Pitäisi selvitä sosiaalisista peloista ilman lääkkeitä, mutta miten?
Koulu alkaa ja pelottaa miten selviän esitelmistä, ryhmätöistä, harjoitteluista, itsensä esittelystä jne.
- on ensiapukurssi, kielten kurssit, labratöitä mm. aineiden pipetointia ja punnitusta, kun muut töllää vieressä jne. Mun kädet tärisee ihan hulluna ja hikoilen vietävästi tällaisissa tilanteissa. Pidän vaan kemiasta niin kovasti:)
Lääkärikäynni ja miehet
- hermostun ja ahdistun, kun joku värkkää mun kimpussa. Esim. verenpainemittaukset ja EKG saa pulssin taivaisiin ja mut tärinään. Miesten iskuyritykset saa kans aivot aivan muusiksi, jollen ole kännissä.
Töissä
- punastuttaa, hikoiluttaa ja ahdistaa välillä asiakkaita palvellessa, varsinkin jos mokailen tai en tajua jotain.
Miten näistä jokapäiväisistä asioista selviäisi? Mitään rauhoittavia mulle ei anneta alhaisen pulssin takia ja toisen sairauteni takia!
Kaikki oli ok, kun oli ystäviä. Nyt ei ole ketään ja mä olen erakoitunut muista ihmisistä jo kahden vuoden ajan.
Koulu alkaa ja pelottaa miten selviän esitelmistä, ryhmätöistä, harjoitteluista, itsensä esittelystä jne.
- on ensiapukurssi, kielten kurssit, labratöitä mm. aineiden pipetointia ja punnitusta, kun muut töllää vieressä jne. Mun kädet tärisee ihan hulluna ja hikoilen vietävästi tällaisissa tilanteissa. Pidän vaan kemiasta niin kovasti:)
Lääkärikäynni ja miehet
- hermostun ja ahdistun, kun joku värkkää mun kimpussa. Esim. verenpainemittaukset ja EKG saa pulssin taivaisiin ja mut tärinään. Miesten iskuyritykset saa kans aivot aivan muusiksi, jollen ole kännissä.
Töissä
- punastuttaa, hikoiluttaa ja ahdistaa välillä asiakkaita palvellessa, varsinkin jos mokailen tai en tajua jotain.
Miten näistä jokapäiväisistä asioista selviäisi? Mitään rauhoittavia mulle ei anneta alhaisen pulssin takia ja toisen sairauteni takia!
Kaikki oli ok, kun oli ystäviä. Nyt ei ole ketään ja mä olen erakoitunut muista ihmisistä jo kahden vuoden ajan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jännityksiä opiskeluaikoina ja ensin käytin jonkun aikaa lääkkeitä (eivät sopineet), lopetin niiden käytön ja sitten jännitykset menivät ohi vähän kerrassaan. Se taitaa kuulua jotenkin tuohon ikään. Ei minun luokkakavereilla ollut mitään jännityksiä, mutta he olivatkin opiskelukaupungista kotoisin ja heillä oli kavereita riittämiin sekä kotikenttäetu muutenkin. Onhan se ihan eri juttu vaihtaa paikkakuntaa ja kaikki muuttuvat.
Minä olen päässyt aika lailla turhista jännityksistä eroon. Olen kehittänyt sellaisen irtaantumiskeinon. Jos on oikein ahdistava tilanne, laukaisen sen heittämällä vitsin tai keksin jotain muuta huvittavaa. Saatan myös paeta mielikuvitukseen, että ajattelen itseni ulkopuolelle tilannetta eli olen etäällä. Sekään ei ole kaikista paras keino, koska silloin ei synny aitoa kommunikaatiota ihmisten välille. Kaikista parasta on olla oma itsensä eli tunnustelet koko ajan itseäsi, että miltä nyt tuntuu ja hyväksyt sen, että nyt olet hieman hermona syystä, joka ei ole kovin vakavaa. Sanonta "Ei se ole niin kovin vakavaa" kannattaa muistaa. Ei kannata ottaa liian vakavasti kaikkea.
Sitten on se keskittyminen. Kaikki vaatii keskittymistä ja skarppaamista. Nuorempana en jotenkin yhtään osannut keskittyä tai se keskittyminen jotenkin herkkyyden vuoksi herpaantui hetkeksi, mutta sain sen taas takaisin. Sitten jos joku heittää jotain piikkejä, jotka ovat puolivittuilua, niin sitten puolivittuilen takaisin. Se yleensä loppuu siihen.