Tämä palsta on aina niin kuolleen näköinen, että huh huh. Onko teillä kaikki voimat menneet?
Eikö kukaan välitä enää mistään?
Onko elämä vain tällaista hyssyttelyä ja laihduttamista ja oksentamista, niin kuin minulla on?
Onko teillä mitään urahaaveita tai asioita, joita vielä haluatte tehdä ennen kuolemaanne?
Millaiset mitat omaatte ja mikä on painotavoitteet ja missä ajassa? Olen lopenuupunut.
Itselläni on vielä urahaaveita ja koulu sujuu bulimiasta huolimatta mainiosti, haluan matkailla
ja nähdä maailman. Kaikki ne ihmiset ja heidän kulttuurinsa.
Olen 165.5/55 ja tavoite jotain alle 50 tai mikä v***u lie.
Moikka ja toivottavasti tämä viesti herättää edes jotain kipinää teissä!
Eikö kukaan välitä enää mistään?
Onko elämä vain tällaista hyssyttelyä ja laihduttamista ja oksentamista, niin kuin minulla on?
Onko teillä mitään urahaaveita tai asioita, joita vielä haluatte tehdä ennen kuolemaanne?
Millaiset mitat omaatte ja mikä on painotavoitteet ja missä ajassa? Olen lopenuupunut.
Itselläni on vielä urahaaveita ja koulu sujuu bulimiasta huolimatta mainiosti, haluan matkailla
ja nähdä maailman. Kaikki ne ihmiset ja heidän kulttuurinsa.
Olen 165.5/55 ja tavoite jotain alle 50 tai mikä v***u lie.
Moikka ja toivottavasti tämä viesti herättää edes jotain kipinää teissä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse jaksoin suorittaa tänä keväänä lukion loppuun kohtuullisin arvosanoin (LEEEMM), vaikka koulu ei kiinnostanut tippaakaan. Abivuosi oli pelkkää syömisen ja masennuksen kanssa rimpuilua. Keväällä sitten tähtäsin yliopistoon. Musta piti tulla jotain isoa. Ei tullut ainakaan tänä vuonna; en päässyt edes sisään. Ensi vuonna en jaksa yrittää. Eka iso pettymys mulle koulumaailmassa. Olin ennen lukiota kympin oppilas, ei tarvinnut tehdä mitään, mutta pärjäsin loistavasti.
Olin ennen hyvä urheilussa, sm-mitalejakin löytyy. Nyt en enää kykene, keho on rikki. Liika panostus kostautui. Nyt panostan vain tekemään elämästäni helvettiä syömisen, oksentamisen ja pakonomaisen liikkumisen avulla. Siinä olen loistava.
Vaikka paino ei ole tippunut toivotulla tavalla (mitat 174cm/54kg), olen varma että onnistun tässä vielä: alle 50 onnistuu kyllä, jos saan olla rauhassa. Ainoa asia, joka saa mut nousemaan sängystä, on, että olen jonakin päivänä ihannepainossani.
parantua. Syksyllä alkaa opinnot farmasialla ja tavoitteena olisi olla normaali silloin.
En oksentele, mutta syön, liikun, syön, liikun.
Pistin eilen illalla stop- merkkejä niiden kaappien oviin, joiden takana on jotain mukavaa ahmittavaa. Söin äsken aamiaisen enkä ole onneks vielä jatkanut ahminnalla. Suljin visusti keittiön ovenkin, etten palaa sinne takaisin.
Nyt tässä vaan odottelen klo 14, että pääsis taas syömään :S.
Oon 177/58 ja tavoitteena olis 56kg, jossa jo olin anoreksiakaudella, mut lievä bulimia sotki asiat. Ortoreksia mulla ilmeisesti on, mutta sit on noita kivoja vivahteita muihinkin häiriöihin.