Taidan muuttaa Ruotsiin

Siellä se elo on auvoista ja ei tarvitse aamulla ylös nousta. Kaikki on valmista ja parempaa.
Kun aikoinani sinne menin hihnalle Volvoja kasaamaan niin hienoa oli, aluksi. Sitten se hienous loppui mutta kärsittiin.
Nyt kotisuomessa elellessä ei kiire kiusaa. Purjehditaan vaikka lyhyempiä etappeja ja mennään satamaan silloin kun huvittaa. Jops ei mahduta niin mennään muualle.
Hittoako tässä hötkyilemään. Purjehtijoiden pitäis muutenkin muistaa että perillä ollaan silloin kun on köydet irti kotilaiturista.

Kyllä me havaitsimme Ruotsin puolella ihan saman, kuin täällä kotimaassakin. Vanha totuus on, että Ahvenanmeri kannattaa ylittää yön aikana, jotta pääsee valitsemaan satamapaikkaa rauhassa.
Heinäkuun alussa koetimme luottaa onneemme ja lähdimme Rödhamnista varhain aamulla. Illalla kaikki paikat olivat tupaten täynnä, kaupan laiturista saimme puhuttua paikan aamukuuteen asti. Tukholman saaristossa toistui se sama ilmiö, johon on (ikävä kyllä) joudutta Suomessakin tottumaan: takaraja on klo 16, sen jälkeen on onnen kauppaa, löytyykö satamapaikkaa yöksi.
Tilannetta helpottaa kummasti, kun on etukäteen selvitellyt riittävän monta luonnonsatamaa tai ankkurointiin soveltuvaa paikaa.

Meillä hieman samantyylisiä kokemuksia ja ajatuksia ruotsin tyylistä. Itse olen yleensä aamuvirkku, mutta veneessä asia on toinen, en halua herätä aamulla kukonlaulun aikaan ja lähteä silmät ristissä satamasta. Ei se lomaa ole, ei. Me aloitettiin Ahvenanmeren ylittäminen keskellä päivää viime vuonna, kun sumu esti sen suunnitellun aikaisen klo 10 lähdön Eckeröstä. Hyvin saatiin paikka Ruotsin puolelta illan suussa ja monet kerrat reissun aikana ruotsalaiset auttoivat meitä kertomalla vapaan paikan auttamalla rantautumisessa ilman pyyntöjä, oli sitten kyse luonnonsatamasta tai palvelusatamasta. Suomessa ei tällaista palveua saa, ellei pyydä, jos sittenkään, ainakin meidän kokemuksen mukaan. Me pyritään ainakin olemaan aina avuliaita, mutta monesti me emme saa apua, vaikka joskus sitä todella tarvitsisikin. Olemmekin alkaneet suosia luonnonsatamia, ei tartte olla muista riippuvainen. Me mennään uudestaan Ruotsiin, saatiin sieltä juttuseuraa monesti ja aina olivat iloisia ja seurallisia.