alan kohta olemaan sen verran epätoivoinen tilanteeni kanssa, että turha tästä on kai enää kenellekään puhua, mutta tyhmä kun olen haluan teidän mielipiteen asiasta.. elikkäs vuoden ajan ollut paniikkihäiriö lääkitys, kohtaukset ollu pari vuotta. masennusta ollut neljä vuotta, koko ajan pahentunut. anoreksia viime kesänä, nyt buliliaa. harhojen ja näkyjen näkeminen silloin tällöin. ja univaikeudet (jatkuvat painajaisunet) ja silti saan terapiaa kerran viikossa, terapeutilla jonka kanssa tulen toimeen.. kunnallinen.. lääkärin kanssa olen puhunut ja hän harkitsee asiaa.. olin kesäl psykiatrisel osastol. eka kerta vapaa ehtosesti ja toinen kerta itsemurha yrityksen jälkeen.. tarkkailus neljä päivää ja m1-lähete. Kesällä olen yrittäny tehä kaikkee mitä nyt 18- vuotias tyttö voi tehä. (ollut töissä, kavereitten kanssa ja yrittäny liikkua) silti tää kaikki vie voimia sen verran että toivoisin saavani vähän parempaa terapiaa ja lääkitystä.. tuntuu kuin psykiatrit ei ottais tosissaan. ainut joka ottaa on oma terveydenhoitajani. minut myös raiskattiin kaksi viikkoa sitten ja silloin tuntui että tämä on viimeinen pisara.. ruokahalu on vähentyny ja nukkuminen entistä huonompaa.. en tiedä pitäskö pitää suunsa vaan kiinni ja lähtee johonkin tosi pitkälle tai vaikka kuolla.. mutta näin en halua tulevaisuuteni jatkuvan. ehkä ruumis kestää, mutta pää ei kohta enää. lisäksi kaikkien näitten sairas sekoilujen aikana nyt kesäl, menetin siskojeni kanssa ihan täysin. mua ei enää yksinkertaisesti kiinnosta yhtään mikään.
en tiedä mitä teen, huoh :/
niimpä niin
3407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
elikkä korjausta: bulimiaa ja en tule toimeen terapeutin kanssa ja menetin siskojeni kanssa välit ihan täysin.
Kunnallisen puolen psykiatrinen hoito voi olla uskomattoman huonoa omien kokemusteni mukaan. PYYDÄ APUA ja etsi terapeutti ja lääkäri jotka ottavat sinut tosissaan. Jos voit, pyydä apua vanhemmiltasi. Älä anna periksi vaan jaksa eteenpäin. Olet arvokas ihminen ja elämäsi on ainutkertainen. Älä hukkaa sitä.
No höh, aika huonosti on sulla mennyt asiat.
Jostakin se elämänilo on vain löydettävä, kysy itseltäsi "Mitä minä IHAN OIKEASTI haluan elämältä?". Vastaa tähän sitten rehellisesti. Tiedän että kuulostaa laimealta, mutta joskus se elämänilo voi löytyä noin yksinkertaisista asioista. Kannattaa myös muistella lapsuuttasi, mikä oli silloin se asia mitä suunnittelit että haluaisit ainakin elämäsi aikana kokea?
Tsemmpiä!