parempaan suuntaan?
Jos ajattelet asiaa: historiastasi, nykyisyydestäsi ja tulevaisuuden kuvitelmistasi.
Elämääsi, elämää yleensä, "hyvää elämää"... tulevien tai menneiden sukupolvien elämää?
Jos ajattelet asiaa: historiastasi, nykyisyydestäsi ja tulevaisuuden kuvitelmistasi.
Elämääsi, elämää yleensä, "hyvää elämää"... tulevien tai menneiden sukupolvien elämää?
Vastaukset 33
Vanhimmat
...ei ole olemassakaan. Kaikki on nyt paremmin kuin ennen. Esim. ihmiset elävät pidempään. Isäni vanhemmat kuolivat nelikymppisinä ja se oli ymmärtääkseni ihan normaali ikä kuolla. Tehtiin lapsesta asti raskasta työtä ja ruokakin oli mitä oli. Ja mitä matalampi ja kurjempi asumus, sitä enemmän lapsia sinne syntyi. Ja vain osa lapsista selvisi aikuiseksi asti.
Minullakaan ei ole ollut tätä parempia aikoja. En muistele lapsuuttani enkä nuoruuttani kaiholla. Nyt on menossa paras ikä tähän astisista. Nyt jos tulee ongelmia niin niihin ei tuuperru, on sellainen kokemus, että kaikesta selviää. Kun keinot loppuu niin konstit jää.
kertoo missä mennään.
alamäki alkanu......
omasta historiastani katsoen,että se on ollut henkisesti rikas,vaikka raskas.Se on luonut pohjaa etsinnälle ja löydölle.
Löytö liittyy nykyisyyteen,henkisen kasvun tahtoon ja yhä enemmän etsimiseen ja taas loytämiseen;)
Tulevaisuus on "suuremmas käres" ja luottamus hyvään ei ole kuvitelma.
"Hyvä elämä"on minusta eri kuin materiaalinen sellainen.Hyvä elämä on minulle sisältä lähtevää hyvän olon tunnetta,lasteni oman tien löytymisen iloa.
Mennyt on mennyt.Parhaat hetket niistä ovat kantamassa tätä hetkeä.
Ymmärsinkö kysymyksesi?
vastasit.
Maailmasta on aina sanottu,että se menee päin ....
Mummoni kertoi aikoinaan, että aidosti pelättiin
hevosten jätösten tuhoavan "maailman":)))
No, nyt on enemmän tietoa asioista, mutta valitettavasti omaneduntavoittelu voittaa kaiken... omien lastenlapsiemme tai viimeistään heidän lastensa mahdollisuuden elää tällä maapalolla.
Se "amerikkalainen unelma", jota meille on syötetty koko ikämme, on tehnyt viimeinkin tehtävänsä. Kiinassa ja Intiassa tapahtumat kulkevat nopeasti kuin piiretyssä elokuvassa.
Elämme varmasti "optimaalisinta" hetkeä maapallolla... henkilökohtaisesti asia on samanaikaisesti on/off. Syystä meitä voidaan jatkossa syyttää... ei henkilökohtaisesti, mutta muutamaa sukupolvea. Mutta mehän olemme eläneet
"kultakaudella", eikä meitä ketään voi "syyttää",
voi syyttää vain "aikaa" tai "sinisilmäisyyttä".
Hieman samankaltaisesti Saksalaiset suhtautuivat
toisen maailmansodan jälkeen: "mitä yksilö olisi voinut tehdä... ei yhtään mitään... piti vain mennä sinne minne muutkin"
Nykyihminen voisi vastata: "Kateellisten panettelua.... jokainenhan pyrkii parempaan... en minä tiennyt,jos olisin niin..." tai sitten Hermann Göringin sanoin Nurbergin oikeudenkäynnissä: "Elinhän todella HYVIN 12-vuotta"
:))))))))))))))))))
PS.EN ole itsekään Pekkaa pahempi, mutta olisiko
minun aika alkaa opettelemaan?
Minulla on aina vaan tämä kaikki vain parempaa elämää siis kuin ennen. Tämä siksi, kun jos omaa historiaani mietin. Siis minulla on nyt kaikki paremmin kuin koskaan ennen ja tuntuu, että koko ajan elämäni on vain paremmin kuin silloin joskus ennen.
Aiemmat sukupolvet eivät osanneet kuvitellakaan tällaista aikaa.
Samoin on kaikilla mantereilla.
Syömme kuitenkin lastemme ja lastenlastemme hyvivointia.
Toivotaan nyt kuitenkin, ettei sitä ihmegeeniä käytettäisi elinikämme jatkajaksi.
Huh, huh, jos joutuvat vielä suuremman porukan elättäjiksi.
Vielä pahempi juttu meille olisi, ettei olisi mitään otetavaksi.
Tyhjästä on paha nyhjästä
Voimia sinulle noihin suuriin ajatuksiin ja suuriin murheisiin!
riittää...
Ja ei se ole meidän "vikamme", vai onko?
Ei ainakaan sinun tai yhdenkään yksittäisen palstalaisen "vika"... ehkäpä vain "ajattelun tai sen puutteen "vika":)
länsimaissa itsensä liian aikaiseen hautaan. Maailma hukkuu pas, roskaan. Sääolosuhteet oireilevat tulevista kauhuista. Ihmisten itsekkyys on vailla vertaa.
Ei näytä hyvältä, ei globaalisti, ei yksityisestikään.
jos olisi toisin, niin miten silloin olisi?
Tuo Intia/Kiina toteuttavat "unelmansa" nopeasti ja
vaikuttaa, että ei yhtään viisaammin kuin "mekään".
syyllistää ketään.
Itse mietin omalta kohdaltani, että "miten menin tähän hämähäkinverkkoon ja on minun ylipäätään mahdollista tehdä mitään itselleni, läheisilleni, ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä?"
Asiaa voi katsoa niin monelta kantilta, ettei tiedä minkä ottaisi.
Onnekkaita kuitenkin me, jotka olemme syntyneet hyvinvointiyhteiskuntaan, missä tiedolla, taidolla ja rahalla taataan jokaiselle ainakin kohtuullisen turvallinen elämä.
Vai olemmeko onnekkaita, hyvinvoivia juostessamme rahan, aikataulujen ja monimutkaistuvan arkipäivän perässä? Olemmeko yksilöinä muuttumassa enemmän ja enemmän vain itsellemme taloudellista hyvää kahmiviksi, jolloin vain harvat voittavat, ja kulutuksen ja kilpailun tuoksinassa henkiset arvot jäävät olemattomiksi? Oravanpyörässä pyörimisestä saattaa tulla Chaplinin nykyaikamaisen orjuuttavaa.
Onko länsimaisessa valtakulttuurissa niin paljon vastuuta ja ylipäätään elämää ylläpitäviä tekijöitä, että se selviää liiasta väestönkasvusta, elinympäristömme saastumisesta, kasvihuoneilmiöstä, energian kallistumisesta jne. jne.
Olen huolissani jälkeläisteni elämästä ja tunnen ajoittain jopa syyllisyyttä, että olen jälkeläisiä tähän maailmaan tehnyt. Ihmiskunta on kyllä historiassaan näyttänyt kekseliäisyytensä, sopeutuvuutensa, mutta kuinka paljon kärsimystä tarvitaan, että tasapaino löydetään.
Yhden tärkeän asian otit esiin ja lähes alussa.
Eli tuon näkökulma-asian, joka tarkoittaa sitä, että meillä aidosti on vaihtoehtoja!
Länsimaisessa valtakulttuurissa meille ikäänkuin annetaan vastuuta yksilöinä, mutta valtaa ei meillä todellakaan ole. Elämää ylläpitäviä voimia voimme löytää vain itsestämme, läheisistämme ja niistä ihmisistä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Tämä asia on meidän aito valtamme ja voimamme... toisaalta hyvä niin:)
Luulen kuitenkin, että yhteisöllisyys ja se, että
olemme "samassa liemessä" auttaa meitä hieman. Pessimismiä ja kritiikkiä elämässä tarvitaan herättelemään ihmisiä. Optimismia ja luovuutta muuttamaan asioita:)
Tämä on niitä huoli- ja mieliaiheitani, joten juttua riittäisi vaikka loppu yöksi. Kohta kuitenkin nukkumaan.
Samaa mieltä olen kanssasi vaikutusmahdollisuuksistamme. Yksilöinä voimme vaikuttaa itseemme, valintoihimme ja sitä kautta lähipiiriimme, josta se taas etenee ylläpitävänä tai ehkäisevänä voimana. Jokainen olemme vastuussa.
Tuo yhteisöllisyys on minustakin hyvin merkittävä tekijä, individualismin ylikorostuminen ei ole hyvä asia. Meidän suomalaisten on varmaan helpompi tuntea olevamme "samassa liemessä" koko maailman kansa, koska meitä on vähän ja olemme riippuvaisia muista. Suurissa valtioissa on eri asia, kun riippuvuutta ei ole.
"Pessimismiä ja kritiikkiä elämässä tarvitaan herättelemään ihmisiä. Optimismia ja luovuutta muuttamaan asioita:)" Tähän kun vielä lisätään raha ja rahakkaiden halu katsoa tulevaisuuteen, niin hyvä.
keille päämäärä ja keille keino?
Jaahas ja arvotaan taas seuraava numero....
onkin sitten se vaikein asia. Siitä taidan olla melko kykenemätön keskustelemaan, sillä en ole taloustieteilijä ja idealismillani ei rahamaailmassa pitkälle pötkitä.
Jospa nyt olisi se nukkuma-aika! Hyvää yötä!
niin.
Ajan lapsena taivaltamassa tässä.
Mitähän sanoisin, vaikka näin.
Historian ylöskirjoittavat aina voittajat.
Ja.
Jokaisessa ajassa on uhkaksi koettavaa. Kaikki sukupolvet todennäköisesti ovat kokeneet, kokevat, tulevat kokemaan samoin. Sekin on elämää ylläpitävä ominaisuus, ehkä. Vaikka ajatus yleensä pelolla hallitsenmisesta ei tunnu hyvältä. Itse kukin kokee oman henkilöhistoriansa kautta elämänsä puitteet. Siinä on tietoon perustuvaa, tunnetasoa koettua....
Tässä ajassa kaikki tieto ei ole hallittavissa, vaan sektoreina eri asiantuntijoilla. Helppoa se on saada käsiin ja perehtyä halutessaan. Melkein väittäisin että ihmiselämä ei riitä kaiken kiinnostavan tutkimiseen.
Hmmmmm....esim.ilmastonmuutos on tosiasia ja uhka mutta pelkoa en siitäkään tunne.
Koen näin.
Menneet sukupolvet ja me nyt elävät olemme vastuussa miten käy, en syytä ns.´Bushia´...se on liian helppo ja tyhmä ratkaisu. Paniikkinappia ei minusta tarvita. Ihmiskunta ja elollinen ei tiedä kaikilta osin tulevaisuuttaan ja niin on ihan hyvä.
Pelko ja paniikin lietsominen ei tunnu viisaalta. Saatavilla oleva tieto on avainasemassa. Yksilönä toimin vastuullisena niin viisaasti kun taidan, kukaan ei minulta sen enempää vaadi.
Ehkäpä tiedon ja materian keskellä se eettisyys ja moraalisuus on kadonnut jotenkin ja on hakusessa. Yhteisöt/verkostot ovat näennäisiä ja keinoja ajaa omia etuja. Aiemmin olivat yhteisöt ihmisen hyväksi toisella tavoin. Lapsuus, aikuisuus, vanhuus...hmmm... erilaista 100v. sitten.
... joskus tuntuu täälläkin, että .... no olkoon.
Puhut siitä, että meillä yksilöinä, Suomalaisina,
Eurooppalaisina yms.. on omat tarinamme, narraatiomme. Varmasti on ja yhtä varmasti voimme niitä muuttaa. Oikeassa olet myös siinä, että ei "aikamme" riitä... ei edes maailmankirjallisuuden klassikoita lukemaan, saati sitten selvittämään taustoja "oikeista" asioista.
Mutta valinnanvapaus meillä onneksi on... no ehkäpä tai, jos emme ole liiaksi "prodagandan" saastuttamamia? Esim. Minusta on äärimmäisen hankalaa valita ehdokasta, jota eduskuntavaaleissa äänestän.... ja uskallan kuitenkin sanoa olevani suhteellisen valistunut. Vai olenko vain naurettavan rehellinen`?
.....jos vaikka olet.... kauniisti sinä.
Tiedostava ihminen, voiko enemmin edes olla ihminen?
Virrassa vellovana ja manipuloituna olisi helppo edetä mutta...
Oikein läikähtää, ajatteleva ihminen.
Niin.
Suomalaisen ajattelutapa, ei paha,, voimakkaana lännen ja idän välissä sisukkaasti tarpova fennomaani :) Kyseenalaistava.
Näköjään kuorolaulua harrastamme!
voi arvottaa vastauksia, varsinkin jos ne ovat rehellisiä?
Tarkoitin kuorolaululla tuota "kiitos itsellesi".
Jokainen vastaus elää omana itsenään.
määrittelee?
Eteenpäin tässä koko ajan mennään, ja nykyiset nuoret ovat puolen vuosisadan ikäisinä valmiit vannomaan että nyt olivat asiat paljon paremmin kuin silloin tulevaisuudessa...
Ihmisten tapa on vanhemmiten pudota kehityksen kelkasta, jäädä haikailemaan mennyttä ja siunailemaan rappeutunutta nuorisoa.
mutta miltä sinusta tuntuu... vai ajatteletko, että
elämä on vain historiankirjoitusta?
mainita.
Hyvä ja huono määritellään joka päivä uudestaan.
ja toivottavasti jotain opimmekin? Vaikka vain yksilöinä?
Vai olemmeko kaikki pieniä "Hermann Göringejä":
"Hauskaa oli 12v, eikä kaduta"?
paremmalla tuurilla meidän kaikkien sankari.
Samoin maanviljely oli hieno juttu kunnes eroosio söi vanhat vilja-aitat autiomaiksi tai kivihiili ja öljy mainioita kunnes huomattiin kasvihuoneilmiö jne. Emme tiedä mikä tämän hetken mainio keksintö onkin huomenna taas uuden katastrofin lähde. Ja näiden tilalle tulee uusia ratkaisuja, jotka pelastavat maailman, ainakin joksikin aikaa...
tunnet historiaa, sillä Göring pelasti Suomen, siitä
vain ollaan "hiljaa" :)))
Maailman loppu tulee viimeistään sitten kun
aurinko sammuu, todennäköisesti jo paljon ennen sitä ihminen niminen eläinlaji tuhoaa itsensä.
Luontainen sisään rakennettu geeniemme suojeluohjelma käskee meitä turvaamaan tulevien
sukupolvien elinmahdollisuudet tällä maapallolla,
mutta en usko meidän siihen pystyvän.
Itsekkäästi ajatellen on parempi elää vain tätä
päivää, joka tuntuu varsin mukavalta verrattuna
edellisiin sukupolviin ja nautiskella milloin
mistäkin joka mieleen juolahtaa.
Tässä iässä on tavotteet hioutuneet. Mutta vaarana on nuorempi kvartaalisukupolvi, mikä uhkaa meitsin tavotteita ja jo saavutettuja etuja.
Ne tavallaan pakottaa aktiiviseksi enemmän kun haluais.
En minä usko, että ihminen tuhoutuu. Meitä on niin paljon.
ajattelen vain entisajan äitejä, on heillä ollut raskasta, - hyvä että eletään tätä päivää.
Olin nimittän mökillä tämän orkesterini kanssa, - olen i h a n p o i k k i - vaikkei minun tarvinnut pestä pyykkiäkään käsin.
Ei nykyään tarvitse ruumiillisesti raataa niin paljon. Jos ei nyt ota kuntojumpaa lukuun...