Pakkoneuroosi

.
p a k k o-n e u r o o s i,

obsessionaalinen, obsessiivis-kompulsiivinen neuroosi, anankastinen neuroosi, obsessive-compulsive disorder (OCD), toinen perus-*psyko-*neuroosi *hysterian ohella. *Freud kirjoitti jo 1896: ”(- -) Minulla on täysi syy asettaa pakkoneuroosi hysterian rinnalle itsenäisenä häiriönä. (- -)” *Psykoanalyyttisen teorian mukaan pakkoneuroottisella on *psyko-*seksuaalisessa kehityksessä *fiksaatiota/*regressiota *anaalis-*sadistiseen *retentiiviseen vaiheeseen. *Psyko-*sosiaalisesti (*egon *epigeneesi) painotus on vaiheessa itsenäisyys vs. häpeä ja epäilys. *Tyhjäksitekeminen kuvastaa pakkoneuroosin ydintä, pyrkimystä kontrolliin ja hallintaan. Muita keskeisinä *defenssejä ovat *eristäminen ja *reaktionmuodostus.

Pakkoneuroottinen pyrkii maksimoimaan *egon *autonomian suhteessa *idiin. Kun *viettien johdannaiset kuitenkin murtautuvat esiin, ne saavat edustuksia ulkomaailmassa, jolloin *obsessionaalisen ympäristö latautuu *maagisesti *aggressiivisella ja *seksuaalisella materiaalilla. Täten pakkoneuroottinen on pohjimmiltaan vahvasti ympäristöstä riippuvainen (field dependent) mutta *pseudo-itsenäinen ja jääräpäinen, koska pyrkimyksenä on erillisyys. Pakko-neuroottisella *aggressiot ovat sitoutuneina *yli-minän ankaruudeksi ja *minä-ihanteen vaateiksi.

Obsessionalisista *oireista lian pelko, huoli saastuttamisesta sekä seksuaaliset ja aggressiiviset mielikuvat liittyvät alkuperäisiin anaalisiin yllykkeisiin. Kontrollia edustavat mm. peseminen, laskeminen ja symmetrian tarve. Pakkoneuroosin ”jatke” on *anankastinen *karaktääri. *psyko-seksuaaliset vaiheet, defenssit, häiriöt; *defenssien varhaisuus ja häiriöt.
.