Lapsuusiän AUTISMI

Kiitos kovasti. Kuivana ollaan oltu jo ainakin 1v. verta jollei jo enemmän, en muista ja taidot ovat kyllä ihan hyviä. ja kovasti ollaan taidoista saatukkin kehuja joka puolelta.
Lääkkeet vaan mietityttävät enkä niinkään haluaisi ruveta käyttämään mitään apteekin lääkkeitä pojalla, kun ei tilanne nyt niin toivottaman toivoton ole, olen kuitenkin kullut ja lukenut tapauksista joihin verrattuna meidän arki ja elämä on pientä.
Pitäisi vain poika saada jollain lailla edes puhumaan, ja joten tuntuu vain että puheterapeutista ei ole pojalle mitään hyötyä koska ei pysty keskittymään siellä, leikkii vain autoilla ja kokoo palapeliä (mun mielestä ei mitään järkeä) Kun saisin hänet edes hetkeksi keskittymään asioihin niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Olettekop te käyneet terapioissa, terapeutilla, kuntoutuksissa,missään, ja minkälaista se on jo mitä olette käyneet jos olette(?)?
KAIKKI VASTAUKSET KAIKILTA OVAT ENEMMÄN KUIN TERVETULLEITA, OLEN KUITENKIN NUORI JA VIELÄ TIETÄMÄTÖN ÄITI NÄISSÄ ASIOISSA. :)

pimale kirjoitti:

Kiitos kovasti. Kuivana ollaan oltu jo ainakin 1v. verta jollei jo enemmän, en muista ja taidot ovat kyllä ihan hyviä. ja kovasti ollaan taidoista saatukkin kehuja joka puolelta.
Lääkkeet vaan mietityttävät enkä niinkään haluaisi ruveta käyttämään mitään apteekin lääkkeitä pojalla, kun ei tilanne nyt niin toivottaman toivoton ole, olen kuitenkin kullut ja lukenut tapauksista joihin verrattuna meidän arki ja elämä on pientä.
Pitäisi vain poika saada jollain lailla edes puhumaan, ja joten tuntuu vain että puheterapeutista ei ole pojalle mitään hyötyä koska ei pysty keskittymään siellä, leikkii vain autoilla ja kokoo palapeliä (mun mielestä ei mitään järkeä) Kun saisin hänet edes hetkeksi keskittymään asioihin niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Olettekop te käyneet terapioissa, terapeutilla, kuntoutuksissa,missään, ja minkälaista se on jo mitä olette käyneet jos olette(?)?
KAIKKI VASTAUKSET KAIKILTA OVAT ENEMMÄN KUIN TERVETULLEITA, OLEN KUITENKIN NUORI JA VIELÄ TIETÄMÄTÖN ÄITI NÄISSÄ ASIOISSA. :)

Lue lisää

Ihan pikaisesti vastaan..
Eli meillä poika meni ensin päiväkodin normaaliryhmään reilun 2v ikäisenä (heti kun ensimmäinen dg. saatiin). Nyt on vuoden ollut pienryhmässä jossa yht. 9 erityislasta.
Puheterapiaa on saanut myös sieltä reilun 2v ikäisestä saakka. Toimintaterapiaa nyt vajaan vuoden.

Puheterapia on todellakin alussa juuri sitä palapelien tekoa yms puuhaa joka tuntuu pelkältä leikiltä. Mutta leikin kautta lapselle juuri opetetaan sitä kärsivällisyyttä, paikalla pysymistä, ja keskittymistä. Siitä se lähtee!
Meillä ollut käytössä pcs-kuvat ja nyt "uudessa" päiväkodissa myös pictot. Joillekkin lapsille uppoaa paremmin tukiviittomat.
Meillä ei mielestäni yli kahden vuoden (2krt/vko) puheterapia ole kyllä tuottanut paljoakaan tulosta. Keskittyminen on kyllä parantunut, mutta vaeltelua on yhä paljon. Puhe on yhä hukassa, toki satunnaisesti joskus joku sana kuuluu)

Toimintaterapia on meillä mallia SI-terapia (1krt/vko). Se on ollut kokeilulla, saa nähdä saako sitä jatkaa vielä ensivuonna. Siellä kiikutaan,leikitään autoilla, touhutaan pallomeressä, pompitaan, heilutaan, kiipeillään yms muuta kivaa :) Se on aina mieleinen päivä!

Ei tietenkään sinun pidä alkaa syöttää lapsellesi vahvoja lääkkeitä. Sitä en ehdottanutkaan, kerroin vain oman tilanteemme. Lääkkeitä ei ihan heppoisesti määräillä edes.
Mutta muista vain se että autistin opettamisessa on oltava kärsivällinen!! Mikään ei tapahdu hetkessä! Itsekkin silloin sydän toivoa täynä, olin innoissani mukana puhterapioissa kun ajattelin että nyt meidän lapsi oppii puhumaan!! Yli kahden vuoden jälkeen alkaa jo turtua, mutta osaa vielä iloita pienistä onnistumisista.

Jaksamisia vielä kerran ja voimia! Hae vaikka netistä vertaistukea, etsi toinen äiti jolla samanikäinen autistinen lapsi. Auttaa paljon kun pääsee purkamaan paineita vaikka vain sähköpostin välityksellä! Ja on mahtavaa lukea/nähdä/kuulla että toisilla on juuri samoja ongelmia kuin itselläkin!!

Tsemppiä!

Viranomaisten toimista, jotka oli hajottaa monilapsisen raittiin lapsuuden perheen.

Lapsen autistinen mieli on vanhemmille mysteeri, johon liittyy erilaisia pelkoja ja uskomuksia lapsen neroudesta pahanilkisyyteen. Näin onkin muuten hyvä, sillä mieleemme liittyvä mysteeri antaa meille myös vallan valottaa mielemme saloja tai jättää valottamatta. Tehokkainta on monesti vaikeneminen. Mutta se saattaa johtaa kierteeseen, jossa sanat muuttuvat tarpeettomiksi.

Vanhemmat yrittävät lukea ilmeettömiä kasvojamme, mutta turhaan. Myöhemmin tarhatädit ja opettajat he yrittävät valloittaa mielemme erilaisin konstein. Milloin huijaamalla, milloin väkivalloin. Välillä tämä tuntuu lähinnä huvittavalta. Mutta kun ymmärtämättömyyttään vanhemmat vievät lapsensa sairaalaan opettajan rohkaisemana avatakseen lastensa mielen mysteerit, seurauksena on tragedia. Lapsi leimataan sairaalassa mutistiksi, psykoottiseksi ja pumpataan täyteen antipsykootteja. Testeillä osoitetaan, että vanhempien käsitys lapsensa neroudesta johtuu vääristyneestä suhteesta, sillä lapsi ei ole vaan idiootti, mutta myös hullu.

Äiti tässä prosessissa leimataan aina ensimmäisenä syypäääksi. Aivonkutistajien mukaan syylisyyden tunto ajoi hänet hakemaan apua sairaalasta. Kun isä uskaltaa olla eri mieltä diagnoosista, myös hänet leimataan hulluiksi. Äiti määrätään psykoanalyysiin lapsensa kanssa. Harva äiti tästä kieltäytyy, sillä hän uskoo syyllisyyteensä, joka on ja raamattuun kirjoitettu.

Kun katselen kuviani vauvaikäisenä, näen, kuinka yritän pyristellä pois äitini sylistä. Ensimmäiset muistoni liittyy siihen, kuinka inhosin, kun aikuiset silittivät karkeilla käsillään "pellavaisia" kutrejani. Kuinka polven korkuisena kyllästyin aikuisten pitkäpiimäisiin ja käsittämättömiin jaarituksiin. Jo pienenä minusta tuntui, että kaikki tuo jaarittelu oli aivan turhaa. Äitiäni en voi syyllistää, sillä hän on tehnyt parhaansa sen tiedon varassa, mikä hänellä on. isäänikään en voi syyllistää, hän yritti pelastaa minut aivonkutistajien käsistä, mutta turhaan. Vähältä piti, etteivät panneet häntäkin, raitista perheestään huolehtivaa yrittäjää pakkohoitoon ja perhettä mierontielle.