en tiedä mitä teen, huoh :/

alan kohta olemaan sen verran epätoivoinen tilanteeni kanssa, että turha tästä on kai enää kenellekään puhua, mutta tyhmä kun olen haluan teidän mielipiteen asiasta.. elikkäs vuoden ajan ollut paniikkihäiriö lääkitys, kohtaukset ollu pari vuotta. masennusta ollut neljä vuotta, koko ajan pahentunut. anoreksia viime kesänä, nyt buliliaa. harhojen ja näkyjen näkeminen silloin tällöin. ja univaikeudet (jatkuvat painajaisunet) ja silti saan terapiaa kerran viikossa, terapeutilla jonka kanssa tulen toimeen.. kunnallinen.. lääkärin kanssa olen puhunut ja hän harkitsee asiaa.. olin kesäl psykiatrisel osastol. eka kerta vapaa ehtosesti ja toinen kerta itsemurha yrityksen jälkeen.. tarkkailus neljä päivää ja m1-lähete. Kesällä olen yrittäny tehä kaikkee mitä nyt 18- vuotias tyttö voi tehä. (ollut töissä, kavereitten kanssa ja yrittäny liikkua) silti tää kaikki vie voimia sen verran että toivoisin saavani vähän parempaa terapiaa ja lääkitystä.. tuntuu kuin psykiatrit ei ottais tosissaan. ainut joka ottaa on oma terveydenhoitajani. minut myös raiskattiin kaksi viikkoa sitten ja silloin tuntui että tämä on viimeinen pisara.. ruokahalu on vähentyny ja nukkuminen entistä huonompaa.. en tiedä pitäskö pitää suunsa vaan kiinni ja lähtee johonkin tosi pitkälle tai vaikka kuolla.. mutta näin en halua tulevaisuuteni jatkuvan. ehkä ruumis kestää, mutta pää ei kohta enää. lisäksi kaikkien näitten sairas sekoilujen aikana nyt kesäl, menetin siskojeni kanssa ihan täysin. mua ei enää yksinkertaisesti kiinnosta yhtään mikään.