesti. Kirja kasvattaa vain positiivisesti. Armeija voi pahimmassa tapauksessa taannuttaa ja invalidisoida niin fyysisesti kuin henkisesti loppuiäksi. Siviilipalvelus varmasti kasvattaa paljon paremmin kuin armeija. Sivarissa on nimittäin luentoja rauhanaatteesta, luonnonsuojelusta ja ryhmätöitä ja ensiapukoulutusta. Armeijassa taas opitaan erittäin ennakkoluuloiseksi ja tehokkaaksi tuhoajaksi.
"Kysehän ei ollut miellyttämisestä. Kyse oli laitoksesta, jonka päätehtävä ei ole hyödyttää yksilöä. Myös tunteva ja elävä ihmisyksilö voi asettaa joskus yhteisen edun oman navan edelle."
Kuinka sinä voit tukea ja puolustaa tuota väkivaltalaitosta ? Ja ei voi, jos se aiheutuu oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
"Minä olen tuonut esille omat näkemykseni, kuten sinäkin omasi. Taisin kehottaa henkilöä etsimään tietoa ja tekemään sitten itse päätöksen. Oma päätös lienee se paras, eikö vain."
Mitä olet siitä mieltä, pääsenkö minä sivariin kun minulla on kolme F- lähetettä ja lykkäystä 3 vuotta. Se kutsuntaheppu kyllä sanoi että pääsen palvelukseen kun haluan."Armeija on ihan turha vaihe nuoren miehen elämässä. Se aiheuttaa vain mielipahaa ja ongelmia. "
Tuo jos mikä, on juuri sitä negatiivista ajattelua.
Armeijassakin on positiivisia ja negatiivisia asioita, hyviä ja huonoja hetkiä. Ihan kuten elämässä aina.
"Olen siinä uskossa, että yksi kirja korvaa 5 kokemusta. Elämä voi kasvattaa sekä negatiivisesti että positiivisesti. Kirja kasvattaa vain positiivisesti. "
Lukemalla oppii. Kuitenkin vasta itse koettu todella kasvattaa.
"Armeija voi pahimmassa tapauksessa taannuttaa ja invalidisoida niin fyysisesti kuin henkisesti loppuiäksi."
Fyysinen vammautuminen tapahtuu suuremmalla todennäköisyydellä siviilielämässä. Henkiselle puolelle ei traumoja tule, puheesi aivopesusta yms. eivät pidä paikkaansa. Tai no, onhan sitä yhtäpaljon kuin kouluissa tai työelämässä.
"Siviilipalvelus varmasti kasvattaa paljon paremmin kuin armeija. Sivarissa on nimittäin luentoja rauhanaatteesta, luonnonsuojelusta ja ryhmätöitä ja ensiapukoulutusta."
Armeijassa on luentoja turvallisuuspolitiikasta, jonka tarkoituksena on turvata rauhantila. Harjoituksia edeltävät käskynjaot sisältävät ohjeet luonnonsuojelusta. Teoreettisia ryhmätöitä tehdään varsinkin johtajakoulutuksessa. Käytännön ryhmätöitä tekevät muutkin. Ensiapukoulutus kuuluu kaikille, osa erikoistuu lääkintään.
"Armeijassa taas opitaan erittäin ennakkoluuloiseksi ja tehokkaaksi tuhoajaksi. "
Armeijassa opitaan maanpuolustusta, johon kuuluu aseiden käyttö. Aseita käytetään tarvittaessa tappamiseen, totta kyllä.
Opetukseen kuuluvat myös kansainväliset sodankäynnin säännöt. Totaaliseen sotaan ei kasvateta.
"Kuinka sinä voit tukea ja puolustaa tuota väkivaltalaitosta ? Ja ei voi, jos se aiheutuu oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. "
"Laitos" on kriisiaikojen varalle. Sitä käytetään päätehtäväänsä, kun mitään muuta ei ole tehtävissä. Rauhanaikana se antaa tukea muille viranomaisille kalusto- ja henkilöstötukea. En näe sen tukemisessa pahaa.
Oman terveyden voi menettää todennäköisemmin siviilielämässä kuin varusmiehenä. Tietysti jokainen onnettomuus on liikaa armeijassakin.
"Mitä olet siitä mieltä, pääsenkö minä sivariin kun minulla on kolme F- lähetettä ja lykkäystä 3 vuotta. Se kutsuntaheppu kyllä sanoi että pääsen palvelukseen kun haluan. "
Lykkyä tykö. - Kepsutin
Krusader kirjoitti:
"Miksi ajattelet aina negatiivisesti. Entäpä jos siellä tapaakin samanhenkisiä ja miellyttäviä tupakavereita. Ilmapiiri ja esimiehet ovat kannustavia. Paljon tekee myös oma suhtautuminen. Niin metsä vastaa jne."
En ajattele negatiivisesti, vaan realistisesti. Näitä kaikkia asioita tuskin tapahtuu kaikkia samanaikaisesti. Jos tupakaverit ovat jees, niin esimies on mulkku jne. Kuten jo sanoin, armeija on kriisi. Koko ajan on elämässä meneillään jokin kriisi. Läheisen mielenterveysongelmat, rahahuolet, yksinäisyys, onnettomuus, alkoholi, työpaikkakiusaus yms. Jos töissä menee hyvin niin kotona on odotettavissa kismaa. Kun armeijassa on kismaa, ja kotona on kismaa, niin puhumme katastrofista. Armeija on ihan turha vaihe nuoren miehen elämässä. Se aiheuttaa vain mielipahaa ja ongelmia.
"Varmasti kasvattaa. Niin tekee varmasti myös siviilipalvelus. Elämä kasvattaa koko ajan. Eihän tuossa mitään virhettä ollut."
Olen siinä uskossa, että yksi kirja korvaa 5 kokemusta. Elämä voi kasvattaa sekä negatiivisesti että positiivisesti. Kirja kasvattaa vain positiivisesti. Armeija voi pahimmassa tapauksessa taannuttaa ja invalidisoida niin fyysisesti kuin henkisesti loppuiäksi. Siviilipalvelus varmasti kasvattaa paljon paremmin kuin armeija. Sivarissa on nimittäin luentoja rauhanaatteesta, luonnonsuojelusta ja ryhmätöitä ja ensiapukoulutusta. Armeijassa taas opitaan erittäin ennakkoluuloiseksi ja tehokkaaksi tuhoajaksi.
"Kysehän ei ollut miellyttämisestä. Kyse oli laitoksesta, jonka päätehtävä ei ole hyödyttää yksilöä. Myös tunteva ja elävä ihmisyksilö voi asettaa joskus yhteisen edun oman navan edelle."
Kuinka sinä voit tukea ja puolustaa tuota väkivaltalaitosta ? Ja ei voi, jos se aiheutuu oman terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella.
"Minä olen tuonut esille omat näkemykseni, kuten sinäkin omasi. Taisin kehottaa henkilöä etsimään tietoa ja tekemään sitten itse päätöksen. Oma päätös lienee se paras, eikö vain."
Mitä olet siitä mieltä, pääsenkö minä sivariin kun minulla on kolme F- lähetettä ja lykkäystä 3 vuotta. Se kutsuntaheppu kyllä sanoi että pääsen palvelukseen kun haluan."Armeijassa taas ei ole mitään elämänstrategiaa, vaan siellä on olemassa hyvin kylmä "syö tai tule syödyksi" mentaliteetti missä heikkoja ei auteta. "
Perusteles tuota ? Heikompia autetaan, jos toinen ei pysty esim. kantaa tetsaria. Et todellakaan ajattele realistisesti, puhut täällä asioista, joista sinulla ei ole mitään käsitystä eikä kokemusta.
Intti oli hauska paikka, jos sitä ei ota liian vakavasti.
"Armeija voi pahimmassa tapauksessa taannuttaa ja invalidisoida niin fyysisesti kuin henkisesti loppuiäksi."
Kuinka monelle ihmiselle noin on käynyt?
Monta tosi mukavaa muistoa sieltä jäi, myöskin mukavia kavereita. Toki siellä joskus hajoittaa, mutta niin käy myös muuallakin kuin armeijassa.
Käy se armeija ensin, kirjoittele sen jälkeen vasta kuinka hirveä paikka se on.
- Kiki
Että jos ei kelpaa siviilipalvelus, intti missään muodossa tai vapautus, niin nyt täytyy sitten tehdä näin.
Etsi voimavietapisorasia (kolmivaiheinen) joka ei ole vikavirtasuojan takana, ota L1:stä ja L2:sta johto, kuori päät, ja nollasta tai maasta kanssa, ja sido se jalkoihin, sitten vaan nappaat kiinni L1:sta ja L2:sta samaan aikaan, ja täten maanapäälinen elämäsi on loppunut, helppoa mutta nopeaa- hihihihenkka
Eli jos sivari, intti missään muodossa tai vapautus ei kelpaa, niin pitää tappaa itsensä? Intti missään muodossa tai sivari ei vain ole tarkoitettu kaikille, vapautus toki on hyvä, mutta sitten saat kulkea lopun elämääsi niillä papereilla...
Ja tosiaan olen itsekin kuullut että 90- syntyneet olisivat viimeinen ikäluokka jonka on pakko mennä inttiin/sivariin.. - Kiki
hihihihenkka kirjoitti:
Eli jos sivari, intti missään muodossa tai vapautus ei kelpaa, niin pitää tappaa itsensä? Intti missään muodossa tai sivari ei vain ole tarkoitettu kaikille, vapautus toki on hyvä, mutta sitten saat kulkea lopun elämääsi niillä papereilla...
Ja tosiaan olen itsekin kuullut että 90- syntyneet olisivat viimeinen ikäluokka jonka on pakko mennä inttiin/sivariin..Ei oikeastaan, voihan sen lapun jossa kerrotaan että on vapautettu panna paperisilppurin läpi, ei kummittele enää, ei ole tarkoituskaan kehystää vapautuspaperia seinälle.
- henkka kans
hihihihenkka kirjoitti:
Eli jos sivari, intti missään muodossa tai vapautus ei kelpaa, niin pitää tappaa itsensä? Intti missään muodossa tai sivari ei vain ole tarkoitettu kaikille, vapautus toki on hyvä, mutta sitten saat kulkea lopun elämääsi niillä papereilla...
Ja tosiaan olen itsekin kuullut että 90- syntyneet olisivat viimeinen ikäluokka jonka on pakko mennä inttiin/sivariin..hakea insinööri opintojen takia lykkäystä ja ehkä niin vältyn kokonaan tuoltakin paskalta. olen muuten -90 syntynyt.
- ...
1. Intissä ovat kaikki, et ole ainoa "luuseri" joukossa.
2. Intissä ei tartte ajatella. Teet mitä käsketään etkä enempää.
3. Intissä oppii lintsaamaan. Jos koulussa olit hikipinko niin nyt sinulla on mahdollisuus opetella kuinka hipsiä nurkan taa silloin kun etsitään vapaaehtoisia purkamaan pientä klapikuormaa. (Se "pieni" klapikuorma tarkoittaa rekkalastillista metrisiä rangan pätkiä)
4. Ole heikko ja pelastut. Hanki tasaisin välein flunssa. Intissä tosilintsareiden paras kaveri on lääkintämies polilla. Pääset helpommalla kun hankit itelles kaikki mahdolliset vapautukset. Hyvällä säkällä joudut sotilassairaalaan sängyn pohjalle silloin kun toiset rämpii viikon leirillä - mutta se kyllä vaatii jo keuhkokuumeen. Silti kaikista vaivoista kannattaa valittaa polilla.
5. Intissä lihoo. Jos olet onneton ruippana niin ruippanuuden pitäminen intissä on haaste. Fyysisessä rääkissä lihasmassa kasvaa ja rasva palaa. Toisaalta opit myös syömään kaiken mitä sinulle tarjotaan - ei siksi että joku käskisi syömään. Ja opit myös vapaaehtoisesti jonottamaan ilta-palalle (mikä ei ole pakollinen ateria).
6. Älä ota kaikkea vakavasti. Jos kudit lentää ohi taulun niin so what, jää naurettava peltiprenikka saamatta, mitä sitten. Kapiaiset tietysti karjuu että "ootteko te sokeita ämmiä" ja "radalla pysytään niin kauan että onnistuu" - ja paskat, kapiaisetkin tahtoo nukkumaan...
7. Koita päästä kumipääkomppaniaan. Pääset helpommalla - tosin saat kuulla vittuilua mutta sehän on paikan henki.
8. Iltavapaalla opit ryyppäämään rahasi.
9. Päästyäsi intistä sinua ja kusipäisintäkin mulkeroa yhdistää inttimuistot ja -tarinat. Voit tukeutua niihin äijämäisiin juttuihin aina kun törmäät kadulla riitaa haastaviin öykkäreihin ja pelkäät henkiriepusi puolesta. Muutama puolitörkeä sutkaus inttiajoilata parilla kirosanalla maustettuna ja öykkärit nauraa makeasti ja tarjoo sulle tuopin.
10. Jälkikäteen voit pelotella pienempiäsi netissä. - yrittää..
en jaksa jaaritella, joten kirjoitan lyhyesti.
Itse olin ennen armeijaa hyvin epävarma ja tyytymätön esim. ulkonäkööni jne...
Lähdin armeijaan kuitenkin mielelläni, koska olen kiinnostunut sotahistoriasta jne. ja koin sen olevan myös velvollisuus isoisiämme kohtaan.
Toki pelkäsin, että en pärjäisi ja tupakavereiden seura 24/7 ahdistaisi ym.
Mutta kappas!!...alkujärkytyksen jälkeen sopeuduin mainiosti. Armeijan säännöllinen elämäntapa, tarkat säännöt, tunne että on osa jotain isompaa organisaatiota sai itsetuntoni kohoamaan.
Joukon edessä esiintyminen ei ole ikinä ollut helppoa minulle..AUKissa sai tähän hurjasti lisää itsevarmuutta. Otin armeijan tosissani ja pääsin RUKkiin, jossa pääsi mm. johtamaan 70 hengen porukkaa viikon verran. Jotain mihin ei tässä iässä tule hirveästi mähdollisuutta!!
Pointtini on, että kannattaa ottaa riski. Ongelmistaan ja heikkouksistaan voi päästä eroon, jos uskaltaa kohdata ne!! Toki armeija ei sovi kaikille ja kaikkien kanssa ei tule välttämättä toimeen (en minäkään..), mutta itse olen ylpeänä res. Vänrikkinä suorastaan kiitollisuuden velassa valtiolle hienosta kokemuksesta...- tarjosi teille
Suomen Puolustusvoimien propagandajaosto.
- efeff
hyvin se menee
- armeijaan, vaan
mene lääkäriin. Edes sen verran että saat sen C-luokituksen.
Jos sinulla on nyt ahdistustiloja, niin armeijassa sinulla on niitä kymmenen kertaa useammin. Jos sinulla on vaikeuksia sopeutua ihmisten seuraan, niin sinulla ei tule armeijassa olemaan niitäkään vähiä sosiaalisia suhteita kuin sinulla on nyt.
Mitä kiusaamiseen tulee, niin armeijassa kaikkien hermot ovat enemmän tai vähemmän pinnalla, ja jos siellä on joku tyyppi johon ei "saada kontaktia" ja joka ei oikein sovi intin sosiaaliseen tilanteeseen, niin sellainen kaveri tullaan survomaan armotta maanrakoon.
Älä mene sähläämään armeijaan. Se "pojista miehiä"-juttu tehoaa ainoastaan sellaisiin tyyppeihin joita ei ole potkittu päähän elämässä ja jotka tarvtsevat vain pienen näpäytyksen lujittaakseen itsetuntonsa - tällaiset henkilöt ovat niitä todellisia "mammanpoikia" jotka kokevat hurmoselämyksiä asepalveluksen aikana kun he SAAVAT kerrankin toimia normaalia ronskimmin. Se, kenelle paskasade ja turpaan saanti on jo valmiiksi jokapäiväinen juttu ja hermot eivät oikein jaksaisi normielämääkään enää, vain yksinkertaisesti hajoaa inttiin.
Kirjoituksestasi päätellen sinun itsetuntosi on murskattu täydellisesti, ja sinä tarvitset aikaa ja tilaisuuden parantua, etkä lisää iskuja. On parempi hankkia vapautus asepalveluksesta kuin hankkia vapautus omasta elämästään. - Koepa
Kyllä minuakin pelotti ennen armeijaa, näin hieman painajaisiakin. Ne unet olivat tosin muodostuneet ennakkokuvitelmistani armeijasta. Oikeasti oli fiksumpaa meno siellä. Simputusta en havainnut.
Myös minua kiusattiin peruskoulussa muttei enää lukiossa, ja kyllä sitten armeijassakin oli alkuun hilkulla etten joutunut silmätikuksi. Mutta en erakoitunut vaan pyrin olemaan reipas muiden kanssa. Lopulta olin ihan hyvissä väleissä kaikkien tupakavereitteni kanssa.
Olet vielä sen verran nuori - pari vuotta kutsuntoihin - että varmasti ehdit miettiä asioita uudelleen pariinkin kertaan. Älä usko huhuihin yleisen asevelvollisuuden poistumiseen lähiaikoina, ainakaan ennen seuraavaa puolustuspoliittista selontekoa :) Joten ehdit kyllä tehdä ratkaisun armeijan tai sivarin välillä myöhemminkin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195973
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263734- 822587
- 392121
- 331902
- 451868
- 1071765
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331458